Alustatalous työlain kouriin
Muutamassa vuodessa alustatalous on noussut ammattijärjestöjen ja muiden työoikeuden piirissä toimivien huulille. Alustataloudessa voidaan modernien tietoteknisten välineiden – kuten älypuhelinsovellusten – avulla tehostaa, nopeuttaa ja levittää erilaisten palvelujen tuottamista.
Niissä palvelujen viimekätisiä suorittajia on yleisesti käsitelty free-lancereina, itsenäisinä ammatinharjoittajina, joiden suhteen asianomaisen alustan omistajaa tai haltijaa ei ole pidetty työnantajan asemassa kaikkine velvoitteineen.
Taksiliikennettä älypuhelinsovelluksella harjoittava Uber on alustatalouden globaalikin lippulaiva, eikä tätä puheenvuoroa liudenna se, että Uber on Suomessa vuoden tauolla, odottamassa liikennekaaren myötä uutta bisnessaumaa.
Tekniikan edistymisen myötä alustatalouden synty ja kehitys on vääjäämätöntä. Samalla se haastaa perinteistä työoikeutta.
Ammattiyhdistysliikkeen silmäteränä on alustapalvelujen viimekätisten suorittajien aseman turvaaminen reilulla tavalla. Olennainen tekijä siinä on työntekijäaseman saavuttaminen työlainsäädännön ja myöhemmin työehtosopimusten mukaisine oikeuksineen.
Englannissa on ryhmälle Uberin kuljettajia marraskuussa turvattu työntekijäasema hovioikeustason tuomiolla – Uber valittanee tuomiosta.
Onko Uber kuljetuspalvelu?
EU-tuomioistuimen suuren jaoston Uberia koskeva, pitkään odotettu tuomio tuli ennen joulua. Muodollisesti asiassa oli kyse siitä, onko Uberia pidettävä kuljetuspalvelujen tuottajana vai kuuluuko se tietoyhteiskunnan palveluihin tai yleisiin sisämarkkinapalveluihin omine direktiiveineen.
Kysymystä ratkaistessaan EU-tuomioistuin nojasi olennaisesti myös Uberin ja sen ei-ammattimaisten kuljettajien suhteeseen. Se lausui linjanvetonaan, että ”Uber käyttää lisäksi ratkaisevaa vaikutusvaltaa kyseisten kuljettajien tarjoamien palveluiden edellytyksiin.”
Se myös yksilöi, miten Uber ”määrittää samannimisen sovelluksen välityksellä ainakin matkan enimmäishinnan”, miten ”se kerää tämän hinnan asiakkaalta ja suorittaa sen jälkeen osan siitä ajoneuvon ei-ammattimaiselle kuljettajalle” ja miten ”sillä on sellainen valvontavalta ajoneuvojen ja niiden kuljettajien laadun sekä heidän käytöksensä suhteen, että kuljettajat voidaan tarvittaessa sulkea toiminnan ulkopuolelle”.
Myös Uberin ja kuljettajien alistussuhteen nojalla tuomioistuin päätyi siihen, että Uberin välityspalvelu oli erottamaton osa kokonaispalvelua, jonka olennainen osatekijä on kuljetuspalvelu.
Tietoyhteiskunnan palvelujen direktiivi ei näin ollen sovellu Uberin toimintaan eikä Uber pääse sen kautta luikahtamaan taksiluvasta ehtoineen, jos sellainen on kansallisesti voimassa.
Tiivistäen: EU-tuomioistuin ei langennut alustatalouden ympärillä väreilevään ”tietoyhteiskuntahypeen”. – Kuljetuspalvelun tuottajana Uber ei kuulu myöskään sisämarkkinapalvelujen yleisdirektiivin piiriin.
Uberin ja kuljettajien suhteen luonnehdinta tuomiossa on sopusoinnussa EU-tuomioistuimenkin soveltamien, työntekijäaseman klassisten kriteerien kanssa. Tässä ne voi pelkistää niin, että työntekijänä on pidettävä sitä, joka korvausta vastaan suorittaa toiselle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena.
Tuomio ei tietenkään sellaisenaan vielä ratkaise lopullisesti sitä, onko sen kuljettajia pidettävä työntekijäasemassa olevina, mutta ”hyvät eväät” siihen suuntaan se antaa.
Yllätys ei olisi sekään, jos Englannin Uberia koskeva kuljettajien pilottijuttu menisi EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi siitä kysymyksestä, onko kuljettajia pidettävä työaikadirektiivin tarkoittamina työntekijöinä ja siten oikeutettuna esimerkiksi vuosilomakorvaukseen.
Ennemmin tai myöhemmin ratkaisu työntekijäasemasta alustataloudessa tulee sieltä; jokaista alustaa toki on arvioitava omanaan.
Ay-liikkeellä tehtävää
EU:sta kuuluu muutakin varteenotettavaa. Junckerin komissio antoi viime torstaina ehdotuksen direktiiviksi läpinäkyvistä ja ennakoitavista työehdoista erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa.
Ehdotuksessa on mukana työntekijäaseman määrittely oikeuskäytännön klassisten kriteerien mukaisina, itse direktiivissäkin julki lausuttuna tarkoituksenaan varmistaa niiden soveltaminen myös alustatalouden työntekijöihin. Poliitikoilla on valta ja vastuu hyväksyä tämä ehdotus.
Ammattiyhdistysliikkeelle lankeaa pitkälle tulevaisuuteen vaikuttava tehtävä vakuuttaa myös alustatalouden työntekijät mahdollisuudesta varmistaa työlainsäädännön ja tulevaisuudessa työehtosopimustenkin kautta oikeudenmukaiset ja reilut työehdot.
Työlainsäädäntö tarjoaa siihen keinoja, jotka on kyettävä valjastamaan tähän tarkoitukseen. Kannustavan esimerkin tarjoaa EU-tuomioistuimen marraskuinen tuomio King.
Siinä pelkästään provisiopalkkainen itsensä työllistäjä sai – kansallisen tuomioistuimen katsottua hänet työntekijäasemassa olevaksi – EU-tuomioistuimen tuomiolla työsuhteen päättyessä vuosilomakorvauksen pitämättömistä palkallisista lomista yli 10 vuodelta.
