Työllisyysasteen nostamista toistellaan, mutta ikääntyneille on tarjolla lähinnä piiskaa
Viime aikoina ei ole voinut välttyä kuulemasta vaatimuksia siitä, miten tärkeää on nostaa Suomen työllisyysastetta. Yhtenä kohdejoukkona ovat näissä puheissa ikääntyneet työntekijät. Heille tarjolla on ollut ennen muuta piiskaa ja vähemmän porkkanoita. Syytä olisi kuitenkin tarkastella, millä keinoilla työelämässä vielä olevat jaksavat jatkaa työssään ja kuinka työelämän ulkopuolella olevat voisivat säilyttää työkykynsä ja palata töihin.
Hyvinvointi työssä lisää työntekijöiden terveyttä ja työkykyä, parantaa työn tuottavuutta ja vähentää painetta joutua työelämän ulkopuolelle. Työpaikoilla on edelleen erilaisia kuormitus- ja haittatekijöitä, jotka heikentävät työhyvinvointia ja terveyttä sekä uhkaavat työkykyä. Työpaikoilla voidaan kuitenkin tehdä paljon ihmisten työhyvinvoinnin ja työkyvyn tukemiseksi ja työssä jatkamisen turvaamiseksi. Tämä edellyttää hyvää johtamista sekä valmiutta työolojen muokkaamiseen.
Mahdollisuuksia muokata työoloja on, jos vain on haluja. SAK kysyi muutama vuosi sitten luottamushenkilöiltä, olisiko heidän työpaikallaan mahdollista muokata työoloja, jos työntekijän työkyky sitä edellyttää. Kysymykseen vastanneista 70 prosenttia oli sitä mieltä, että työoloja on mahdollista muokata. Eri asia on, kuinka valmiita työnantajat ovat työolojen muokkaamiseen.
Onko työpaikalla mahdollista muokata työoloja työntekijän työkyvyn mukaan? (%)
Ihmisten yleinen terveydentila on parantunut, mutta ikääntyminen tuo tästä huolimatta omat haasteensa. Työntekijöiden ikääntyessä erilaiset työkykyä uhkaavat terveysongelmat lisääntyvät. Ilman sairauttakin ihmisen fysiologia muuttuu ja sen myötä fyysisen sekä muun kuormituksen sieto heikkenee ja palautumisaika kuormituksen jälkeen pitenee. Hoitoa ja kuntoutusta vaativiin tilanteisiin pitäisi päästä käsiksi oikeaan aikaan.Työterveyshuollon vastaanotoilla ja terveystarkastuksissa tämä parhaimmillaan onnistuu.
Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyö on edellytys työkykyä tukevalle toiminnalle. Työterveyshuollon pitäisi seurata vajaakuntoisten työssä selviytymistä ja ohjata tarvittaessa hoitoon ja kuntoutukseen. Tämä koskee myös tilanteita, joissa uhkana on työttömyys. Suuremmilla työpaikoilla irtisanotut työntekijät ovat työterveyshuollon piirissä vielä puoli vuotta työsuhteen päätymisen jälkeen. Tämä lisää mahdollisuuksia tukea irtisanotun työkykyä.
Työttömien osalta tiedetään, että suhteessa terveydentilaan palveluja käytetään vähän ja erityisesti pitkäaikaistyöttömillä on paljon tarvetta hoitoon ja kuntoutukseen, jotta heidän työkykynsä säilyisi. Arvioiden mukaan pitkäaikaistyöttömistä 27 000 on työkyvyttömiä ja joka viidennen pitkäaikaistyöttömän työkykyä voitaisiin parantaa hoidolla tai kuntoutuksella. Tämä ei tänä päivänä toteudu.
Työttömien työkykytarkastuksille on ilmiselvä tarve. Samoin varsinkin työttömyyden pitkittyessä tarve työkykykoordinaattorin tai moniammatillisen ryhmän antamaan apuun kasvaa, mutta ellei työtä ole tarjolla, ei ihminen myöskään työllisty.
Työn ja hyvän työllisyyden merkitystä yksittäisen ihmisen, ympäröivän yhteisön tai koko yhteiskunnan kannalta ei ole mitään syytä väheksyä. Työ luo parhaimmillaan hyvinvointia, terveyttä sekä turvallisuutta, mutta pahimmillaan pahoinvointia, sairautta ja turvattomuutta. Kysymys kuuluu, minkälaisen työelämän ja yhteiskunnan haluamme?
