Yleissitovuus arkea kaikissa euroalueen maissa (17.4.2000)

Työehtosopimusten yleissitovuus on tuttu asia kaikissa euroalueen maissa. EU:n jäsenmaista yleissitovuus puuttuu vain Englannista, Ruotsista ja Tanskasta. Englannissakin työehtosopimusoikeutta ollaan vahvistamassa, Ruotsissa ja Tanskassa yleissitovuus toteutuu käytännössä korkean järjestäytymisasteen kautta.

Yleissitovuudella on suuri käytännön merkitys eurooppalaisessa työmarkkinaelämässä. Siitä kertoo myös OECD:n tilasto, jonka mukaan EU-maiden työntekijöiden järjestäytymisaste on noin 35 prosenttia, mutta työehtosopimusten kattavuus eli niiden piirissä olevien työntekijöiden määrä on lähes 80 prosenttia. Järjestäytyneiden työmarkkinaosapuolten väliset työehtosopimukset ovat siten keskeisiä työsuhteen ehtojen määräytymisen kannalta myös järjestäytymättömässä kentässä. Työehtosopimuksen yleissitovuus ei yleensä edellytä tiettyä järjestäytymisen astetta.

Työehtosopimusten yleissitovuudesta säädettiin Saksassa ja Ranskassa jo ennen toista maailmansotaa. Myös EU-oikeudessa yleissitovuus on tunnustettu. Yleissitovuutta on aina perusteltu vilpittömän kilpailun edistämisellä ja työntekijöiden oikeuksien suojaamisella. Yleissitovuutta ei olla heikentämässä missään EU-maassa, pikemminkin päinvastoin. Myös työnantajat ja hallitukset pitävät sitä tärkeänä työmarkkinoiden vakauden kannalta, EU:n laajentumistakin ajatellen. Mm. Euroopan pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustava työnantajajärjestö UAPME on korostanut yleissitovuuden merkitystä.

Kansainvälisten sopimustenkin edellyttämään työntekijöiden vähimmäisehtojen turvaamiseen on olemassa kaksi tietä – minimityöehdot joko määritellään laissa tai ne sovitaan työehtosopimuksin. Jos vähimmäisehdot sovitaan työehtosopimuksissa, kuten Suomessa ja Euroopassa yleisesti tapahtuu, on tärkeää huolehtia, että sopimusten vähimmäisturva ulottuu kaikkeen työhön ja kaikkiin työn tekijöihin.

Lisätietoja: johtaja Heikki Pohja, KEY-Finland (Bryssel), puh. 040 581 8591 tai +322 201 0681