Vaikeat aluevaalit

Historian ensimmäisiin aluevaaleihin on aikaa vajaa puoli vuotta. Aikaa ei siis ole paljon, mutta kun kuitenkin ehtinen eri yhteyksissä palata itse asiaan, ajattelin tässä kirjoituksessani ottaa esille muutamia haasteita, joita näihin vaaleihin mielestäni liittyy. Toki vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi.

Äänestysaktiivisuuden on ennustettu jäävän tammikuun vaaleissa alhaiseksi. Kesän kuntavaalien noin 55 prosentin äänestysaktivisuuteen – mikä sekin jäi matalaksi – ei monien mielestä ole mahdollisuuksia. Huonoon ennusteeseen on monta syytä.

Ensimmäiseksi voi kysyä, tietävätkö ihmiset, mistä he ovat äänestämässä? Maan hallitus on luonut sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen siirrolle hallinnolliset puitteet, mutta vaaleilla valittavat aluevaltuutetut yhdessä alueen muiden päättäjien ja virkamiesten kanssa päättävät uudistuksen toimeenpanosta, toteutuksesta. Se ei ole rakettitiedettä, mutta ei ihan helpoinkaan rasti. Äänestäjien tehtäväksi jää siis valita riittävän kyvykkäät päättäjät aluevaltuustoihin.

Toiseksi vaalien ajankohta heti vuoden alussa ei liene paras aika monessakaan mielessä. Kun vaalityön pitäisi olla kiihkeimmillään, Suomi alkaa valmistautua joulun ja uuden vuoden viettoon. Jos ja kun vanhat merkit pitävät paikkansa, vauhtiin päästään vasta loppiaisen jälkeen, jolloin aikaa vaaleihin on enää pari viikkoa. Haastava aikataulu niin puolueille, ehdokkaille kuin äänestäjille.

Äänestysaktiivisuuden nostamiseksi Suomessa on useasti esitetty joidenkin vaalien yhdistämisiä. Nyt onkin päätetty, että seuraavat kuntavaalit pidetään yhdessä aluevaalien kanssa neljän vuoden päästä. Toivon hartaasti, että yhdistäminen aktivoisi ihmisiä uurnille, mutta voiko käydä päinvastoin? Jos ja kun monelle on vaikea hahmottaa, mistä toisaalta aluevaaleissa ja toisaalta kuntavaaleissa on kysymys, voiko tuplavaalit herpaannuttaa ihmiset kansanvallasta aikaisempaakin enemmän?

Entä onko se hyvä vai huono asia, jos sama ihminen on ehdolla niin eduskunta-, alue- kuin kuntavaaleissa? Selvää on, että valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella päätöksenteolla on monia yhtymäkohtia. Mikään hallinnon taso ei toimi omassa umpiossaan, vaan sillä on aina vaikutusta koko hallintokoneistoon alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Tämä puoltaisi sitä, että vaaleissa valituilla olisi hyvät näkemykset siitä, miten hallinnon eri tasot toimivat. Toisaalta kyse on ajankäytöstä. Onko kenelläkään resurssia toimia kolmella tasolla niin, että asiat tulisivat kunnialla hoidetuiksi?

Olen varmaan monen mielestä maalannut hieman pessimistisen kuvan tulevista aluevaaleista. Jokainen kuitenkin lienee valmis allekirjoittamaan ainakin osan esittämistäni haasteista. Nyt sitten vaan kaikki yhdessä taklaamaan näitä haasteita. Sosiaali- ja terveyssektorin siirto hyvinvointialueiden vastuulle, pelastustoimea unohtamatta, on historiallisen iso muutos, johon pitää saada vahva mandaatti kansalaisilta, äänestäjiltä.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Demokraatissa 16.9.2021.