Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjautumisen perusteet

Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjautumisen perusteet. Opas terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville.

Sosiaali- ja terveysministeriö
www.lausuntopalvelu.fi

Lausuntopyyntönne 7.6.2022
VN/16726/2022

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry lausuu seuraavasti:

Johdanto

SAK pitää lausuttavana olevaa opasta tarpeellisena ja luonnosta hyvin laadittuna. Joitakin lisäyksiä ja täsmennyksiä vielä tarvitaan, koskien erityisesti työkykynäkökulman vahvempaa sisällyttämistä, työterveyshuollon roolia sekä mielenterveyskuntoutusta, joka nyt jää luonnoksessa hyvin ohueksi.

Vaikka mielenterveyskuntoutuksen oma luku on vielä työstettävänä eikä sisälly tähän luonnokseen, tulisi mielenterveyskuntoutuksen kysymyksiä kuitenkin soveltuvin osin ottaa huomioon myös oppaan muissa luvuissa.
Mielenterveyskuntoutusta koskeva luku tulee myös avata nopeille kommenteille ennen koko oppaan valmistumista ja julkaisemista.

Oppaassa olisi hyvä käsitellä myös sosiaaliturvaa eri kuntoutustilanteissa sekä palvelujen ja etuuksien yhteensovittamista. Epäonnistumiset kuntoutusprosesseissa liittyvät useinkin juuri sosiaaliturvan ja palvelujen synkronoinnin pulmiin sekä jonottamisesta aiheutuvaan palvelun myöhästymiseen.

Opasta tulisi täydentää myös päihdekuntoutusta käsittelevällä luvulla (asiakkaan lääkinnällinen kuntoutus ja yhteistyö sosiaalisen kuntoutuksen kanssa).

Luku 2 Kuntoutus

Kohdassa 2.5 voisi laajemmin pohtia viimeaikaisia keskusteluja, joissa on esitetty kriteerien painopisteen siirtämistä diagnoosikeskeisyydestä toimintarajoitekeskeisyyteen. Tällöin myös kuntoutustoimet voisivat käynnistyä ja jatkuakin toimintakyky- ja työkykyrajoituksien helpottamiseksi, vaikka diagnoosi olisi vielä avoin tai muuttuisi prosessin aikana.

Luku 3 Toiminta- ja työkyky

Nykypäivän työelämä asettaa korkeat vaatimukset työkyvylle. Luvussa voitaisiin vielä tarkemmin pohtia käytössä olevien kriteerien toimivuutta työelämässä ja työkyvyn arvioinnissa.

Hoidon tuloksellisuuden ja kuntoutustarpeen arvioinnissa liian väljät ja lähinnä päivittäisessä arjessa selviytymistä painottavat kriteerit eivät toimi työikäisillä työssäkäyvillä tai työtä hakevilla. Tulevilla hyvinvointialueilla tulisi olla vahvaa moniammatillista työkykyosaamista. Työote-hankkeen mukainen (kohta 3.6) yhteistyömalli alueen työterveyshuoltojen kanssa tulisi ottaa käyttöön kaikilla alueilla ja kattaa kaikki erikoisalat sekä yhteistyön myös perusterveydenhuollon kanssa.

Luku 4 Hyvät kuntoutuskäytännöt ja vaikuttava kuntoutus

Lukuun olisi hyvä sisällyttää myös työkykynäkökulmaa kuntoutuksen vaikuttavuutta arvioitaessa. Työikäisillä asiakkailla keskeinen vaikuttavuustavoite tulee useimmiten olla myös työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen, joka konkretisoituu työssä jatkamisen tai soveltuvaan työhön pääsemisen kautta.

Luku 5 Lääkinnällisen kuntoutuksen koordinointi ja ohjauspalvelut

Lukuun tulee lisätä työterveyshuollon rooli silloin, jos asiakas on työsuhteessa. Vaikka tilanteesta ja palvelutarpeesta riippuen itse kuntoutustoimet tapahtuvat usein muualla, on työterveyshuollon rooli usein keskeinen prosessin käynnistymisessä ja seurannassa.
Viimeistään työhön palaamisen vaiheessa työterveyshuollon vahva osallisuus on tärkeätä. On myös tilanteita, joissa koordinoiva rooli säilyy työterveyshuollossa koko prosessin ajan.

Luku 6 Sopeutumista tukevat palvelut

Sote-alan potilasjärjestöjen rooli voisi tässä näkyä vahvemmin. Järjestöissä löytyy vahvaa kokemusasiantuntijuutta, sekä myös erikoistunutta ammattilaisosaamista. Luku voisi selkeämmin kannustaa tekemään yhteistyötä potilasjärjestöjen kanssa ja esim. hankkimaan niiltä ostopalveluita.

Luku 7 Kuntoutuksen suunnittelu, toteutus ja seuranta

Lukuun tulisi lisätä työterveyshuollon tiimin rooli monialaisessa ja -ammatillisessa yhteistyössä. Kuntoutussuunnitelma voi olla, ainakin osittain tai tilannekohtaisesti kokonaankin, myös työterveyshuollossalaadittu.

Luku 8 Kuntoutuspalveluiden järjestäminen

Työterveyshuollon rooli puuttuu luvusta kokonaan. Tapauskohtaisesti työterveyshuollon rooli myös palvelujen järjestäjänä voi olla merkittävä.
Myös Kelan rooli kuvautuu hyvin kapeasti ja vaatisi uudelleen kirjoittamisen sekä huomattavasti vahvemman sisällön.
Pelkkä lisätietolinkkien listaaminen ja pari riviä tekstiä ei riitä kuvaamaan Kelan laajaa ja tärkeää roolia palvelujen järjestämisessä.

Luku 9.2 Työikäisten kuntoutus

Työikäisten kuntoutus: ICF-viitekehys ei aina ole riittävän tarkka työikäisten työkykyyn liittyvien palvelutarpeiden arvioinnissa.
Työkyvyn arvioinnin tarkkuutta ja nykypäivän työelämän haasteita sekä sieltä nousevia vaatimuksia työkyvylle tulisi painottaa enemmän.
Tässä luvussa tulisi käsitellä myös mielenterveyskuntoutusta sekä tilanteita, joissa kuntoutustarvetta aiheutuu useasta samanaikaisesta sairaudesta/oireesta/työ- ja toimintakyvyn rajoitteesta. Työterveyshuollon rooli on luvussa esillä, mutta sen koordinoivaa tehtävää tulisi painottaa enemmän.

Luku 10.1 Kuulon kuntoutus

Kuulon kuntoutuksen osalta tulisi selkeämmin todeta työterveyshuollon rooli työssäkäyvillä. Samoin tulisi todeta ammattitaudin mahdollisuus.

Luku 10.2 Näönkuntoutus

Näönkuntoutuksen osalta tulisi todeta työterveyshuollon rooli työikäisillä ja työssäkäyvillä, sekä myös työkykyvaatimukset eri ammateissa.

Luku 12 Neuropsykiatristen häiriöiden tukitoimet ja kuntoutus

Asiakkaina saattaa olla myös työikäisiä työssäkäyviä, jolloin yhteistyö työterveyshuollon tiimin kanssa työkyvyn tukemiseksi tulisi huomioida.

Luku 13 Lääkinnällisen kuntoutuksen terapiat

Psykoterapiapalvelut puuttuvat. Tulisi huomioida myös tilanteet, joissa asiakkaalla on useita samanaikaisia palvelutarpeita.

Luku 16 Kuntoutuspalveluiden johtaminen ja kehittäminen

Tähän tulisi lisätä myös työkykynäkökulma osana kuntoutuspalvelujen johtamista ja kehittämistä. Myöskään työterveyshuollon moniammatillista toimintaa ei huomioida osana kuntoutuksen palvelujärjestelmän kokonaisuutta, joten siitä tarvitaan lisäys.

Luku 17 Lait ja säädökset

Työtapaturma- ja ammattitautilain 459/2015 osalta tulee pääpiirteissään esitellä myös ko lain luku 12, joka käsittelee kuntoutuskorvauksia.
Työterveyshuoltolain 1383/2001 osalta tulee esitellä sisältöpykälän (12§) kuntoutukselle merkittävimmät kohdat, eli kohta 5 (vajaakuntoisen tuki; kuntoutusneuvonta ja kuntoutukseen ohjaaminen), kohta 6 (yhteistyö) ja kohta 8 (työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen, mukaan lukien kuntoutustarpeen selvittäminen). Hyvän työterveyshuoltokäytännön asetuksen 708/2013 osalta tulee mainita 8§ (työssä selviytymisen seuranta ja kuntoutukseen ohjaaminen).

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry