Työnantajan liiketoimintariski on kaadettu työntekijöiden niskaan
Kun työnantaja ilmoittaa työvuorosuunnittelun perustuvan asiakaslähtöisyyteen, kysymyksessä on todellisuudessa tilanne, jossa yrityksen sijasta kysynnän vaihtelusta johtuvan liiketoimintariskin kantaa työntekijä ja hänen palkkapussinsa. Tätä liiketoimintariskiä työnantajat tasaavat tarjoamalla työntekijöille osa-aikatyötä, nollatuntisopimuksia ja määräaikaisuuksia. Lopputuloksena on tilanne, jossa työnantaja saa työntekijästä irti maksimaalisen työpanoksen mahdollisimman pienillä kustannuksilla.
Tilanne ei ole tasapuolinen. Osa-aikatyötä tekeville työntekijöille on asetettu velvoitteita hakea kokoaikatyötä, jotta saa laihan palkkapussin täytteeksi työttömyyspäivärahaa. Samaan aikaan työnantajien mahdollisuuksista siirtää kysynnän vaihteluista johtuvaa liiketoimintariskiä työntekijöiden kannettavaksi ei ole edes keskusteltu.
Työssäkäyvien köyhyys eli palkkatyököyhyys lisääntyy ja sen taloudelliset kustannukset kaatuvat veronmaksajille. SAK vaatii, että työntekijöiden oikeutta turvallisempaan ja toimeentulon turvaavaan työnteon muotoon tulee vahvistaa täsmentämällä lainsäädännössä työnantajan aloitteesta tehtävien määräaikaisten, osa-aikaisten ja vaihtelevan työajan sopimusten edellytyksiä nykyistä tiukemmin.
Kaikista pisimmälle menevä innovaatio kysyntäriskien siirrosta on erilaiset toimeksianto- ja kumppanuussuhteet – mukaan lukien niin kutsuttu kevytyrittäjyys. Näissä työn teettämisen malleissa kysynnän vaihteluista koituvan liiketoimintariskin lisäksi myös työnantajamaksut ja muut työsuhteeseen liittyvät työnantajavelvoitteet on siirretty kokonaisuudessaan työntekijän itsensä kannettavaksi. Työntekijöille koituvien negatiivisten vaikutusten lisäksi järjestely uhkaa myös hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan rahoituspohjaa, kun työnantajamaksut jäävät saamatta.
Alustayritykset ovat vuosien ajan käyttäneet hyväkseen työlainsäädännön soveltamisen porsaanreikiä ja naamioineet työntekijöiden ja työantajan suhteet kumppanuus- tai toimeksiantosopimuksiksi. Tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten päätöksiä on kyseenalaistettu ja jopa kieltäydytty noudattamasta, eikä ongelma rajoitu Suomeen ja Eurooppaan vaan se on maailmanlaajuinen. SAK on toistuvasti nostanut ongelmaa keskusteluun ja korostanut, että jos järjestelyihin ei puututa lainsäädännöllisin toimin, todellinen vaara työpaikkojen tuhoutumisesta on olemassa.
Työntekijöiden oikeuksien kiertämiseen alustavälitteisessä työssä voidaan puuttua täsmentämällä työsopimuksen käsitettä työlainsäädännössä. Hallitusohjelmassa on asiasta selvä toimeksianto ja työssä on päästykin eteenpäin. SAK tekee aktiivisesti työtä tämän toimeksiannon toteuttamiseksi. Lisäksi tarvitaan nopeita keinoja työn tekimistä koskevan sopimussuhteen oikeudellisen luonteen vahvistamiseksi.
Alustavälitteisen työn ja työntekijöiden ongelmiin on tartuttu myös Euroopan Unionissa. Euroopan komissio antoi joulukuussa 2021 aloitteen direktiiviksi työolojen parantamisesta alustatyössä (alustatyödirektiivi). Muiden työntekijöiden oikeuksia parantavien ehdotusten lisäksi direktiiviehdotukseen sisältyvä kumottavissa oleva työsuhdeolettama ja todistustaakan kääntäminen ovat oikeita välineitä, joilla voidaan varmistaa työsopimuksen olemassaolo ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen.
Työsuhdeolettama tarkoittaa sitä, että sopimussuhdetta pidettäisiin työsuhteena, ellei sitä kumottaisi laissa säädetyssä menettelyssä. Todistustaakan kääntäminen puolestaan tarkoittaa, että työnantajan tulisi näyttää toteen, että kyseessä ei ole työsuhde vaan esimerkiksi yrittäjien välinen sopimussuhde.
Lisäksi direktiiviehdotuksessa on ehdotuksia, jotka parantaisivat myös aitojen itsensätyöllistäjien ja ammatinharjoittajien asemaa ja suojaisi heitä digitaalisten työympäristöjen alistamiselta. Myös Euroopan parlamentti on tukenut näitä vaihtoehtoja, joita on pidetty tehokkaimpana direktiivin vaikutustenarvioinnissa.
Nyt tarvitaan jäsenvaltioiden poliittista tahtoa viedä läpi uudistuksia, joilla turvataan työntekijöiden asemaa toimintaympäristön muutoksissa. Uudistuksilla tulee varmistaa, että kysynnän vaihteluun liittyvät liiketoimintariskit kuuluvat työnantajille, joilla on mahdollisuudet myös liikevoittoihin.
