Valinnanvapaus ei tuo onnea – paitsi terveysbisnekselle
Hallituksen uusin sote-linjaus valinnanvapaudesta ei yllättänyt. Pikemminkin voi todeta, että hallitus jatkaa sekavien esitysten tiellä, jossa vähävaraisten ja pienipalkkaisten veronmaksajien asiat eivät pääse listan kärkeen.
Moni miettii nyt epätietoisena, mistä saa jatkossa terveyspalvelut. Leikataanko sosiaaliturvaa edelleen ja pienenevätkö lääkekorvaukset entisestään? Köyhät ihmiset eivät ensisijaisesti mieti valinnanvapautta, vaan tärkeintä on, että apua on saatavilla.
Hallituksen joululahjaksi omille kannattajilleen paketoima sote-palveluiden valinnanvapaus tuo julkisia palveluja käyttäville epävarmuuden siitä, miten kalliiksi palvelut tulevaisuudessa muodostuvat. Se aiheuttaa myös huolen siitä, mihin yhteisiä verorahojamme sijoitetaan.
Hallitus kertoi infossaan vasta lakiluonnoksesta, joka alkuvuodesta lähtee lausuntokierrokselle ja tullee eduskunnan käsittelyyn loppukeväällä. Eduskunta oli jo ehtinyt lähteä joululomalle, joten keskeneräisen esityksen olisi hyvin ehtinyt antaa tammikuussakin.
Julkista keskustelua seuraamalla voi saada käsityksen, että paljon puhuttu sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaus toteutuu tuota pikaa, vaikka niin ei suinkaan ole. Kyse on vasta hallituksen luonnosteluista, joita niitäkin vielä pitää täsmentää. Uuden sote-mallin mukainen toiminta on mahdollista aikaisintaan vuoden 2019 alkupuolella, jos maakunta- ja aluehallintouudistus etenee hallituksen kaavailemalla tavalla.
Valinnanvapausesitys herättää kysymyksen, kuunteliko hallitus lainkaan edellisestä sote-esityksestään saamaansa varsin runsasta kritiikkiä. Syksyn aikana hallitukselle kertoi näkemyksensä 755 lausunnon antajaa – SAK niistä yhtenä. Vaikka sote-uudistusta pidettiin lausunnoissa yleisesti tarpeellisena, moniin esityksen sisältöihin suhtauduttiin varauksella.
On harmillista, että syksyn esityksessä ei vielä ollut mukana valinnanvapausehdotusta. Nyt työläs lausuntokierros on tehtävä uudestaan.
Hallituksen mallissa sote-keskukset kokoaisivat yksityisten yritysten, julkisen puolen järjestäjien ja kolmannen sektorin tarjoamat palvelut yhteen. Palvelujen yhdenvertaisuuden ja laadun takaamiseksi niille pitäisi asettaa yhtenäiset kriteerit, jotta kansalaisia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti eri puolilla Suomea. Valtaosa kansalaisista arvostaa julkisia palveluja ensisijaisina.
Sosiaalipalveluista on koko uudistusprosessin ajan puhuttu vähemmän kuin terveyspalveluista, vaikka ne ovat ihan yhtä tärkeitä. Kuka valitsee sosiaalipalvelut vanhukselle, kuka lapselle, kuka apua tarvitsevalle nuorelle? Hallituksen linjauksessa puhutaan palveluseteleistä ja vuoden mittaisista sopimuksista. Entä jos jo heti ensimmäisellä asiakaskäynnillä tulee selväksi, ettei palvelu tule toimimaan: eikö silloin pitäisi olla mahdollisuus heti reklamoida?
Hallitus työllistää niin kunnissa, kuntayhtymissä kuin järjestöissäkin jälleen kerran monta ihmistä, jotka koettavat lausunnoillaan todistaa, miten asiat pitäisi oikeasti järjestää. Eikö kannattaisi ensin tehdä kokeilu pienemmällä alueella, ennen kuin koko maan asiat saadaan sekaisin? Alueilla on jo tehty hyvää työtä, eikä esimerkiksi Etelä-Karjalan Eksoten kaltaiselle kokeilulle pitäisi nyt viitata kintaalla.
Viimeinen sana on kuitenkin eduskunnalla. Jälleen kerran jää nähtäväksi, pysyvätkö hallituksen rivit ensi keväänä yhtenäisinä.
Auli Korhonen
SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija
@AuliKorhonen
