Hallitus halventaa ihmisiä
Euro ei ole enää euro. Se on joskus 80 senttiä ja tulevaisuudessa sitäkin vähemmän.
Tavoite palkkatasa-arvon toteutumisesta uhkaa karata käsistä, mikäli hallituksen suunnitelmat maahanmuuttopolitiikan muutoksista etenevät tavoitellulla tavalla. Jo nyt työpaikoilla vallitsee selvä epäsuhta pelkästään sukupuoltenkin välillä. Hallitus haluaa luoda vielä kolmannenkin ryhmän, jolle voitaisiin, heidän mielestään oikeutetusti, maksaa vähemmän kuin muille työntekijöille. SAK:n linjaus samapalkkaperiaatteesta tulee nostaa uuteen nousuun.
Sisäministeri Orpo lausui viime viikonloppuna sen minkä iltalehti osasi uutisoida jo muutama viikko sitten. Pakolaiskriisin mukana turvapaikan saaneet ja vastaavasti työluvan saavat, aiotaan työllistää vähintäänkin kyseenalaisin keinoin. Petteri Orpo väläytti työllistymistä nopeuttavana keinona palkanmaksua nykyisten työehtosopimusten minimien alapuolelle.
Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen historian ensimmäisessä työehtosopimuksessa asetettiin kunnioitettava tavoite, joka sittemmin on muuttunut pelkästään kuriositeetiksi. Vuonna 1900 solmittu sopimus nimittäin lupasi naiselle saman ansion kuin miehellekin, mikäli työ oli samaa. Tätä tavoitetta ei ole saavutettu vielä tänä päivänäkään.
Tuloerojen kasvu sen sijaan voimistuu entisestään.
Kysymys on vaikutuksiltaan laajempi kuin pelkkä vuosiansioiden suuruuden vertailu. Sukupuolten välistä palkkaeroa selitetään sillä, että naisten panos on edelleen hallitseva mm. lasten kotihoidossa ja että naiset työskentelevät matalapalkka-aloilla. Myös työsuhteiden muodoissa on suuria eroja, naisten osuus osa-aikaisuuksissa on huomattavasti suurempi kuin miesten.
Pakolaisina Suomeen saapuneiden ja tänne pysyvästi jäävien määrän oletetaan kasvavan verrattain suureksi. Tämä aiheuttaa eittämättä työttömien määrän nousun maassamme. Taistelu työpaikoista kiihtyy. Lehtien palstoilta ja mielipideosastoilta voimme lukea ajatuksista siitä, onko meillä varaa elättää näitä kaikkia ihmisiä ja toisaalta riittääkö töitä enää koskaan kaikille? Osa on jopa sitä mieltä, ettei tarvitsekaan riittää kuin vain kantasuomalaisille. Tällainen ajattelu ei ole kenenkään etu.
Työnantajapuolen tavoitteena on jo pitkään ollut palkkakustannusten radikaali leikkaus. Hallitus verhoutuu nyt pakolaiskriisin taakse ja ryhtyy toteuttamaan tätä etelärannan toivetta. Muun muassa Saksan minipalkkajärjestelmä on johtanut siihen, että yhä useammalla ei ole omaa toimeentuloa täydestä työviikosta huolimatta. Työehtosopimusten alaisissa töissä työnantajavelvoitteiden noudattaminen takaa myös turvallisuuden työpaikoilla. Nyt hallitus haluaa pala palalta tehdä tyhjäksi sen työn, jota lukuisat eri alojen ammattilaiset sekä asiantuntijat ovat vuosikymmeniä tehneet.
Suomalaisen työvoiman jakaantuminen entistä useampaan luokkaan palkkauksen perusteella voi johtaa pahoihin häiriöihin kulutusmarkkinoilla. Tämä syventää vain ahdinkoa. Nais- ja matalapalkka-aloilla on suuri vaikutus kulutuskysyntään ja suoraan kotimaisiin markkinoihin. Maahanmuuttajien palkkaamisen oikeuttaminen samoihin töihin kantasuomalaista pienemmillä ansioilla kasvattaa entisestään eripuraa eri ihmisryhmien välillä ja lietsoo rasismia.
Kuvittelisi, että ministeri Orpo näkisi tärkeäksi jo virkansakin puolesta tehdä kaikkensa kokonaisvaltaisen yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi ja vaalimiseksi. Ei niinkään sen rikkomiseksi.
Palkoista sovitaan paitsi työehtosopimuksin myös työpaikoilla työnantajan ja työntekijän välillä työsopimuksin. Tästä hallituksen tulisi pitää näppinsä erossa.
Palkkauksen epätasa-arvo on huono tuottavuuden tekijä, osuipa se sitten sukupuolten tai etnisten taustojen välille.
Ihmisoikeus näkökulmasta, kysymys vieläkin monimutkaisempi.
