Nyt niitä työpaikkoja!
SAK:n hallitus kokoontuu tänä aamuna päättämään omasta kannastaan viikko sitten syntyneeseen työmarkkinoiden neuvottelutulokseen.
Olipa SAK:n päätös mikä tahansa, neuvottelutulos on joka tapauksessa raskas palkansaajille. Onhan kilpailukykysopimukseksi ristittyä paperia kutsuttu muun muassa ”historialliseksi” ja ”poikkeukselliseksi”.
Ja sitähän se on: työaikaa halutaan lisätä 24 tunnilla vuodessa, kun historiallinen suunta on ollut aivan toinen viimeisen sadan vuoden ajan; palkansaajille siirretään työnantajamaksuja lähes parin miljardin euron verran vuodessa; vuoden 2017 loppuun mennään palkkojen nollalinjalla.
Nämä ja monet muut toimet neuvottelutuloksessa ovat kipeitä, sitä ei käy kiistäminen. Mutta mikä olisi vaihtoehto? Maan hallitus toteuttaisi työehtoja heikentävät pakkolakinsa, 1,5 miljardin leikkauksensa valtion budjettiin, peruisi suunnitellut veronkevennykset ja tekisi vielä muita leikkauksia…?
Kuten monta kertaa työmarkkinaneuvotteluissa, on valittava huonon tai vielä huonomman ratkaisun väliltä.
Jos kilpailukykysopimus tulee voimaan, mielestäni huomattavan paljon painetta pitää laittaa koko sopimuksen ykköstavoitteeseen. Siihen, että Suomeen saadaan lisää työpaikkoja, talouskasvua ja sopimuksen nimenkin mukaista kilpailukykyä.
Tässä katseet kääntyvät jälleen kerran yrityksiin, jotka ovat jo lähivuosina saaneet miljardiluokan helpotuksia kuluihinsa, mutta vastoin odotuksia työpaikkoja ei ole syntynyt. Nyt kun tulee taas muutama miljardi lisää hyvää, on työllisyys vihdoin saatava nousuun.
Ekonomistit ovat laskeneet, että ratkaisu voisi tuoda noin 40 000 uutta työpaikkaa. Toivottavasti, mutta ongelma on siinä, ettei työllisyystavoitetta voi kirjata sitovasti sopimukseen. Pallo on siis yrityksillä.
Jos neuvottelutulos hyväksytään, SAK edellyttää, että maan hallitus kunnioittaa jatkossa kolmikantaista valmistelua työlainsäädäntöön ja ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. Kysymys on luottamuksesta.
Harri Järvinen
Kirjoittaja on SAK:n yhteyspäällikkö
harri.jarvinen@sak.fi
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kouvolan Sanomissa 7. maaliskuuta 2016.
