Ihalainen: Henkilöstö alusta asti mukaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen
– On selvää, että julkisia palveluja on syytä kehittää siten, että ne ovat laadukkaita, vaikuttavuudeltaan hyviä ja kustannustehokkaasti toteutettuja &#;8211 ja että palveluja tuottavan henkilöstön osaaminen ja työhyvinvointi on hyvässä kunnossa. Kunta- ja palvelusektoriuudistuksesta ei saa tulla vain kunnallisten palvelujen ulkoistamishanketta tai henkilöstön saneerausoperaatiota. Tuloksellisuutta ja tuottavuutta tulee kehittää kaikilla toimialaoloilla myös julkisissa palveluissa – mutta ei henkilöstöä syyllistämällä. totesi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton yhdistymiskokouksessa Helsingissä tiistaina.
– Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tulee torso, jos henkilöstö ei ole sen toteuttamisessa mukana. Nyt on kunnissakin nostettava esiin todelliset muutosjohtajat, jotka kaikilla uudistuksen tasoilla pitävät henkilöstön mukana ja kuuntelevat heidän mielipiteitään.
– Kunnallisten pääsopijajärjestöjen aloittama avustava työ, jossa käydään läpi uudistuksen heijastevaikutukset henkilöstön asemaan, palkkausjärjestelmiin, paikalliseen sopimiseen jne., on erityisen tärkeä osa onnistunutta uudistusta. Osapuolten tuleekin luoda yhteinen peruslinja henkilöstön asemasta ja työnantajan roolista uudistuneessa kunta- ja palvelurakenteessa.
Ihalainen painotti puheessaan myös valtion ylläpitämien palvelujen ja toimintojen merkitystä hyvinvointiyhteiskunnalle.
– Monissa virastoissa toiminta on jo nyt aliresurssoitu. Virastoihin tuodaan ylhäältä annettuja, usein ristikkäisiä muutoshankkeita ja niiden koordinointi ja samalla vaikuttavuus ontuu. Varsinainen esimerkkikukkanen tästä on ollut virastojen alueellistamispuuhastelu.
– Valtiohallinnon palkansaajat ovat varmasti olleet tukemassa järkeviä kehittämis- ja tuottavuushankkeita, mutta nyt on vaarana, että tuottavuuden ja tuloksellisuuden ainoaksi mittariksi tuleekin juustohöyläkulttuuriin nojaava henkilöstön supistamishanke – ei kokonaisuus, jossa harjoitettaisiin painopisteajattelua. Unohtumassa on, että tuottavuus koostuu monista muistakin asioista kuin henkilöstön määrästä. Kehyspäätöksessä asetettu tavoite 17 500 – 18 000 työpaikan vähentäminen vaikuttaa suurelta, jos halutaan, että valtiohallinto suorittaa ne säädöspohjaiset tehtävät, joita yhteiskunta siltä edellyttää.
– Valtiotyönantajan tulisi olla yhtä lailla huolestunut osaavan työvoiman saatavuudesta ja jatkaa ponnisteluja pätkätöiden vähentämiseksi ja kokoaikaisten palvelussuhteiden lisäämiseksi. Valtion hallinnossakin tarvitaan hallinnonalakohtaista henkilöstösuunnittelua yhteistyössä henkilöstön kanssa.
Ihalainen korosti, ettei julkisia hankintoja koskeva uudistustyö johda lisääntyvää kilpailuun työntekijöiden työehtojen kustannuksella. Kilpailuttamisen nimissä ei myöskään pidä rakentaa esteitä palvelujen toteuttamiseen kuntien välisenä yhteistyönä tai kuntien omistamien osakeyhtiöiden työllä.
– Hankintalain mukanaan tuomien kilpailuttamisen pelisääntöjen tulee tukea sitä, että voidaan estää ”epäpätevien” yritysten ja harmaan talouden puolella operoivien yritysten pääsy kunnallisten palvelujen markkinoille. Tilaajalla tulee olla mahdollisuus ja vastuu varmistua siitä, että palveluja tarjoava yritys kykenee suoriutumaan yhteiskunnallisista velvoitteistaan ja sopimusten edellyttämien palkkojen maksamisesta. Tilaaja-tuottaja-malli on varmaankin yksi malli järjestää tulevaisuuden palveluja mutta kilpailua ei saa toteuttaa työntekijöiden työehtojen kustannuksella.
Ihalainen piti tärkeänä, että myös yhteistoimintalakia uudistettaessa myös kuntasektori sisällytetään lain piiriin kuten on menetelty mm. työaikalakia ja vuosilomalakia uudistettaessa.
– Mielestäni myös henkilöstörahastolaissa on outo aukko. Laki koskee kaikkia muita sektoreita paitsi kuntasektoria. Näin ei saisi olla. Kuntasektorille pitäisi antaa tasaveroiset mahdollisuudet ottaa käyttöön alalle soveltuvia henkilöstörahastoja, jos kiinnostusta ja yhteistä tahtoa esiintyy. Rahastolain ei pitäisi asettaa tälle harkinnalle esteitä.