Hallitus suunnittelee pärstäkerrointa pienten työpaikkojen irtisanomisperusteeksi
Hallitus esittää työsopimuslain henkilöön liittyvien irtisanomisperusteiden ”keventämistä” lisäämällä lainsäädäntöön niin sanotun pärstäkerroinpykälän, joka koskisi alle 20 työntekijää työllistäviä työpaikkoja. Esityksen mukaan irtisanomisperusteeksi riittäisi nykyistä vähäisempi, työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta horjuttava tai työnantajan tai työyhteisön toimintaa vaikeuttava epäasiallinen käyttäytyminen.
Esityksen perusteluissa epäasiallista käyttäytymistä kuvataan muun ohella ilmaisulla ”työyhteisön työilmapiirin myrkyttyminen”. Esityksen mukaan tämä voisi olla peruste työsopimuksen irtisanomiselle, jos ongelmia ei kyetä muin toimin ratkaisemaan.
Tällä esityksellä hallitus asettaa palvelussuhteen päättämisen edellytykset kaltevalle pinnalle. Työilmapiirin ongelmat voivat olla moninaisia ja ne voivat aiheutua esimerkiksi itse työstä, työn järjestelyistä ja johtamisesta. Nämä ongelmat kasautuessaan heijastuvat työpaikan sosiaalisiin suhteisiin ja aiheuttavat työstä johtuvaa psykososiaalista kuormitusta, joka voi ilmetä pitkään jatkuessaan myös työpaikan ilmapiirin myrkyttymisenä.
Sen sijaan, että alle 20 työntekijää työllistävien työpaikkojen työsuojelua ja työterveyshuoltoa ja työpaikan johdon sekä esimiesten tukea kehitettäisiin, hallitus esittää irtisanomisen helpottamista työpaikan ilmapiirin parantamiseksi. Epävarmaksi kuitenkin jää, kohdistuuko irtisanominen ongelman aiheuttajaan vai siihen työntekijään, joka herkemmin reagoi työpaikan ongelmiin.
Hallituksen ehdotus näyttää täysin väärältä lääkkeeltä ongelmiin, joihin se sitä tarjoaa. Irtisanomissuojan heikentäminen on omiaan lisäämään työn psykososiaalista kuormitusta ja siten heikentämään tuottavuutta. Kuormitustekijöiden työnhyvinvointivaikutusten ja tuottavuuden keskinäinen suhde on kiistaton.
Eurooppalaisessa tutkimuksessa 65 prosenttia työntekijöistä on nimennyt työsuhteen epävarmuuden työperäisen stressin yleisimmäksi syyksi. Pelko työpaikan menettämisestä ja sen mahdollisista seurauksista on merkittävällä tavalla yhteydessä heikentyneeseen hyvinvointiin.
Irtisanomissuojan heikennysten vaikutukset eivät kohdistu pelkästään työpaikoille, vaan se heikentää myös irtisanottavien työntekijöiden toimeentuloturvaa. Työttömyysturvalaissa säädetään työstä eroamisen ja erottamisen vaikutuksesta työttömyysturvaetuuteen siten, että jos työnhakija on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen, hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisen jälkeen, ellei hän ole todisteellisesti riitauttanut irtisanomista.
Irtisanomisen lainmukaisuuden arviointi olisi siten erilainen riippuen siitä, työllistääkö irtisanova työpaikka vähemmän kuin 20 työntekijää. Irtisanomissuojan lisäksi näissä työpaikoissa työskentelevät työntekijät joutuisivat tosiasiallisesti heikompaan asemaan myös sosiaaliturvan osalta, kun henkilöperusteisesti irtisanomisesta seuraa 90 päivän karenssi työttömyysturvaan.
SAK korostaa, että kysymyksessä ei ole pieni joukko työvoimaa, sillä 97 prosenttia kaikista työnantajayrityksistä on alle 20 työntekijää työllistäviä ja näiden palveluksessa oli 510 070 työntekijää vuonna 2016, mikä on 36 prosenttia yrityskentän työntekijöistä.
SAK vaatii hallitusta jatkuvien työelämän heikennysten sijaan kohdentamaan toimenpiteitä työhyvinvoinnin edistämiseen ja työurien pidentämiseen ja siten turvaamaan hyvinvointivaltion rahoituksen riittävyyttä. Ehdotuksia irtisanomissuojan heikentämiseksi tai muita työelämän heikennyksiä ei pidä viedä eduskuntaan käsiteltäväksi.
