Metsäteollisuuden irtisanoutuminen valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta on iso muutos
Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa valtakunnallisten työehtosopimusten sopiminen on merkityksekäs. Puu- ja paperialoilla on tehty työehtosopimuksia yli 70 vuoden ajan. Nyt Metsäteollisuuden rooli työmarkkinatoimijana ja sen vastuu neuvottelemistaan työehtosopimuksista päättyy.
Metsäteollisuuden ilmoitus saatiin median kautta, ilman ennakkoilmoitusta sopijapuolille. Sinänsä ilmoitus ei ollut yllätys, jos on seurannut metsäteollisuuden isäntien viime vuosien ulostuloja. Työehtosopimukset, yleissitovuus ja työvoimakustannukset ovat jo pitkään olleet heidän kovan kritiikkinsä kohteena. Isännät ovat korostaneet puheenvuoroissaan globaalia kilpailukykyä. Isot konsernit ovatkin pärjänneet globaalissa kilpailussa mukavasti ja maksaneet vuodesta toiseen hyvää osinkotuottoa omistajilleen.
Metsäteollisuus ry ei siis kanna jatkossa vastuuta alalla maksettavista vähimmäispalkoista, työehtojen tasosta tai niiden kehittämisestä. Se ei myöskään kanna vastuuta siitä, että alan yritysten kilpailuasema olisi reilu. Päätös horjuttaa kollektiivista liittotason sopimusjärjestelmää ja mahdollistaa sen, että alan työehtoja voidaan polkea ja työvoiman hyväksikäyttö ja kohtuuttomat työehdot voivat lisääntyä.
Kun siirrytään valtakunnallisesta työehtosopimuksesta talokohtaiseen sopimiseen, menetetään työehtosopimuksen yleissitovuus. Tällöin ei ole olemassa työnantajia sitovia palkka- ja vähimmäisehtoja, jotka koskisivat kattavasti kaikkia alan työntekijöitä.
Yleissitovuusjärjestelmä takaa järjestäytymättömän yrityksen työntekijöille alan valtakunnallisen työehtosopimuksen edut. Se on estää kilpailun vääristymisen työnantajaliittoon järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien yritysten välillä. Alan yhtäläiset vähimmäistyöehdot turvatessaan yleissitovuus samalla tehostaa yleisesti työn tuottavuutta yrityksissä.
Metsäteollisuuden päätös kaventaa mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen
Käytännössä luopuminen valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta kaventaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia metsäteollisuuden työpaikoilla. Työlainsäädännön keskeinen lähtökohta on työsuhteen heikomman osapuolen suojelu, jonka vuoksi osa lainsäännöksistä on pakottavia eli niistä ei työehtosopimuksellakaan voi sopia toisin.
Osa lainsäännöksistä on puolestaan valtakunnallisilla työehtosopimuksilla toisin sovittavia, mikä antaa mahdollisuuksia alakohtaiseen laista poikkeavaan sopimiseen. Toisinsopimisen perusteena on se, että valtakunnalliset työnantajajärjestöt ja ammattiliitot ovat sopimustoiminnassa tasavertaisia. Nämä joustavat alakohtaiset toisinsopimisen mahdollisuudet loppuvat, kun siirrytään yritystasoiseen sopimiseen.
Metsäteollisuuden työntekijöillä on uudessa tilanteessa paljon pelissä. Alakohtaiset työehtosopimukset ovat työntekijöiden turva monessa asiassa: ne määrittävät työehtojen vähimmäistason, mutta eivät maksimia. Esimerkiksi mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus sisältää kirjaukset vähimmäispalkoista, sopimuskauden palkankorotuksista, vuoro- ja lauantailisistä, arkipyhäkorvauksista, työajan lyhentämiskorvauksista, palvelusvuosilisistä, työmatkalta maksettavasta päivärahasta ja kilometrikorvauksista, pidemmän sairausajan palkasta, äitiysvapaan palkasta, lomarahasta ja lakia paremmasta vuosiloma-ajan palkasta. Myös luottamusmiesten asemaa koskevat määräykset ovat pitkälti työehtosopimuksissa. Nämä kaikki ovat vaarassa lakata, jollei talokohtaisilla työehtosopimuksilla pystytä sopimaan vastaavista eduista.
Työehdoista neuvotteleminen ja sopiminen ei ole yksinkertaista, vaan siihen tarvitaan osaamista ja aikaa. Sitä on tehty ammattiliitoissa ja työnantajaliitoissa vuosikymmenten ajan. Metsäteollisuudessa työehtoneuvottelut hajautuvat sopimuskauden jälkeen lukuisille isoille ja pienille työpaikoille, joissa resurssit ja neuvotteluosaaminen vaihtelevat. Neuvotteleminen voi olla haastavaa etenkin pienemmillä työpaikoilla, kun arjen täyttävät normaalit tuotannon ja liikeyrityksen johtamisen asiat. Myös tehtyjen yrityskohtaisten sopimusten soveltaminen, tulkinta ja mahdolliset riidat voivat viedä aikaa ja vaivaa.
Ammattiliiton jäsenyyden merkitys kasvaa entisestään
Työntekijöiden on tärkeää huolehtia omasta järjestäytymisestään ammattiliittoon, jotta työehtojen kollektiivinen neuvotteleminen ja sopiminen ovat mahdollisia. Työntekijöiden asemaa ja tasapuolista neuvotteluasemaa turvaa se, että ammattiliittoon kuuluvilla työntekijöillä on oikeus tulla edustetuksi osaavan luottamusmiehen kautta ja oma ammattiliitto on keskeinen osaaja ja tuki työehdoista neuvoteltaessa.
SAK:laiset Teollisuusliitto ja Paperiliitto ovat ilmoittaneet ajavansa metsäteollisuuden aloilla työskentelevien jäsentensä etua ja neuvottelevansa jäsenkuntansa työehdot myös tulevaisuudessa. Keskeinen lähtökohta on, että työehtoja ei aleta polkemaan, vaan sopimisessa haetaan sekä työntekijöitä että työnantajia hyödyttäviä ratkaisuja. Ay-liikkeen tärkeä tavoite myös muuttuvassa sopimisympäristössä on se, että työntekijät tulevat palkallaan toimeen.
Työehtosopimusjärjestelmä ja työelämän asioista sopiminen ja neuvotteleminen kaksi- ja kolmikantaisesti ovat taanneet suomalaisen hyvinvointivaltion kehittymisen läpi vuosikymmenten. Vakaat olot ovat myös taanneet yhteiskuntarauhan, mikä on merkittävä kilpailutekijä. On hyvä huomata, että kun työehtosopimukset neuvotellaan jäsenten työnantajien kanssa, myös työrauha siirtyy paikalliselle tasolle.
Jos työelämän ja laajemminkin yhteiskunnan kehittämisessä halutaan luopua neuvotteluun ja sopimiseen perustuvista käytännöistä, voidaan joutua tilanteeseen, jossa konfliktit työelämässä lisääntyvät. Metsäteollisuus ry:n ilmoitus luopua valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta vaarantaa vuosikymmeniä rakennettua yhteistoiminnan, sopimisen ja luottamuksen mallia.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran lyhennettynä Turun Sanomissa 14.10.2020.
