Työehtosopimuksia pitää kehittää ja siinä keskeinen rooli on ammattiliitoilla ja työnantajien järjestöillä
Monilla työpaikoilla ja ammattiliitoissa käydään parhaillaan keskusteluja ja tehdään esityksiä siitä, miten palkka- ja työehtoja olisi oman alan työehtosopimuksessa syytä kehittää. Kyse on jäsendemokratiasta ja järjestäytymisvapaudesta: ammattiliiton jäsenillä on oikeus vaikuttaa omiin työehtoihinsa ja ajaa niitä yhteisvoimin.
Työehtosopimustavoitteiden kärjessä on yleensä palkankorotusten ja ostovoiman turvaaminen, mutta myös työelämän laatua parantavat esitykset.
Vastaavasti työnantajia edustavat järjestöt ja niiden jäsenyritykset ja -organisaatiot asettavat omat tavoitteensa työehtosopimusneuvotteluille.
Kun erilaisia tavoitteita yhteensovitetaan, neuvottelua käyvät osaavat ja kokeneet ammattilaiset ja neuvotteluasetelma on tasapainoinen. Neuvottelutulos on kompromissi, jossa kumpikaan ei pääse sanelemaan lopputulosta.
Ammattiliittojen tehtävänä on ajaa jäsentensä etua, ensisijaisesti neuvottelemalla ja sopimalla. Jos hyväksyttävää neuvottelutulosta ei synny ja työehtosopimuksen voimassaolo päättyy, neuvotteluratkaisua edistävät työtaistelutoimet ovat laillisia. Niitä voivat panna toimeen niin työntekijä- kuin työnantajapuoli.
Toimintaympäristön, lainsäädännön ja työn sisältöjen ja organisoinnin muutokset vaikuttavat eri toimialoihin ja niiden työehtosopimusneuvotteluihin. Neuvotteluissa on huolehdittava sekä yritysten kilpailukyvystä että työntekijöiden työehtojen ja työhyvinvoinnin myönteisestä kehityksestä.
Työehtosopimusten kehittäminen niin, että ne huomioivat toimintaympäristössä ja työssä tapahtuneet muutokset, on työntekijöitä edustavien ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen yhteisellä vastuulla.
Koronapandemia on muuttanut työntekoa ja tuonut monelle työpaikalle ja alalle muutoksia. Samoin ilmastomuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen haastavat yrityksiä ja niiden kilpailukykyä. Digitalisaation ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet ovat suuret, mutta työntekijöiden osuus tuottavuuden kasvusta, vaikutusmahdollisuudet ja osaamisen kehittyminen on turvattava. Osalla työpaikoista on haasteita löytää osaavaa työvoimaa, kun ikäluokat pienentyvät. Ammattitaidon, toimialan vetovoiman ja työhyvinvoinnin kysymykset nousevat työehtojen rinnalla entistä tärkeämmiksi kysymyksiksi.
Työehtosopimukset turvaavat palkka- ja työehtojen vähimmäistasoa. On hyvä muistaa, että paikallisesti on mahdollista sopia työehtosopimusta paremmin. Usein työnantaja ei ole kuitenkaan valmis sopimaan paikallisesti, vaan pitää kiinni omasta päätösvallastaan.
Elämme parhaillaan talouden kasvun aikaa ja monet yritykset ovat kertoneet vahvoista tuloksista ja tilauskannoista. Nyt olisi hyvä ajankohta lisätä työehtosopimuksissa paikallisen sopimisen määräyksiä koskien kannustavia palkkausjärjestelmiä, kuten tulospalkkioita. Tämä työntekijöiden kannalta myönteinen lisäys paikallisesti sovittaviin asioihin ei ole aikaisemmin työnantajapuolelle sopinut.
Osa työnantajaliitoista ei pidä riittävinä työehtosopimusten tarjoamia paikallisen sopimisen määräyksiä, vaikka niitä on lisätty kierros kierrokselta. Toisaalta monissa työehtosopimuksissa on enemmän paikallisen sopimisen mahdollisuuksia kuin mitä yritykset haluavat soveltaa.
Valtakunnalliset työehtosopimukset mahdollistavat paikallista sopimista enemmän kuin työlainsäädäntö. Koska toimialojen ja työpaikkojen neuvottelutasapaino on erilainen, paikallista sopimista on parasta edistää työ- ja virkaehtosopimusten kautta.
Jos halutaan lisätä aitoa paikallista sopimista, on huolehdittava toimivasta luottamusmiesjärjestelmästä ja toimivasta työehtosopimuksen perälaudasta eli siitä, että työn tekemisen minimiehdot turvataan kaikille.
