Pohjoismainen malli sopii Suomelle
Työmarkkinajärjestelmän uudistamistarpeista on käyty vilkasta keskustelua. Emeritusprofessori Heikki Paloheimo esitteli Vieraskynä-kirjoituksessaan (HS 29.4.) omia näkemyksiään. Paloheimon mukaan yleissitovat työehtosopimukset pitäisi korvata minimipalkkaa koskevilla laeilla.
Erilaiset minimipalkkajärjestelmät ovat Euroopassa yleisiä. Suomen työehtosopimusten toimialakohtaisiin vähimmäispalkkoihin pohjautuva malli on kuitenkin pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden käyttämä malli.
Näköpiirissä ei ole, että muissa Pohjoismaissa tästä oltaisiin luopumassa. Kansallisella työehtosopimuksiin nojaavalla palkkakoordinaatiolla on iso merkitys pienten ja avointen talouksien kilpailukyvylle.
Esimerkiksi ennen kevään 2015 vaaleja Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja silloinen Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen arvioivat, että kansallinen koordinaatio auttaa huolehtimaan kilpailukyvystä. Heidän mukaansa ”mikään vankka tutkimustieto ei tue olettamaa, jonka mukaan tuottavuuden kasvu olisi vahvempaa sellaisissa maissa, joissa palkoista neuvotellaan paikallisesti”.
Sen sijaan Borg ja Vartiainen esittävät, että paikallista liikkumavaraa pitäisi lisätä muiden Pohjoismaiden tapaan myös meillä – kuitenkin aina juuri työehtosopimusten puitteissa.
Muut Pohjoismaat tarjoavat meille hyviä esimerkkejä siitä, miten sopimisen edellytyksiä voidaan parantaa. Työpaikkatason vuoropuhelu sekä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ovat ainakin kysymyksiä, joissa olemme pohjoismaisia kumppaneitamme jäljessä.
Kilpailukykysopimuksessa paikallisen sopimisen lisääminen on asetettu yhdeksi tavoitteista. On muistettava, että työehtosopimuksissa on nykyäänkin paljon mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen, mutta näitä mahdollisuuksia ei käytetä.
Paikallisesta sopimisesta on hyviä kokemuksia silloin, kun yrityksessä vallitsee luottamuksellinen ilmapiiri. Toinen tärkeä elementti onnistuneelle sopimiselle on, että luottamushenkilöillä on vahva tuki takanaan. Jotta sopiminen olisi aitoa, on neuvotteluasetelman oltava tasavertainen.
Kokonaan on käsittelemättä kysymys siitä, missä työrauhasta sovitaan, kun paikallista sopimista lisätään.
Pohjoismainen sopimisen malli ja sosiaalinen pääoma ovat olleet Suomen vahvuuksia aina. Olemme vaikeuksista huolimatta vakaa, tasaisen tulonjaon yhteiskunta, jossa työllään tulee toimeen. Pidetään näistä vahvuuksista kiinni myös tulevaisuudessa.
Lauri Lyly
SAK:n puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomissa 1. toukokuuta 2016.
