Miksi kilpailukykysopimus?
Työmarkkinajärjestöjen neuvottelema kilpailukykysopimus on SAK:n jäsenistölle poikkeuksellisen raskas paketti. Sopimustulos on liittojen hallintojen käsiteltävänä ja asiaan palataan SAK:n hallituksen kokouksessa maanantaina.
Palkansaajilla on valittavanaan vain huonoja vaihtoehtoja. Sopimisen tie on muihin vaihtoehtoihin verrattuna paras mahdollinen ratkaisu.
Tosiasiat kannattaa tunnustaa heti aluksi. Suomen talous ei voi hyvin ja jotain on tehtävä.
Teollistuotanto ei pudonnut edes sotien aikana näin paljon
Tilastokeskus kuvasi Suomen tilannetta seitsemän vuoden korpivaellukseksi julkistaessaan teollisuustuotannon uudet luvut helmikuussa. Suomalainen teollisuustuotanto ei pudonnut yhtä paljon edes toisen maailmansodan aikana ja silloinkin vuoden 1938 taso ylitettiin jo vuonna 1946.
Suomen teollisuustuotanto on pudonnut 19 prosenttia tasolta, jossa se oli ennen finanssikriisiä eli vuonna 2008. Teollisuustuotanto on vähentynyt yhtäjaksoisesti neljänä vuonna peräkkäin ja pelkästään viime vuonna teollisuustuotanto väheni 1,1 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna.
Tilastokeskusta voidaan ainakin pitää puolueettomana ja tosiasioista kertovana viranomaisena.
Työnantajamaksujen siirtäminen tasapuolista
EK:n yritystiedusteluista selviää, että suurin este investoinneille ja tuotannon lisäämiselle on puutteellinen kysyntä. Suomi, pieni avotalous, ei voi vaikuttaa vientituotteiden loppukysyntään suoraan, mutta yksittäinen pieni avotalous ja yksittäinen yritys voivat lisätä vientiään ja kysyntäänsä alentamalla kustannuksiaan ja parantamalla kilpailukykyään.
Nyt kun emme voi parantaa hintakilpailukykyämme valuuttakurssia muuttamalla, on tässähän tilanteessa keksittävä muita hintakilpailukykyä kohentavia toimia.
Sosiaalivakuutusmaksujen siirtäminen työnantajilta palkansaajille merkitsee palkansaajien käteen jäävien palkkojen pienenemistä ja työnantajien työvoimakustannusten alentamista. Lisäksi alennettaisiin työnantajan sairausvakuutusmaksua, joka rahoitettaisiin julkiselle taloudelle koostuvista säästöistä. Yhteensä nämä toimet pienentävät työvoimakustannuksia 2,2 prosenttia.
Työnantajamaksujen alentaminen on melko tasapuolinen tapa tehdä kilpailukykyparannusta. Se koskee kaikkia, sopimusalasta tai sopimuksettomuudesta riippumatta. Se on verrattain helposti toteutettavissa ja mitattavissa.
Sosiaaliturvan ja työeläkkeiden rahoitus ei vaarannu, koska maksuja siirretään – ei alenneta pysyvästi. Sairausvakuutusmaksun alennus on rahoitettu sopimuksen muilla osilla, eli se ei lisää julkisen talouden alijäämää.
Veronkevennykset tasapainottavat työntekijän taakkaa
Vuoteen 2020 mennessä sopimus pienentää keskipalkkaisen henkilön käteen jääviä vuosiansioita yhteensä 1,8 prosenttia. Tämä on noin 500 euroa vuodessa. Summa on suuri, mutta tilannetta pehmentää se, että muutokset tulevat voimaan neljän vuoden aikana vaiheittain. Näinä vuosina ansiot ja muu verotus voivat elää toiseenkin suuntaan, mikä todennäköisesti vaimentaa vaikutusta.
Sipilän hallitus on lupaillut veronkevennystä vastineeksi kilpailukyvyn parantamisesta ja talous varmasti tarvitsisikin elvytystä.
Vielä on huomioitava, että tällä sopimuksella on inflaatiota hillitsevä vaikutus, koska työkustannusten pienennys pienentää myös hintojen korotuspaineita. Se osaltaan auttaa palkansaajien ostovoiman säilymistä.
Sata tuntia lisää työaikaa väheni kolmeen päivään
Työajan pidennys on kenties vielä epämieluisampaa kuin käteen jäävien ansioiden pienennys. Työaikaratkaisun taustaksi on todettava, että viime kesän neuvottelujen ensimmäinen ”esitys” oli sadan tunnin työajan pidennys vuodessa.
Myöhemmässä vaiheessa työaikaa on esitetty pidennettävän arkipyhät poistamalla, vuosilomia erityisesti julkisella sektorilla lyhentämällä sekä ensimmäisen sairaspäivän palkattomuudella (eli sairauskarenssilla).
Nämä esitykset eivät sopimukseen päätyneet, vaan 24 tunnin vuosityöajan pidennys. Sopimuksen kirjaus on korvannut edeltäneet esitykset ja sitä tulisi arvioida niiden rinnalla.
Koska maailmantalouden näkymät ovat hyvin epävarmat edelleen, ei vientivetoisen kasvun varaan voida kaikkea laskea. Myös kotimarkkinoista ja palveluista on huolehdittava. Tämän vuoksi pelkästään palkanalennuksiin ja maksujen siirtoihin perustuva strategia olisi ollut liian yksipuolinen.
Sopimus parantaa kilpailukykyä noin yhdeksän prosenttia
Työajan pidentäminen ei suoraan alenna ostovoimaa, vaikka työtunnin kustannus työnantajalle pieneneekin. Sopimuksen sisältämä työajan pidennys alentaa työvoimakustannuksia noin 1,3 prosenttia.
Yhteensä työvoimakustannukset pienenevät edellä mainittujen toimien vuoksi 3,5 prosenttia. Sopimukseen sisältyvä nollaratkaisu vuodelle 2017 alentaa työvoimakustannuksia 0,5 prosenttia suhteessa valtiovarainministeriön ennusteen perusuraan.
Jos lähdetään siitä, että perusuran sisältämä ns. tavanomainen palkkamaltti parantaa kilpailukykyä tärkeimpiin vertailumaihin nähden 5 prosenttia lähivuosina, voidaan laskea, että kilpailukykykori tuo parannusta 3,5 prosenttia ja palkkamalttikori 5,5 prosenttia. Eli sopimus parantaa kilpailukykyä Saksaan ja vertailumaihin nähden noin 9 prosenttia.
Suomen Pankin neuvonantaja Lauri Kajanoja on arvioinut, että kilpailukyvyn parantamisen tarve on noin 10–15 prosenttia, mutta todennäköisesti lähempänä kymmentä prosenttia.
Sopimuksella pyritään edistämään paikallista sopimista hallitusti ja järkevästi, minkä voi olettaa parantavan yritysten tuottavuutta. Loppu kilpailukyvyn parannus olisi tapahduttava yritystasolla.
Tällöin kunnianhimoiset tavoitteet voitaisiin saavuttaa oikeudenmukaisesti ja järkevästi. Kilpailukykysopimus sisältää siten ainekset talouden takalukon avaamiseen.
