Kotihoidon tuki ei ole todellista valinnanvapautta
Kotihoidon tuen puolustajat korostavat usein valinnanvapauden tärkeyttä. Valinnanvapausretoriikan voisi tyrmätä tekopyhäksi tilanteessa, jossa hallitus on heikentänyt subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen.
Vanhempien vapaus valita kotihoito on näemmä hallitukselle tärkeämpi kuin vapaus valita kokopäiväinen varhaiskasvatus. Mitä valinnanvapautta on se, jos toista vaihtoehtoa rajataan?
Kotihoidon tuki ohjaa valintoja
Perhepolitiikassa on yleensä kyse perheiden valintojen ohjaamisesta. Sen avulla tavoitellaan esimerkiksi lasten hyvinvointia, tasa-arvoista perhe- ja työelämää sekä terveyttä koko perheelle.
Esimerkiksi vanhempainraha ohjaa vanhempia viettämään aikaa lapsen kanssa. Kiintiöt ohjaavat molempia vanhempia käyttämään perhevapaita. Äitiyspakkauksen myöntämiskriteerit ohjaavat äitejä terveydenhuollon piiriin.
Kuten muutkin korvamerkityt tuet, myös kotihoidon tuki ohjaa perheiden valintoja. Kyse on vain siitä, ohjaako se oikeaan suuntaan. Monen mielestä pitkiin yhdenjaksoisiin hoitojaksoihin ohjaaminen ei ole parasta perhepolitiikkaa.
Jos hallitus haluaa valinnanvapautta korostavaa perhepolitiikkaa, eikö vapaus olisi aidompaa, jos perheitä tuetaan samalla tavalla riippumatta siitä, miten he haluavat ajoittaa vapaansa?
Se on myös taloudellinen kannustin
Kotihoidon tuki ohjaa vanhempaa taloudellisin kannustein pitkään yhtäjaksoiseen hoitovapaaseen lapsen ollessa alle kolmevuotias. Valtaosa tuen käyttäjistä on äitejä, eli käytännössä tuki ohjaa nimenomaan naisten valintoja.
Käytännössä kotihoidon tukea maksetaan siitä, että perhe pitää lapsen kunnallisen varhaiskasvatuksen ulkopuolella. Perheet saavat tukea sitä enemmän, mitä pidempään lapsi on kotihoidossa.
Sisarkorotuksilla vanhempia ohjataan pitämään myös perheen vanhemmat lapset varhaiskasvatuksen ulkopuolella.
Onko siis todellista valinnanvapautta olemassa, jos lainsäätäjä ohjaa vanhempien valintoja taloudellisilla kannustimilla? Kotihoidon tukea ei voi mitenkään perustella valinnanvapaudella.
Könttäsumma aitoa valinnanvapautta?
Jos hallituksen tavoite todellakin on vain ja ainoastaan valinnanvapauden maksimointi, kannattaisi perhe-etuuksiin käytetyt rahat jakaa könttäsummina lapsiperheille. Se antaisi perheille todellisen valinnanvapauden päättää, onko hoitovapaan rahoittaminen, isompi asunto vai ulkomaanmatka paras tapa käyttää rahat.
Tällaista valinnanvapautta harva ehdottaa, enkä minäkään ole sen kannalla.
Könttäsummassa on kuitenkin jotain järkeä. SAK on ehdottanut perhevapaajärjestelmän ongelmien ratkaisuksi mallia, jossa perheet saisivat saman tukisumman riippumatta siitä, miten ja missä vaiheessa vanhemmat käyttävät hoitorahan.
Kotonaoloa voi pitkittää puolittamalla tuen, mutta malli ei kannusta siihen kasvattamalla tukipottia nykyiseen tapaan.
Toki SAK:n perhevapaamallikin ohjaa perheitä. Uutta on kuitenkin se, että malli jättää perheille paljon valinnanvapautta siihen, miten vanhemmat käyttävät ja jakavat vapaansa.
Joustavuus on tärkeää myös muuttuvan työelämän vuoksi. Tutkimusten mukaan pikkulasten vanhemmat haluaisivat tehdä osa-aikatyötä nykyistä enemmän, mutta nykyinen perhevapaajärjestelmämme ei tue tätäkään valintaa tarpeeksi hyvin.
Ilkka Kaukoranta
Ekonomisti, SAK
@ikaukora
