Kasvua leikkaamalla?

Suomella menee huonosti. Siitä ei liene erimielisyyttä. Talous, työllisyys ja investoinnit ovat olleet jo vuosia alavireessä.

Osa alavireisyyden syistä on maailmanlaajuisia, globaalissa ja avoimessa taloudessahan tässä eletään. Mutta voisimmeko tehdä itsekin jotain tilanteemme parantamiseksi. Voisimme.

Mielestäni Suomessa – pitkään kun on lamassa kontattu – monille on jäänyt itkuvirsi päälle: ei täällä mikään kannata, kun kaikki on niin kallista, jäykkää ja menneen maailman menoa.

Kun tällaista meteliä pidetään vuodesta toiseen, niin alkaahan se toteuttaa itseään. Tai ainakin ne kipeästi kaivatut mahdolliset investoijat, työllistäjät alkavat uskoa hokemaan.

Toinen meidän ongelmamme on lähes jatkuva kädenvääntö, esimerkiksi työmarkkinoilla. Viime vuosi oli tästä hyvä esimerkki. Heti maan uuden hallituksen nimittämisen jälkeen alkoi eripuraisuus, joka on jatkunut ja jatkunut…

Hallitus haluaa heikentää työntekijöiden työehtoja vaikka pakolla, työnantajat ovat olleet mukana samoissa talkoissa ja palkansaajat ovat puolestaan uhanneet voimatoimilla, jos muu ei auta. Eihän se näin voi mennä.

On vaikea ymmärtää tahoja, jotka haluavat Suomeen talouskasvua, mutta hakevat sitä leikkaamalla ja toitottamalla maailmanloppua, jos leikkauksiin ei suostuta. Ehkä lyhyt kertaus psykologian peruskurssista voisi auttaa.

Suomi tarvitsee montusta noustakseen myönteistä asennetta, yhdessä tekemistä ja kasvuhakuisuutta – ei kielteistä asennetta, vastakkainasettelua eikä leikkauslistoja.

Viime viikolla uudelleen käynnistyneissä työmarkkinaneuvotteluissa toivottavasti löydetään hukassa ollut viisasten kivi. On jo korkea – ellei sitten jo viimeinen – aika ohjata Suomi kasvun tielle. Ei siis leikkausten.

Harri Järvinen
Kirjoittaja on SAK:n yhteyspäällikkö

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kouvolan Sanomissa 1.2.2016.