Perustulo – houkutteleva idea, jonka aika ei koskaan tule
Perustulo on intuitiivisesti houkutteleva ratkaisu, mutta taloudelliset realiteetit tekevät sen toteutumisen epätodennäköiseksi. Ajatuksena perustulo on kuitenkin niin houkutteleva, että se säilynee tulevaisuudessakin tärkeänä osana yhteiskunnallista keskustelua sosiaaliturvasta.
Perustulon ongelma on sen vaikutus työllisyyteen. Perustulon myötä työn tekemisen kannustimet heikkenevät samalla kuin niiden merkitys korostuu, eli työllisyys uhkaa alentua. Ilman korkeaa työllisyyttä kattavan sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden rahoitus ei ole mahdollista.
Perustulon edellyttämä korkea veroaste heikentäisi työnteon kannustimia
Perustulon kautta toteutettu sosiaaliturva edellyttää aina korkeampaa veroastetta kuin vastaavan tasoisen sosiaaliturvan luominen tarveharkintaisen ja syyperusteisen sosiaaliturvan kautta. Tämä on intuitiivisesti selvää: jos sosiaaliturvaa maksetaan kaikille eikä vain harvoille, niin sosiaaliturvaa varten pitää kerätä selvästi enemmän varoja.
Perustulon kannattajat vetoavat usein siihen, että maksettu perustulo huomioiden nettoveroaste ei juuri muutu, vaikka perustulon myötä nimelliset veroasteet nousevat. Tavallaan tämä onkin totta: perustulo ei välttämättä vaikuta heikentävästi työssäkäyvän palkansaajan nettotuloihin. Työnteon kannustimien kannalta ratkaiseva asia on kuitenkin se veroprosentti, joka pidätetään palkasta. Palkasta perittävä veroaste nousisi perustulon myötä.
Perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehtojen esiselvitys ja Eduskunnan tietopalvelun tekemä selvitys vihreiden perustulomallista osoittivat, että kustannusneutraalisti toteutettu perustulo ei pääsääntöisesti paranna työnteon taloudellisia kannustimia. Nykyistä korkeamman verotuksen takia kannustimet pikemminkin heikkenisivät.
Perustulon mahdollistama vapaus lisäisi kannustimien merkitystä
Perustulon keskeisenä houkutuksena ja samalla taloudellisena haasteena on, että se mahdollistaisi työnteon lopettamisen. Perustulon turvin voisi esimerkiksi jättäytyä ennenaikaiselle eläkkeelle tai jäädä pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia.
Nykyään työn ulkopuolelle jättäytyneille ei pääsääntöisesti makseta sosiaaliturvaa. Syyperusteisen sosiaaliturvan lähtökohta on, että toimeentulo hankitaan omalla työllä. Sosiaaliturva tarjoaa toimeentulon vain perustellusta syystä: työttömyys, työkyvyttömyys, pienen lapsen hoito jne.
Nykyiseen syyperusteiseen ja tarveharkintaiseen sosiaaliturvaan verrattuna perustulo olisi valtava muutos. Perustulon luonteeseen kuuluu, että sitä maksetaan ehdoitta ilman tarveharkintaa. Perustulon myötä palkansaajalla olisi siis mahdollisuus lopettaa työt ja elää sosiaaliturvan varassa. Nykyään tämä ei ole käytännössä mahdollista, koska syyperusteinen työttömyysturva edellyttää vastentahtoista työttömyyttä ja koska viimesijaiseen toimeentulotukeen ei ole oikeutta, jos on omia säästöjä.
Korkea sosiaaliturvan taso johtaa väistämättä korkeisiin työllistymisveroasteisiin. Suomessa työttömien työllistymisveroasteet ovatkin usein hyvin korkeita, mutta niiden aiheuttamia ongelmia lievittää työnvastaanottovelvoite ja TE-toimiston määräämät velvoitteet. Työtön ei voi tänä päivänä valita työttömyysturvan ja työn välillä. Työn löytyessä hänen on tehtävä töitä.
Perustuloon ei määritelmällisesti liity työnvastaanottovelvoitetta. Tästä seuraa, että perustulon toteutuessa työtön voisi valita perustulon varassa elämisen ja työn väliltä. Jos työnvastaanottovelvoitetta ei ole, työn taloudellisten kannustimien merkitys korostuu huomattavasti.
Työllistymisveroasteet, jotka ovat nykyjärjestelmässä työllisyyden kannalta siedettäviä, voivat muuttua ongelmiksi, jos työnvastaanottovelvoite poistuu.
Sen lisäksi, että perustulo voi vaikuttaa työttömien valintoihin, se voi vaikuttaa myös esimerkiksi pienten lasten vanhempien tai opiskelijoiden valintoihin.
Nykyään lastenhoidon tuet on rajattu ajallisesti. Esimerkiksi kotihoidon tuki loppuu lapsen täyttäessä kolme vuotta. Perustulon maksamista ei tietenkään ole sidottu lapsen ikään, jonka vuoksi perustulon turvin lasta voisi hoitaa kotona periaatteessa rajatta.
Vastaavasti opintotuessa on nykyään rajattu tukikuukausien määrää, ja sen saamisen ehtona on edistyminen opinnoissa. Perustulossa näitä ehtoja ei ole. Opiskelijan näkökulmasta se merkitsisi ikuista opintorahaa ilman opintopisteseurantaa.
On vaikea arvioida, kuinka suuri merkitys sosiaaliturvan ehdollisuudella on. Epäilemättä sillä on ajateltu olevan ainakin positiivisia käyttäytymisvaikutuksia. Perustulon myötä sosiaaliturvan ehdollisuuden aikaansaamat käyttäytymisvaikutukset poistuisivat.
Robotisaatio lisää perustulon houkuttelevuutta, mutta ei helpota toteutusta
On helppo piirrellä tulevaisuusskenaarioita, joissa perustulo olisi houkutteleva ratkaisu. Robotisaatio ja tuottavuuserojen kasvu voivat johtaa työmarkkinoiden polarisoitumiseen, palkkaerojen kasvuun ja keskiluokkaisten työpaikkojen vähenemiseen. Tällaisessa skenaariossa sosiaaliturvan tarpeellisuus korostuu entisestään ja perustulo tuntuu houkuttelevalta.
Vaikka tulevaisuus olisi tällainen, ei perustuloa olisi kuitenkaan helppo toteuttaa. Myös tällaisessa tulevaisuusskenaariossa keskeinen ongelma on perustulon rahoitus. Jos työllisyys laskee robotisaation myötä, niin perustulon rahoitus edellyttää entistä suurempia veroasteita.
Samoja ideoita voi hyödyntää muissa reformeissa
Perustulossa on paljon hyvää. Esimerkiksi ajatukset tuloyhteensovituksen yksinkertaistamisesta ja turhan byrokratian karsimisesta ovat arvokkaita.
Näitä tullaan varmasti toteuttamaan. Kansallinen tulorekisteri tarjoaa tähän yhden mahdollisuuden. Myös sosiaaliturvan ehdollisuutta on syytä tarkastella kriittisesti. On esimerkiksi tärkeätä, että työttömillä on työnvastaanottovelvoite. Onko kuitenkaan tarpeen rajata työttömän oikeutta opiskella? Sosiaaliturvassa riittää jatkuvasti kehittämistä.
Perustuloa ei luultavasti koskaan toteuteta. Voi kuitenkin olla, että sosiaaliturvareformeja, joita markkinoidaan perustulobrändin alla, tullaan toteuttamaan. Syyperusteisuutta tuskin kuitenkaan hylätään, koska se mahdollistaa vastikkeetonta tukea paremman turvan tason ja työllisyyden.
Ilkka Kaukoranta
ekonomisti
Twitter @ikaukora
Kirjoitus on julkaistu Työväentutkimus-vuosikirjassa 5. marraskuuta 2016.
