Naisen euro kasvaisi palkkasalaisuutta purkamalla
Naisten ja miesten välinen palkkaero tuntuu olevan ikuisuusaihe. Tällä vauhdilla palkkaerojen kurominen umpeen kestää yli viisikymmentä vuotta, sillä ero kuroutuu umpeen hyvin hitaasti: vuonna 2017 palkkaero oli Tilastokeskuksen helmikuussa ilmestyvän ansiotasoindeksin ennakkotietojen mukaan noin 16 prosenttia, kun seitsemän vuotta aiemmin ero oli miltei sama eli 18 prosenttia. Palkkaerolla tarkoitetaan tässä tuntipalkan keskimääräistä eroa.
Palkkaerojen syynä pidetään sukupuolen mukaan jakautuneita työmarkkinoita: naiset hakeutuvat naisten töihin ja miehet miesten töihin. Muina syinä on esitetty naisten vaatimattomuutta ja perheenhuoltovelvollisuuksia. Naiset tyytyvät miehiä pienempään palkkaan eivätkä halua vaatimattomuuttaan tai lasten hoidon takia saada vaativampia tehtäviä ja siten edetä työelämässä.
Asenteisiin on syytä vaikuttaa, mutta meidän on tehtävä myös jotain konkreettisempaa. Työpaikoilla on varmistettava, että samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa. Palkkasalaisuudesta luopuminen olisi yksi merkittävä askel samapalkkaisuuden toteuttamisessa. Näin vauhdittaisimme naisten palkkakehitystä.
Onneksi palkkaeroihin on havahtunut myös ministeri Annika Saarikko. Hän on asettanut työryhmän pohtimaan palkka-avoimuuden merkitystä samapalkkaisuuden edistämisessä. Työryhmällä on työskentelyaikaa 15. maaliskuuta 2019 saakka, eli palkkaeroon puuttuminen tiukoin ottein jää seuraavan hallituksen tahtotilasta kiinni.
Suomessa ei ole totuttu puhumaan palkoista. Moni pitää palkkaa henkilökohtaisena asiana, joka ei kuulu muille. Onneksi kielteinen asenne palkka-avoimuuteen on alkanut pikkuhiljaa murentua. Monissa yrityksissä on ryhdytty puhumaan palkoista sekä julkistamaan koko henkilökunnalle työntekijöiden palkkoja ja palkkausperusteita.
Palkkasalaisuuden avaamista on syytä jatkaa ja muuttaa lainsäädäntöä niin, että työnantajan on julkistettava työpaikan palkkatiedot kaikille työntekijöille vähintään kerran vuodessa. Tiedoissa olisi eriteltävä kaikki palkan osat – myös bonukset ja muut työpaikalla maksettavat lisät.
Näin voitaisiin varmistaa, että kullakin työntekijällä olisi mahdollisuus verrata palkkaansa muiden palkkaan riippumatta siitä, mihin työntekijä- ja palkkaryhmään kukin kuuluu. Mahdollinen palkkasyrjintä olisi helpompi havaita ja siten myös korjata. Palkoista myös puhuttaisiin enemmän.
Palkka-avoimuus edellyttää myös, että työntekijät tuntevat palkan määräytymisperusteet. Työehtosopimusten palkkausjärjestelmien tai muun työpaikalla noudatettavan järjestelmän on oltava avoimia ja läpinäkyviä. Järjestelmiä pitäisi tarkastella sukupuolivaikutusten näkökulmasta.
Moni työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä näyttää tasa-arvoiselta, mutta tarkemmalla analysoinnilla on mahdollista havaita, että palkkausjärjestelmä tukee sukupuolittuneita työmarkkinoita. Miesvaltaiset tehtävät arvioidaan palkkausjärjestelmässä usein naisvaltaisia tehtäviä vaativammiksi. Jos palkan määräytymisperusteet ja palkkataso olisivat kaikkien tiedossa, työntekijät tietäisivät, miten omaan palkkaan voisi vaikuttaa.
Työnantajat ja myös osa työntekijöistä ovat perustelleet palkkasalaisuutta sillä, että palkka on tietosuojaan kuuluva henkilötieto, jota ei Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan voi ilman asianomaisen suostumusta kertoa muille. Mikään asetuksessa ei kuitenkaan osoita, että palkka-avoimuus olisi asetuksen vastainen.
Palkka ei asetuksen mukaan ole etniseen alkuperään tai sairauteen verrattava arkaluontoinen henkilötieto. Palkkatieto ei myöskään ole tieto, jota täytyisi ehdottomasti suojata tai joka ohittaisi muut perusoikeudet, kuten tasa-arvon. Tietosuoja ja tasa-arvo ovat siis perusoikeusjärjestelmän mukaisesti sovitettavissa yhteen.
Palkka-avoimuudessa on monia etuja. Se edistää työntekijöiden tasapuolista kohtelua ja parantaa työilmapiiriä. Palkkatietämyksen lisääminen ei aiheuta samasta tai samanarvoisesta työstä samaa palkkaa maksavalle työnantajalle lisäkustannuksia. Palkka-avoimuus auttaa havaitsemaan myös etnistä ja muunlaista ihmisoikeuksiin liittyvää palkkasyrjintää.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Turun Sanomissa 8. helmikuuta 2019.
