Tuloerot, kannustimet ja työllisyys

Antero Vartia twiittasi tuloeroista ja työnteon kannustimista:

Havainnon taustalla on usein toisteltu ristiriita matalien tuloerojen ja työnteon kannustimien välillä. Tätä ajatusta oli valtiovarainministeriön kannustinloukkutyöryhmän raportissa kuvattu trilemmana eli vaikeana valintana, jossa kolmesta hyvästä tavoitteesta voi kerralla valita vain kaksi.

Kannustimien, julkisen talouden ja tulonjaon tasaisuuden välillä vallitseva valinta: uudistuksia tehtäessä on mahdollista valita kaksi.

Tätä trilemmaa on kuvattu hyvin esimerkiksi kannustinloukkutyöryhmän raportissa sekä Olli Kärkkäisen ja Mauri Kotamäen kirjoituksessa Kannustinloukuista ei päästä ihmelääkkeillä, joten en pureudu siihen sen enempää.

Jäin pohtimaan, näkyykö tämä valinta tulonjaon ja kannustimien välillä tilastoissa. Twiittasin aiheesta kuvioita ja johtopäätöksen, mutta monimutkaisen asian avaamiseen tarvitaan enemmän kuin 140 merkkiä. Jatkan siis pohdintaa blogissa.

Heikot kannustimet korreloivat matalien tuloerojen kanssa

Kun samassa kuviossa tarkastelee eri maiden työnteon kannustimia ja pienituloisuutta, näkyy näiden välillä selkeä yhteys. Tässä työnteon kannustimia mitataan työllistymisveroasteella, joka on työllistyessä omaan taskuun jäävä osuus palkasta, kun otetaan huomioon työllistyessä menetetyt sosiaalietuudet ja verotus. Korkea työllistymisveroaste tarkoittaa siis heikkoja työnteon kannustimia.

Työnteon kannustimet näyttävät olevan huonoja lähinnä maissa, joissa tuloerot ovat pieniä (esim. Tanska ja Suomi). Tuloerot ovat taas keskimäärin suurempia maissa, joissa kannustimet ovat hyviä (esim. Kreikka, Italia, Turkki ja Yhdysvallat).

Korrelaatio ei ole täydellinen – erityisesti Kypros on hämmentävän väärässä paikassa – eikä tällaisesta korrelaatiosta voi tietenkään päätellä kausaalisuhteita, mutta tästä saa silti hiukan tukea sille teoreettiselle ajatukselle, että politiikassa pitää tehdä valintaa työnteon kannustimien ja tuloerojen vähentämisen välillä.

Tilastolähde: OECD

Heikot työnteon kannustimet eivät kuitenkaan johda aina matalaan työllisyyteen

Jos siis otamme tämän kannustinloukkujen trilemman ja maavertailussa näkyvän korrelaation tosissaan, johtopäätös on, että matalat tuloerot ja hyvät työnteon kannustimet eivät ole yhdistettävissä. Tästä moni tuntuu vetävän sen johtopäätöksen, että työllisyyden parantamiseksi meidän on valittava työnteon kannustimien parantaminen, vaikka se johtaisi kasvaviin tuloeroihin.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Tein vastaavan tarkastelun työllistymisveroasteen ja työllisyyden välillä.

Tilastolähde: OECD

Tässäkin kaaviossa näkyy vahva korrelaatio, mutta suunta on päinvastainen kuin mitä ehkä olettaisi. Heikot työnteon kannustimet eli korkea työllistymisveroaste eivät ole yhteydessä matalan työllisyyden kanssa vaan päinvastoin. Heikkojen työnteon kannustimien maissa työllisyys on muita korkeampi.

Kausaalipäättelyn suhteen pitää tietysti taas olla varovainen. Työnteon kannustimien ja työllisyyden välistä yhteyttä on tutkittu mikroaineistoilla ja todettu selkeä kausaaliyhteys: kannustimien parantaminen lisää työllisyyttä. On kuitenkin kiinnostavaa, että tämä selkeä kausaaliyhteys ei näy makrotason maavertailussa ollenkaan.

Syy on tietysti se, että työllisyyteen vaikuttaa moni muukin asia. Kannustimilla on merkitystä, mutta muilla asioilla on vielä enemmän merkitystä. Matala työllistymisveroaste ei suinkaan ole korkean työllisyyden edellytys.

Kannustimien parantaminen ja sosiaaliturvan heikentäminen ei siis ole ainoa tie kohti korkeampaa työllisyyttä. Itseasiassa maavertailusta näkee, että hyvien työnteon kannustimien ja korkean työllisyyden yhdistelmä on kansainvälisesti harvinainen. Tämä voi johtua siitä, että hyvät työnteon kannustimet edellyttävät melko matalaa verotusta ja sitä kautta vähäisiä julkisia palveluita. Moni julkinen palvelu (varhaiskasvatus, koulutus, vanhuspalvelut jne.) tukee työllisyyttä, jolloin työnteon kannustimien parantaminen verotusta keventämällä ja julkista sektoria supistamalla voi jopa heikentää työnteon edellytyksiä.

Ja taas korostan: tarkoitus ei ole väittää, että työnteon kannustimien heikentäminen parantaisi työllisyyttä. Tällaisesta korrelaatiokuviosta ei voi päätellä kausaalisuhteita.

Työllisyyden parantaminen ei edellytä tuloerojen kasvattamista

Antero Vartia on siis twiitissään oikeassa: on jossain määrin ristiriitaista samaan aikaan vaatia tuloerojen pienentämistä ja kannustimien parantamista. Tästä ei kuitenkaan tarvitse masentua, koska onneksi tuloerojen pienentämisen ja työllisyyden parantamisen välillä ei näy vastaavaa ristiriitaa.

Työnteon kannustimien trilemman hyväksymisen väistämätön seuraus ei siis ole kasvavien tuloerojen hyväksyminen.

Ilkka Kaukoranta
SAK:n pääekonomisti
@ikaukora