Tottelemattomuuden sietämätön keveys

Aika monta kertaa olen tälläkin palstalla kertonut lopullisia totuuksia yhteiskunnallisiin asioihin. Yhtä kaikki: onneksi elämme vapaassa yhteiskunnassa, jossa saa olla mieltä, sanoa ja tehdäkin. Lähtökohtaisesti toki lain sallimissa rajoissa.

Nyt kun kansalaistottelemattomuus on taas noussut julkiseen keskusteluun, olen hieman ymmälläni lopullisten totuuksien kanssa. Muun muassa kirkon työntekijät ja jotkut poliitikotkin ovat piilotelleet lainvoimaisen karkotuspäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Piilottajan arvomaailmasta riippuen perusteluiksi on esitetty muun muassa humanitäärinen apu tai viranomaisten mielivallan estäminen.

Kansalaistottelemattomuus voidaan nähdä kehittyneessä, sivistyneessä yhteiskunnassa mahdollisena toimintatapana, jopa oikeutena. Kysymys on kuitenkin myös siitä, kuinka paljon oikeusvaltio sietää lainvastaisuutta.

Entä laittomiksi väitetyt lakot? Ovatko ne kansalaistottelemattomuutta? Siis vaikkapa silloin kun hyvää tulosta tekevä yritys irtisanoo työntekijöitään. Samalla kun omistajat ja johtajat laittavat yrityksen taseen ja omat tilinsä kuntoon.

Eli onko parin tunnin ulosmarssi esimerkiksi kuvaamassani tilanteessa kansalaistottelemattomuutta vai työntekijöiden oikeutettu mielenilmaisu epäoikeudenmukaiseksi koetussa tilanteessa?

Oleellista on myös laittomuudesta mahdollisesti langetettavat rangaistukset, niiden suhteellisuus tehtyyn tekoon. Kirkon diakonille kevyet moitteet ja ay-liikkeelle miljoonien eurojen korvausvaateet?

Kuten alussa sanoin, lopullista totuutta kansalaistottelemattomuuteen on vaikea antaa. Paitsi sellainen tulkinnallinen, että on kansalaistottelemattomuutta ja kansalaistottelemattomuutta. Terve järki on hyvä pitää kompassina tässäkin asiassa, etenkin mahdollisten seuraamusten osalta.

Harri Järvinen
Kirjoittaja on SAK:n yhteyspäällikkö
harri.jarvinen@sak.fi

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kouvolan Sanomissa 2. lokakuuta 2017.