Stoppi työmarkkinoiden taksiuudistukselle

Orpon-Purran hallituksen ministerit vakuuttelevat, ettei heidän suunnittelemistaan heikennyksistä huolimatta työehtosopimusten tuoma turva eli lisät, lomat ja sairausajan palkanmaksu katoa. Heidän mielestään asiat eivät muuta, koska työehtosopimusten yleissitovuus säilyy.

Ammattiyhdistysliike on kertonut ja perustellut, että suunnitellut muutokset lopettavat monelta alalta työehtosopimuksien yleissitovuuden. Tavallisen työntekijän kannalta paikallisen sopimisen muuttamisen seuraukset kulminoituvat yleissitovuuteen. Mikäli se pysyy, huolia on vähemmän. Mikäli se katoaa, kohtuulliset työehdot ja palkkaus ovat vaarassa.

Hallituspuolueet vakuuttelevat kilvan, ettei heidän tarkoituksensa ole heikentää työehtosopimusten yleissitovuutta. Siis sitä, että lähes jokainen suomalainen työntekijä nauttii työehtosopimuksen tuomasta turvasta ja eduista. Ja ministerit vakuuttelevat, että heidän paikallisen sopimisen uudistuksensa pohjautuu siihen, että meillä on jatkossakin Suomessa valtakunnallisia, yleissitovia työehtosopimuksia. Hallitus kuitenkin ajaa sellaista paikallisen sopimisen uudistusta, joka käytännössä tulee lyhyelläkin aikavälillä lopettamaan ison osan yleissitovista työehtosopimuksista.

Työmarkkinoiden taksiuudistuksesta tulee totta nopeammin kuin uskotaankaan. Näin se tapahtuu: järjestäytymätön yritys saa hallituksen suunnitelmissa samat vapaudet kuin järjestäytynyt työnantaja. Mutta se välttyy järjestäytyneen yrityksen velvollisuuksilta. Yrityksen kannalta on fiksua ottaa vapaudet ilmaiseksi.

Seurauksena järjestäytyneiden työnantajien määrä laskee. Pian niiden palkkalistoilla olevien työntekijöiden osuus alan työllisistä laskee niin alas, ettei työehtosopimus enää täytä yleissitovuuden kriteerejä.

Vai onko niin, että paikallisen sopimisen vapauttamisella tähdätään vakuutteluista huolimatta työntekijöiden työehtojen heikennyksiin?

On olemassa keino, jolla hallitus voi taata nykyisten työehtojen minimin säilymisen. Se pystyy muuttamaan paikallista sopimista tavalla, joka takaa ne. Vai onko niin, että paikallisen sopimisen vapauttamisella tähdätään vakuutteluista huolimatta työntekijöiden työehtojen heikennyksiin?

SAK esitti keskiviikkona työministeri Arto Satoselle ratkaisun tähän ongelmaan. Esitimme, että ne työehtosopimukset, jotka nyt turvaavat työntekijöiden työehtojen tason, tekisivät niin myös seuraavat kymmenen vuotta. Turvaisimme työehtosopimusten mukaiset palkat ja työehdot kaikille työntekijöille samalla, kun paikallinen sopiminen laajenee. Helppo, yksinkertainen ja vaikuttava toimi työehtojen takaamiseksi.

Perussuomalaiset vannoivat yleissitovuuden nimiin ennen vaaleja. Ministeri Ville Rydman kehui vuolaasti yleissitovuuden hyötyjä keskiviikon a-studiossa. Ministeri Satonen on vakuutellut, ettei hallituksella ole tarkoituksena päästä eroon yleissitovuudesta. Kuitenkaan he eivät ole valmiit laittamaan tikkuakaan ristiin, että yleissitovuus säilyisi. Päinvastoin heille tuntuu sopivan oikein hyvin, että työehtosopimusten yleissitovuus katoaa ja suomalaisten työntekijöiden työehtojen turvalta ja tasolta lähtee pohja pois. Työehtojen kilpajuoksu kohti pohjaa ei tätä hallitusta huoleta?

Työehtojen yleissitovuus on myös reilun ja työntekijöistään välittävän yrityksen etu. Mikäli paikallisen sopimisen muuttaminen mahdollistaa työehtojen polkemisen, niin joku yritys siihen turvautuu. Näin se saa hintakilpailuedun. Ja tämä puolestaan pakottaa sen fiksunkin yrityksen etsimään säästöjä työntekijöidensä selkänahasta.

Onko hallitus tosissaan sanoessaan, että yleissitovuus on tärkeä osa suomalaisten työntekijöiden turvaa ja hallitus haluaa säilyttää sen? Vai onko niin, että julkisuuteen kerrotaan yhtä ja oikeasti ajatellaan toisin? Siten, että työehtosopimusten turvaa ei oikeasti haluta säilyttää. Ja siten, että palkkojen ja työehtojen tason heikentyminen on oikeasti tavoiteltavaa tälle hallitukselle. Nyt on näytön paikka. Tarvitaan toimia ja tekoja työehtojen turvaamiseksi, juhlapuheet eivät riitä.