Työmarkkinavangin dilemma
Peliteoria voi kuulostaa monimutkaiselta ja puisevalta, mutta sen perusteet ovat yllättävän yksinkertaiset ja se sopii vaikka työmarkkinapolitiikan analysointiin. Käytännössä teoria tarkastelee valintatilanteita, eli pelejä, joissa kunkin osapuolen eli pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat muihin osapuoliin. Tyypillisesti pelaajat pyrkivät valitsemaan strategian, joka maksimoi omaa hyötyä ottaen huomioon muiden pelaajien tekemät valinnat.
Ehkä tunnetuin käytännön esimerkki on vangin dilemma. Henkilöitä A ja B epäillään rikoksesta, jota kumpikaan ei ole tehnyt. Heitä kuulustellaan eri huoneissa, ja poliisien tavoitteena on saada kumpikin tunnustamaan rikos.
Epäillyillä on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on vaalia keskinäistä luottamusta, jolloin henkilö puolustaa sekä omaa että kumppaninsa syyttömyyttä. Toinen vaihtoehto on antaa väärä todistus toisen epäillyn rikoksesta.
Pelissä on neljä mahdollista lopputulosta.
- Jos kumpikin epäilty kieltää syyllisyytensä, lopputulos on molempien osapuolten kannalta hyvä. Molemmat välttyvät perusteettomilta sanktioilta.
- Jos toinen pelaaja vannoo syyttömyyttä ja toinen ei, lopputulokset eriävät. Väärän todistuksen antanut pelaaja voi saada perusteettoman palkinnon, kun taas luottamusta vaalinut pelaaja saa pitkän vankeusrangaistuksen.
- Jos kummatkin pelaajat antavat väärän todistuksen, pitkä vankeustuomio jakautuu osapuolten kesken tasan, vaikka molemmat ovat syyttömiä rikokseen.
Koska väärän todistuksen antamalla saa joko parhaan lopputuloksen tai välttää pahimman lopputuloksen, pelaajat päättävät usein tehdä näin. Tämä tapahtuu siitäkin huolimatta, että molempien kannalta parempaan ratkaisuun olisi päästy vetämällä yhtä köyttä.
Mutta mitä tekemistä vangin dilemmalla on työmarkkinoiden kanssa? Melko paljon, koska pelin voi mieltää kahden rikoksesta epäillyn sijasta peliksi työnantajien ja palkansaajien kesken. Syyttömyyden ja tunnustamisen sijasta voidaan puhua sopimisesta ja työmarkkinajärjestelmän murtamisesta.
Lisätään peliin vielä ajallinen ulottuvuus, koska työmarkkinakierrokset toistuvat vuoden tai parin välein. Kun peliä toistetaan, lopputulos voi muuttua. Tämä johtuu siitä, että pitkällä aikajänteellä yhteistyö on molemmille pelaajille entistä kannattavampaa.
Suomen ja muiden Pohjoismaiden työmarkkinamallit ovatkin vuosikymmeniä kestäneen luottamuksen ja sopimisen tuotoksia. Toisin sanoen työmarkkinaosapuolien on ollut tapana pelata rakentavaa ja pitkäjänteistä peliä yli lyhyen aikavälin pikavoittojen.
Tästä huolimatta Suomessa ollaan nyt päätymässä tilanteeseen, jossa työnantajat eivät enää halua vaalia luottamusta ja sopimista perinteisen työmarkkinamallin puitteissa. Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan otettiin, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK kielsi sääntömuutoksella keskitettyihin sopimuksiin osallistumisen.
Vielä tämän jälkeen työntekijäosapuoli on yrittänyt vaalia luottamukseen ja sopimiseen perustuvaa työmarkkinamallia – mutta vaihtelevalla menestyksellä.
Tämänhetkistä tilannetta voisi kuvata siten, että valtiovalta pyrkii pakottamaan peliin lopputuloksen, jossa työnantajat saavat todella hyvän ja työntekijät todella huonon lopputuloksen. Osa voi pitää tätä hyvänä ideana tänään, mutta onko se sitä myös huomenna?
Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että työnantajien ja työntekijöiden toimintaympäristö muuttuu epävakaammaksi ja epäjohdonmukaisemmaksi. Neljän vuoden välein vaihtuvien poliitikkojen odotetaan yhä useammin hoitavan työmarkkinoiden tulehtunutta sopimista ja rikkinäistä luottamusta.
Poliitikot eivät kuitenkaan ole työmarkkinoiden asiantuntijoita tai puolueettomia erotuomareita. Toisen osapuolen suosiminen tulee vaihtelemaan poliittisen suhdanteen mukaan. Alakynnessä olevalle työmarkkinoiden osapuolelle poliitikoilla on antaa lahjana lähinnä pakkopaita neljäksi vuodeksi.
Jos hallituksen kaavailemat muutokset työmarkkinoiden toimintaperiaatteisiin toteutuvat, näyttää tulevaisuus melko ankealta. Valitettavasti muutoksia ollaan silti ajamassa härkäpäisesti läpi, eikä työntekijöiden edustajia ole kolmikantaisissa työryhmissä aidosti kuultu. Uskon, että ennen pitkää niitä aikoja tulee ikävä, kun työmarkkinapelit perustuivat osapuolten väliseen luottamukseen ja sopimiseen. Toivottavasti paluu luottamukseen ja sopimiseen on silloin vielä mahdollista.
