Ovatko teollisuuden energiatuet turhia?

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on terhakoitunut kritisoimaan teollisuudelle myönnettyjä energiatukia. Kritiikkiä ovat saaneet ainakin teollisuuden alempi sähköverokanta, teollisuuden energiaveron palautukset (pdf) sekä ensi vuoden budjettiin ehdotettu päästökaupasta johtuvan sähkön hinnannousun hyvitysjärjestelmä.

Useimmat ekonomisteista eivät pidä yritysten ja maatalouden tukia hyvinä valtion varojen käyttökohteina. Perusteltuja ovat heidän mielestään yleensä vain tuet riskialttiille ja ulkoisvaikutuksia luovalle tutkimus- ja kehittämistoiminnalle. Muitakin poikkeuksia voi toki olla jo johtuen siitä, että yritystuen määritelmä ei ole aina täysin selkeä, mutta useimmiten ekonomistit suhtautuvat energiatukiin kielteisesti.

Energiaverotuksen helpotukset määritellään yritystueksi sen vuoksi, että ne ovat selkeä huojennus verrattuna energiaverotuksen yleiseen linjaan. Energiaverotukien myöntämisen vain joillekin yrityksille voi ajatella johtavan muiden toimialojen ja yritysten kireämpään verotukseen, koska julkisen vallan tehtäviin on aina kerättävä tietty määrä rahaa. Jos kaikilla yrityksillä olisi sama yhtenäinen energiavero, voisi se olla alempi kuin nykyinen vero, jota maksetaan ilman huojennuksia.

Sama pätee myös muun muassa arvonlisäveroon – jos alennettuja verokantoja karsittaisiin, olisi periaatteessa mahdollista alentaa yleistä arvonlisäveroa. Energiaverotuille pitäisi siis olla hyvät perustelut.

VATT ei usko hiilivuotoon

Useimmiten energiaverotukia puolustetaan kansainvälisellä kilpailulla ja siihen liittyvällä hiilivuodolla. Hiilivuodolla tarkoitetaan tilannetta, jossa keskenään kauppaa käyvistä maista vain osassa otetaan käyttöön ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteitä. Koska ilmastotoimet aiheuttavat yrityksille kustannuksia, syntyy niille kannustin siirtää tuotantoa alueille, joissa ei ole samanlaisia kustannuksia.

Hiilivuoto voi myös tapahtua ilman aktiivisia tuotannonsiirtopäätöksiä esimerkiksi niin, että korkeamman kustannustason maiden tuottajat menettävät markkinaosuuksia niiden maiden tuottajille, joiden ei tarvitse välittää ympäristöasioista. Ilmaston kannalta hiilivuoto olisi vakava ongelma. Sehän tarkoittaisi, etteivät hiilidioksidipäästöt kokonaisuutena pienene, vaikka osassa maista tehtäisiin hillintätoimenpiteitä.

VATT:n selvityksen mukaan hiilivuotoa ei ole olemassa. Näkemys ilmeisesti perustuu taaksepäin katsoviin empiirisiin arvioihin, jotka pohjaavat yritysten tekemiin investointi- ja sijoittumispäätöksiin. Tutkimuksissa ei ole kyetty löytämään selkeää yhteyttä energiakustannusten korotusten ja sijoittumispäätösten välille. Samantapaisia tuloksia on raportoitu arvostetun eurooppalaisen ajatushautomon CEPS:n katsauksessa sekä Maailmanpankin hiilivuoto-selvityksessä (pdf).

Päästökauppaa vaikea tutkia

Sekä CEPS:n tutkijat että Maailmanpankki ovat johtopäätöksissään huomattavasti varovaisempia kuin VATT. Molemmat kansainväliset laitokset toteavat, että historiaan perustuvat empiiriset tutkimukset eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa vaikutuksista tulevaisuudessa. Aiemmista tutkimuksista pääosa on koskenut EU:ta ja vielä niin, että ne keskittyvät vain suoriin tuotannon siirtoihin.

EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän tutkiminen voi olla ongelmallista jo yksinkertaisesti siitä syystä, että päästöoikeuden hinta on ollut niin matala. Useimmissa tarkastelujaksoissa vaikuttaa myös talouden taantuma. Toisaalta sokea Reettakin näkee, että esimerkiksi terästeollisuudessa kiinalaiset tuottajat ovat voittaneet viime vuosina rutkasti markkinaosuuksia samaan aikaan, kun Euroopan tuotantomäärät ovat polkeneet paikallaan.

CEPS ja Maailmanpankki toteavat (toisin kuin VATT), ettei hiilivuodon riskiä voi missään nimessä sulkea pois. Molemmat kaipaavat hyvin suunniteltua ja riittävän joustavaa politiikkaa, joka huomioi hiilivuodon. Ne pitävät realiteettinä, että useat maat ovat ottaneet käyttöönsä hiilivuotoa ehkäiseviä toimenpiteitä eivätkä aio luopua niistä heti. eli yksi maa ei voi helposti jättää tekemättä toimenpiteitä.

Miten käy kilpailukyvyn?

VATT:n selvityksessä on myös muutama muu outous. Raportissa todetaan, että energiatuen poistaminen ei vaikuta yritysten kilpailukykyyn. Samalla siitä myös ilmenee, ettei aineisto mahdollista syy-seuraussuhteiden todentamista energiaveropalautusten ja yritysten menestyksen välillä. Asioiden väliltä ei siis ole löydetty korrelaatiota, eli asioiden esiintymistä yhdessä, mutta se ei vielä kerro syy-seuraussuhteesta välttämättä mitään.

Raportin loppupuolella tuodaan esiin, että energiaveropalautusten poistaminen johtaisi noin prosentin hinnankorotuspaineeseen vientiyhtiöiden lopputuotteissa. Onko prosentin korotus paljon vai vähän? Palkkakustannusten osuus paperiteollisuuden kokonaiskustannuksista on noin 12 prosenttia. Jos kustannusmuutokset siirtyvät suoraan hintoihin, saataisiin prosentin lopputuotteen hinnannousu aikaan reilulla kahdeksan prosentin palkkojen yleiskorotuksella.

Viimeaikaiseen kilpailukykykeskusteluun osallistuneena oma tuntumani on, että kahdeksan prosentin palkkojen korotus ei olisi metsäteollisuudessa mitätön läpihuutojuttu.

On erikoista väittää, että prosentin hinnankorotuspaine ei vaikuttaisi kilpailukykyyn lainkaan. Syntyy vaikutelma, että VATT tarkoituksella vähättelee energiaverojen palautusten vaikutuksia kilpailukykyyn. Energiaverojen palautusten poisto heikentäisi energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä yhtä varmasti kuin palkankorotukset. Hinnankorotuspaineen aiheuttaman kilpailukykyvaikutuksen merkittävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta sen kiistäminen kokonaan on perusteetonta.

Yrityksille yhdenvertainen pelikenttä

Mikä on sitten SAK:n näkemys? Olemme samoilla linjoilla kuin Maailmanpankki ja CEPS: hiilivuodon riskiä ei voi dissata samaan tyyliin kuin VATT, vaan sitä vastaan on varauduttava.

Teollisuus- ja energiapolitiikka on suunniteltava huolellisesti ja mukautettava muuttuvaan toimintaympäristöön. Kansainvälisesti kilpailevat yritykset tarvitsevat yhdenvertaisen pelikentän ja juuri tällä hetkellä meidän on pidettävä huoli vientiyritystemme kilpailukyvystä. Mutta jos ja kun Pariisin sopimus alkaa vaikuttaa globaalisti ja hiilelle muodostuu globaali hinta, voimme purkaa tarpeettomia tukia.

Ristiriitaa ilmastotavoitteiden ja energiatukien välillä ei ole, jos tukien avulla ehkäistään aidosti hiilivuotoa. Ensi vuoden budjettiin ehdotettu hyvitysjärjestelmä on joustava ja tarpeellinen kilpailukykyä ylläpitävä ratkaisu, jollaisia on käytössä useissa EU-maissa. Sen määrä on suhteutettava sähkön todelliseen hintakehitykseen.

Olli Koski
Pääekonomisti, SAK
@okoski