Miten pienituloisten eläkeläisten toimeentulosta pitäisi huolehtia?

Kokoaikaisessa ja vuosikymmeniä pysyvässä palkkatyössä työskennelleen työntekijän eläketurva on kohtuullinen. Tämän vahvistavat Eläketurvakeskuksen tutkimuksetkin. Työeläkejärjestelmäämme arvostetaan ja siihen luotetaan. Se on pärjännyt kansainvälisissä vertailuissa hyvin.

Työelämässä on kuitenkin monia epävarmuuksia: muun muassa lyhyitä ja osa-aikaisia työsuhteita, joista eläkekarttuma jää kokoaikaista työsuhdetta pienemmäksi. Pienipalkkaisen kokoaikatyön eläkekertymä jää myös pieneksi. Monella pienituloisella on huoli toimeentulostaan eläkkeellä varsinkin, jos hänellä on paljon sairaus- ja lääkekuluja.

Työeläketurvaa on nykyisin mahdollisuus täydentää kansaneläkkeellä ja takuueläkkeellä. On myös työelämän ulkopuolella eri syistä olleita ihmisiä, joiden eläketurva koostuu näistä vähimmäiseläkkeistä. Aikoinaan ajateltiin, että kansaneläkkeen merkitys kutistuu, kun kaikesta työstä kertyy työeläkettä ja työelämään osallistutaan laajasti.

Myös niin sanottujen palkattomien aikojen, muun muassa perhevapaiden, ansiosidonnaisen työttömyysturvan, sairauspäivärahan ja opiskelunkin ajalta kertyy eläketurvaa. On kuitenkin esitetty, että palkattomien aikojen eläkekarttumista pitäisi luopua.

Jos haluamme tukea perheiden perustamista, myös perhevapaiden aikainen eläkkeiden karttuminen on perusteltua. On myös kohtuutonta, että esimerkiksi työttömiltä vietäisiin oikeus ansioturvan ajalta eläkkeen karttumiseen. Näin saataisiin aikaan vielä enemmän pienituloisia eläkeläisiä. Myös aiemmin työeläkettä on karttunut perhevapaiden ja työttömyyden ajoilta tietyin perustein.

Kansaneläke ja myös takuueläke ovat säilyneet merkittävänä eläkemuotona. Miten sitä pitäisi yhteensovittaa työeläkkeen kanssa niin, että työssäolo ja siitä kertyvä työeläke koettaisiin kannustavana?

Sinänsä tuskin moni tavallinen palkansaaja arvioi asiaa kannustinnäkökulmasta – ja vaikka arvioisikin, niin eläkemaksut ovat palkansaajille joka tapauksessa pakollisia. Kannustinkeskustelu on ylipäätään ylätason keskustelua tilanteessa, jossa monet yrittävät sinnitellä pienillä palkoilla tai tuloilla.

Ymmärrän kyllä harmistuksen, jos käy niin, että työeläke huolimatta työuran mittaisesta työskentelystä jää vähimmäiseläkkeiden tasolle. Koska eläke kertyy työstä, on arvioitava myös sellaisia kysymyksiä kuin palkkataso ja vastentahtoinen osa-aikatyö.

Yhtenä ratkaisuna on esitetty kansaneläkkeen ja työeläkkeen tiukempaa yhteensovittamista. Se tarkoittaisi käytännössä eläketurvan heikentymistä. Kannustaa voi myös niin, että tulosovitusta lievennetään. Sen ongelmaksi on esitetty suuret kustannukset. Pidän kuitenkin tärkeänä selvittää tulosovituksen lieventämisen vaihtoehtoja. Se parantaisi pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa ja tukisi työnteon merkitystä.

Eläkejärjestelmällä on merkittävä rooli köyhyyden vähentämisessä. Ilman vanhuuden turvaa moni joutuisi työskentelemään koko ikänsä tai olemaan esimerkiksi sukulaisten elätettävänä.

Ihmiset kokevat, että työeläke on osa palkkaa. Siivu sovituista työvoimakuluista (palkka ja sosiaalivakuutusmaksut) siirtyy eläkkeiden rahoitukseen ja sitten aikanaan työntekijä saa eläkkeen.

Työeläkejärjestelmän vahvistaminen ja kehittäminen on tärkeää. On myös syytä pohtia, mikä vähimmäiseläkkeiden rooli työeläkkeiden rinnalla jatkossa on.