Machiavelli kokee tappion keskustan tupaillassa
Olipa kerran voimapolitiikka. Politiikka on osin kilpailua kansansuosiosta. Menestyminen siinä antaa mahdollisuuden edistää puolueen tavoitteita. Machiavellismiksi nimitetään voimapolitiikkaa, jossa menestyksen tavoittelussa tarkoitus pyhittää kaikki keinot.
Puolueet vähättelevät tätä puolta politiikassa, erityisesti omassa toiminnassaan. Se on kuitenkin läsnä myös tämän päivän puoluepolitiikassa. Keskustapuolueen kannatus eduskuntavaaligallupeissa on ollut jo pitkään noin 13 prosenttia. Nyt se ”voitti” vaalit eli ylitti yleiset odotukset, ohitti kannatuksessa perussuomalaiset ja sai enemmän aluevaltuutettuja kuin kokoomus tai sdp. Keskustapuolueen kentällä on nyt itsetunto ja voitontahto korkealla.
Tämän Niccolo Machiavelli tietää ja myös aistii keskustan tupaillassa. Nuorukainen lymyää tuvan hämärässä nurkassa. Sieltä hän näkee tilaisuutensa tulleen. Niccolon mielestä on nimittäin tullut aika keskittyä asioiden edistämisen sijaan maksimoimaan Keskustan kannatus kevään 2023 eduskuntavaaleissa. Niccolo käyttää puheenvuoronsa seisaaltaan.
– Gallupit lupaavat Keskustalle noin 13 prosentin kannatusta eduskuntavaaleissa. Lähtö Sanna Marinin hallituksesta tänä keväänä muuttaisi asetelmaa merkittävästi ja kääntäisi huomion Keskustaan. Kuulostaa ehkä isolta riskiltä, mutta mitä menetettävää meillä on? Ei paljoakaan, sillä keskustan vähintään 12 prosentin kannatus toteutunee tulevissa eduskuntavaaleissa joka tapauksessa. Meillä ei ole kuin voitettavaa. Ison voiton mahdollisuus yleensä lisää riskinottokykyä ja halua. Otetaan riski!
Vastaanotto on suorastaan innostunut. Silti moni taputtaja katselee ovensuussa istuvaa Mattia. Tämä kokenut konkari tuntee väkensä ja sen odotukset. Hän saa seuraavan puheenvuoron pyytämättä. Matti ajattelee ääneen.
– Kannatuspotentiaalit ovat muuttuneet. Tuoreen Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan Vihreiden tukijoissa on paljon enemmän vasemmistolaisia kuin kolme vuotta aiemmin. Ja edelleen Perussuomalaisten kannattajat ovat nykyään aiempaa oikeammalla – siellä missä Kokoomuksen kannattajat ovat olleet jo aiemmin. Lyhyesti sanottuna oikealla on ruuhkaa: 32 prosentin potentiaalia jakavat kokoomus, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja ruotsalainen kansanpuolue. Ja vasemmallakin on ruuhkaa: 25 prosenttia potentiaalia jakavat vasemmistoliitto, sosiaalidemokraatit ja vihreät. Keskellä olevan 27 prosentin kannatuspotentiaali on tipahtamassa syliimme kuin itsestään.
Niccolo keskeyttää pohdinnan pomppaamalla jälleen pystyyn.
– Juuri näin! Mikä houkutteleva ajatus. Ja tähän Annikakin viittasi sunnuntaina sanoessaan: ”Kiitos sinulle, joka kannoit vastuuta ja keräsit ääniä, mutta et tullut tällä kertaa valituksi keskustan aluevaltuutetuksi. Tarvitsemme sinua joukkoomme jatkossakin.” Nyt on meidän tilaisuutemme!
Kiihtynyt Niccolo kertoo villisti viittilöiden, kuinka pitäisi toimia. Hänen mukaansa tilanteessa on suorastaan valinnanvaraa. Kaksi ilmeistä tekosyytä erota hallituksesta poikkeavat toisistaan vain hiukan. Myös niiden yhdistely olisi mahdollista. Tekosyy A) Marinin hallituksen ”ylimitoitettu ilmastovouhotus”. Se olisi oiva konsti, kun keskusta kilpailee maakuntien miesten äänistä perussuomalaisten kanssa. Tekosyy B) Marinin hallituksen ”vastuuton taloudenpito”. Se olisi hyvä veto, kun keskusta kilpailee maltillisen porvariston suosiosta kokoomuksen kanssa.
Taas aplodit, mutta epävarmemmat. Tällä kertaa väki katselee pirttipöydän päähän. Annika karauttaa vaimeasti kurkkuaan ja tupa hiljenee.
– Minä tarkoitin mitä sanoin. Arvostaisin mikäli et tulkitsisi minun tai muiden sanomisia mielesi mukaan.
– Samoin, huomauttaa Matti. Ja hän kertoo, että maalaili puolueen kannatuspotentiaalia seikkaperäisesti nimenomaan perustellakseen sitä, ettei keskustan tarvitse nyt tehdä mitään äkkinäistä.
Vaivautunut hiljaisuus. Sen kuluessa Niccolo laskee hitaasti takapuolensa takaisin penkkiin ja Annika puolestaan nousee seisomaan. Vaalea nainen katselee ympärilleen hymyillen.
– Hyvät ystävät, arvoisat keskusta-aktiivit. Te ette valinneet minua johtamaan vastuunpakoilua. Koko maailma ja Suomi siinä mukana kärsii koronapandemiasta. Ulkopoliittinen tilanne Suomen lähialueilla on jännittynyt. Maamme tarvitsee toiminta- ja päätöskykyisen enemmistöhallituksen. Suomi on päässyt mukaan talouskasvuun. Ja siinä nousussa me sen pidämme. Keskusta ei ole itsekäs. Me emme lähde hallituksesta, sillä se tarkoittaisi meille – sinulle ja kannattajillemme – tärkeiden asioiden jättämistä muiden käsiin. Keskusta on ja pysyy hallituksessa. Ja kuten aluevaaleissa, niin samalla tavalla tulevissa eduskuntavaaleissa, me pärjäämme hallitusvastuusta huolimatta.
Viisitoista minuuttia myöhemmin Niccolo kääntää kasvonsa tuulta päin. Muut ovat vielä sisällä. Sieltä kuuluu puheensorina. Niccolo nostaa kaulukset pystyyn, työntää kädet syvälle taskuihinsa ja vetää hartiat korviin. Poistuessaan pihapiiristä hän sadattelee vanhoja puolueita ja niiden hinkua kantaa vastuuta: isänmaan etu. Ajatuksissaan nuori mies toki myöntää, että siinä voi olla myös syy niiden pitkäikäisyyteen.
Sen pituinen se.
