Nyt on tekojen aika – työntekijöiden hyväksikäyttö ja alipalkkaus kitkettävä suomalaisesta työelämästä

Työntekijöiden hyväksikäyttöön ja alipalkkaukseen perustuva liiketoimintamalli näyttää juurtuneen suomalaiseen työelämään. SAK vaatii, että työntekijöiden hyväksikäyttöön perustuvaan liiketoimintamalliin vihdoinkin puututaan ja alipalkkaus säädetään rikoksena rangaistavaksi.

Poliisin, työsuojeluvalvonnan ja rikosuhripäivystyksen tietojen mukaan työntekijöiden hyväksikäyttö on yleisintä ravintola-, siivous-, maatalous- ja eläintuotantoalalla, kasvinviljely- ja marjatiloilla sekä rakennusalalla, mutta tapauksia on myös kauneusalalla, varastotyössä, autopesuloissa ja -korjaamoilla sekä kotitaloustyössä. Osalla näistä aloista työntekijöiden hyväksikäyttö ja alipalkkaus on jo paikoin jopa normaalia toimintaa. 

Hyväksikäytön ja alipalkkauksen uhreina ovat erityisesti ulkomaalaiset työntekijät, mutta ilmiö ei rajoitu vain näihin työntekijäryhmiin. Riski joutua hyväksikäytön uhriksi on myös osatyökykyisillä ja nuorilla työntekijöillä. Yleistäen voisi todeta, että kyseessä on syystä tai toisesta haavoittuvassa työmarkkina-asemassa olevista työntekijöistä. 

Hyväksikäytön ilmenemismuodot ovat hyvin moninaisia lähtien liian alhaisten palkkojen maksamisesta aina ihmiskaupan tunnusmerkistöt täyttäviin rikoksiin. Väliin mahtuu ylipitkiä työpäiviä korvauksetta, sairauslomien pitämisen kieltämistä ja työterveyshuollon järjestämisen laiminlyöntiä. 

Ulkomaalaisilta työntekijöiltä vaaditaan maksuja työpaikasta ja työntekijän oleskeluluvista, ja rahanpesutarkoituksessa työnantajat syyllistyvät jopa identiteettivarkauksiin. Työnantajan järjestämät asumisolot voivat olla epäinhimillisiä ja työntekijöiden kaltoinkohtelu ilmenee työantajan työntekijään kohdistamana epäasiallisena käytöksenä, henkisenä painostamisena ja kontrollina. 

Työntekijöiden kotoutuminen yhteiskuntaan on mahdotonta ylipitkien työpäivien ja kielitaidottomuuden vuoksi. Tilanteiden toivottomuutta lisää, että uhrit eivät uskalla ilmoittaa kohtelustaan viranomaisille, koska pelkäävät oman tai perheenjäsentensä oleskeluluvan menettämistä tai sitä, että menettävät mahdollisuuden oleskeluluvan saamiseen. Lisäksi uhrit saattavat pelätä myös joko itseensä tai perheenjäseniinsä ja läheisiinsä kohdistuvaa kostoa kotimaassaan. 

Työntekijöiden hyväksikäyttö ja alipalkkaus on viranomaisten tiedossa ja siihen puuttumisen tarve on tunnistettu ja tunnustettu myös hallitusohjelmassa. Asiaa on käsitelty työ- ja elinkeinoministeriön asettamassa työryhmässä, joskin tulokset ovat toistaiseksi olleet kovin vaatimattomat. 

Eri hallinnonalojen ja uhrien auttamiseen keskittyvien järjestöjen asiantuntijoiden näkemysten mukaan nykyisin käytössä olevat valvonta- ja oikeusturvakeinot eivät riitä kitkemään tehokkaasti työntekijöiden hyväksikäyttöä ja alipalkkausta suomalaisilta työpaikoilta. Työsuojeluviranomaisten keinovalikoima on vaatimaton esimerkiksi alipalkkausta koskevissa hyväksikäyttötapauksissa. Myös syyttäjän näkemys on ollut, että rikoslaissa olisi tarpeellista säätä rikokseksi nimenomaisesti alipalkkaus. 

Viranomaisten näkemykset tukevat SAK:n kantaa, jonka mukaan alipalkkaus tulisi säätää rikoksena rangaistavaksi. Työntekijöiden hyväksikäyttöön puuttumiseksi tarvittaisiin myös työsuojeluviranomaisille nykyistä tehokkaampia keinoja. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta lainsäädännön kehittäminen ei etene. Vauhtia ei näytä lisäävän edes hallitusohjelman asiaan liittyvät kirjaukset. 

SAK vaatii, että työntekijöiden hyväksikäyttöön perustuvaan liiketoimintamalliin puututaan tehokkaasti ennen kuin ilmiö laajenee entisestään. Tämän luulisi olevan myös laillisesti ja oikein toimivien työnantajien tavoite, koska työehtoja polkevat ja työntekijöitä hyväksikäyttävät työnantajat saavat työntekijöiden oikeuksien kustannuksella kilpailuetua verrattuna asianmukaisesti toimiviin työnantajiin. 

Ilmiön kitkemisestä hyötyisi koko yhteiskunta muun muassa verotuloina ja sosiaalivakuutusmaksuina. Lopuksi ei voi olla korostamatta hyväksikäytettyjen työntekijöiden inhimillisiä kärsimyksiä. Jokaisen oikeus säälliseen työhön, asianmukaisiin työehtoihin ja kohteluun on kansainvälisesti tunnustettu tavoite, johon Suomikin on sitoutunut. Säällinen työ tulee turvata jokaiselle työntekijälle – myös tavalla tai toisella haavoittuvassa työmarkkina-asemassa oleville.