Palkkaa pyytämättä ja pyytämällä – avoimesti
Yle uutisoi lokakuun lopussa, että vain noin puolet suomalaisista työntekijöistä on pyytänyt palkankorotusta. Naiset olivat pyytäneet harvemmin palkankorotusta kuin miehet. Miehet olivat myös naisia useammin saaneet palkankorotuksen pyytämättä. Kun palkankorotusta sitten rohkaistutaan pyytämään, miehet pyytävät isompia korotuksia kuin naiset. Kyselyn tulokset eivät taida olla yllätys kovinkaan monelle meistä, valitettavasti.
Jos samalla olisi vielä tutkittu naisten ja miesten palkkapyyntöjä rekrytointitilanteessa, kuva olisi varmasti pysynyt samana. Miehet pyytävät isompaa palkkaa kuin naiset. Kuitenkin työpaikan vaihto on monelle se tehokkain keino nostaa omia ansioitaan.
Miksi tilanne on tällainen ja mitä asialle voidaan tehdä? Sosiaaliset, kulttuuriset ja rakenteelliset seikat näyttävät vaikuttavan siihen, että naiset eivät vaadi palkankorotuksia. Ei haluta olla pyrkyreitä, ei tunnisteta omaa osaamista, ollaan turhan vaatimattomia omasta panoksesta työpaikalla.
Työelämän sääntely on monilta osin kunnossa sukupuolten välisen palkkatasa-arvon edistämiseksi ja aikaansaamiseksi. Samasta ja samanarvoisesta työstä saman työnantajan palveluksessa pitää maksaa samaa palkkaa. Periaate on hyvä, mutta miten asiat sitten käytännössä toimivat on toinen tarina.
Ylen jutussakin perätään avoimempaa keskustelua palkoista. Sitä tosiaan tarvitaan ja siihen on myös ohjattava. Edistykselliset työnantajat, usein it-alalla, ovat vapaaehtoisesti ottaneet käyttöön palkka-avoimuuden. Jokaisen työntekijän palkat ovat kaikkien tiedossa. Palkka- ja palkitsemispolitiikka on avointa ja läpinäkyvää. Työnantaja joutuu tarkkaan perustelemaan ratkaisunsa.
Avoimuus ei ole helppoa työntekijöillekään. Saattaa olla niinkin, että työnantaja haluaa palkka-avoimuutta, mutta työntekijät vastustavat. Avoimuus vaatii oppimista, kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta. On myös niin, että palkka-avoimuus on rekrytointikeino ja -valtti. Se kertoo työnantajan suhtautumisesta palkitsemiseen ja koko työpaikan kulttuurin kehittämiseen. Avoimuus on nykyaikaa, salailu menneisyyttä.
Niin Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa kuin EU:n komissionkin työohjelmassa palkka-avoimuuden edistämistä on haluttu viedä eteenpäin lainsäädännöllä. Suomessa työnantajajärjestöt vastustavat palkka-avoimuutta. Ne väittävät sen johtavan samapalkkaisuuteen ja siihen että hyvistä suorituksista ei voi enää palkita. Väite on väärä ja tarkoitushakuinen. Toki työnantaja joutuu perustelamaan palkka- ja palkitsemisratkaisunsa entistä huolellisemmin, mutta se on eri asia kuin palkkojen tasapäistyminen.
Palkka-avoimuus on myös keino tarttua palkkasyrjintään. Ilman tietoa on vaikea osoittaa sukupuolesta johtuvaa palkkasyrjintää. Työnantajat haluavat siirtää työehdoista ja palkoista sopimista entistä enemmän paikalliselle tasolle, yritys- ja henkilötasolle saakka. Silloin jos koskaan, palkka-avoimuus on tarpeen ja perusteltua.
Tällä hallituskaudella palkka-avoimuus edistyy lainsäädännössä, mutta ei riittävästi. Kamppailua jää vielä tulevillekin hallituskausille. Toivottavasti edistykselliset työnantajat valtaavat alaa ja osoittavat tietä palkka-avoimuudelle ja palkkatasa-arvolle.
Toivotan kaikille rohkeutta pyytää reiluja palkankorotuksia. Usein me miehet voisimme ottaa mallia naisista, mutta nyt toivon, että te naiset otatte mallia meistä miehistä. Pyytäkää ja pyytäkääkin reilusti.
Kirjoitus on julkaistu 4. marraskuuta demarinaiset.fi -verkkosivustolla.
