Århusin yleissopimuksen kansallinen ja sen päästörekisteripöytäkirjan kansalliset toimeenpanoraportit VN/1446472020 ja VN/8985/2020

Ympäristöministeriö
kirjaamo@ym.fi

Lausuntopyyntönne 9.6.2020
VN/14464/2020

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry lausuu Århusin yleissopimuksen kansallisen toimeenpanoraportin osalta seuraavasti:

Yleistä

Vuoden 2017 jälkeen Suomessa on ollut kaksi eri lailla ympäristöasioihin ja kansalaisten ympäristöoikeuksiin suhtautuvaa hallitusta. Sipilän hallitus heikensi kansalaiskuulemisten asemaa erityisesti maakuntauudistuksella sekä ”paremman säätelyn ohjelmalla”. Vastaavaa ei ole havaittavissa Marinin hallitusohjelmassa. 

I. Raportin laatimisprosessi, viranomaisten konsultointi ja myötävaikutus raporttiin, yleisön kuuleminen ja sen huomioon ottaminen: /
II. Erityistekijät, jotka ovat oleellisia tämän raportin ymmärtämiseksi, esim. jos päätöksentekorakenne on hajautettu, jos yleissopimuksella on välittömiä vaikutuksia, tai jos taloudelliset rajoitukset ovat oleellisesti haitanneet yleissopimuksen toimeenpanoa

a) ELY-keskusten toimivaltaa kavennettiin osana maakuntauudistusta 

Jo edellisessä toimeenpanoraportissa mainittiin valmisteilla oleva maakuntauudistus, jolla olisi huomattavia vaikutuksia ympäristöasioiden viranomaiskäsittelyyn. Sipilän hallituksen aikana ympäristöministeriöltä poistettiin maakuntakaavojen vahvistustehtävä ja kaikki rakentamisen poikkeusluvat siirtyivät ELY-keskuksilta kunnille. Myös ELY-keskusten kaavojen ohjaustehtävä poistettiin ja niiden valitusoikeutta kavennettiin. 

Palkansaajakeskusjärjestö SAK (huom. ei raportissa mainittu ”työntekijäsektorin keskusjärjestö”) lausui ympäristöasioiden osalta maakuntauudistuksesta, että siirtyminen aluehallintovirastoista ja ELY-keskuksista yhteen viranomaiseen olisi osin perusteltua. Yhteistyötä lupa- ja valvontatoimessa koskien sekä ennakko- että jälkivalvontatehtäviä voisi tiivistää. 

Toisaalta ELY-keskukset suorittivat myös yleisen edun valvontatehtävää ympäristöasioissa ja niillä oli valitusmahdollisuus ympäristölupapäätöksiä koskien. Oikeudellinen järjestelmä ja perustuslaki asettavat yksiselitteisesti yleisen edunvalvonnan valtion tehtäväksi, eikä sitä pitäisi valtion valvontaviranomaiselta poistaa. Näin toimiessa yleisen edun valvonnassa vastuu siirtyisi Luovan omien päätösten osalta aiempaa enemmän kansalaisille ja kansalaisjärjestöille. SAK:n mielestä tämä on ongelmallista ainakin kahdesta syystä. Sen lisäksi, että kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen luottamus viranomaisiin ja lupakäytäntöihin heikkenee, on lopputuloksena myös viraston ulkopuolisten valitusten määrän kasvu. Kaiken lisäksi kansalaisjärjestöjen laillisuusvalvontaa voi vaikeuttaa valitusmaksujen korottaminen. 

Laki uudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta koskee myös henkilöstön asemaa. Uudistus tarkoittaa muutoksia työsuhteiden ehdoissa ja määrässä, niiden pysyvyydessä ja työolosuhteissa. 

Kokonaisuutta ei henkilöstön näkökulmasta helpota myöskään valtionhallinnon tuottavuusohjelman aiheuttaneet leikkaukset ministeriöissä, aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa.

b) Lupia on muutettu ilmoituksiksi tai rekisteröinneiksi mm. ympäristönsuojelulaissa 

Verrattuna lupiin ilmoitukset tai rekisteröinnit heikentävät osallistumis- ja muutoksenhakumahdollisuuksia. Etukäteisvalvonnasta siirrytään käytännössä epävarmempaan jälkivalvontaan. Lakimuutosten onnistumisen arvioinnin yhteydessä olisi arvioitava ehdottomasti myös sitä, mikä niiden vaikutus on ollut kansalaisten osallistumis- ja muutoksenhakumahdollisuuksiin.

c) Eri prosesseja yhdistetty ilman lausuntoaikojen pidennystä 

Vaikka SAK:n mielestä oli hyvä uudistus kuuluttaa eräissä tapauksissa ympäristövaikutusten arviointi ja kaavoitus samaan aikaan sekä mahdollistaa lupien yhteiskäsittely rakennusprojektien nopeuttamiseksi, olisi lausunnoille annettujen aikojen pituutta ollut syytä pohtia uusiksi. Joissain tapauksessa asioiden laajuus on voinut kasvaa ennestään ja niihin reagoiminen ilman pitempiä lausuntoaikoja voi muuttua liian haastavaksi. Tämä heikentää pahimmillaan ympäristövaikutuksen seurantaa. 

III. Miten yleissopimuksen yleisiä määräyksiä koskevan artiklan 3 kappaleet 2,3,4, ja 8 on pantu toimeen, erityisesti:

Art. 3, kappale 3. – miten koulutusta ja tietoisuutta ympäristökysymyksissä on edistetty.

Työmarkkinajärjestöt ovat kansalaisjärjestöjen lisäksi mukana kestävän kehityksen toimikunnan työskentelyssä ja saavat näin tietoa muiden asioiden ohessa myös ympäristökasvatuksesta, jota tehdään eri järjestöissä ja organisaatioissa. Sekä kansallinen kestävän kehityksen strategia että yhteiskuntasitoumus on uusittu sitten edellisen Århusin sopimuksen toimeenpanon raportoinnin. Kansalaisyhteiskuntaa ja työmarkkinatoimijoita kuultiin tasapuolisesti. SAK oli aktiivinen molemmissa prosesseissa.

Art. 3, kappale 7(c) – miten kansallisella tasolla on toimittu yleisön osallistumisen edistämiseksi ja tekemiseksi mahdolliseksi kansainvälisiin foorumeihin ja missä vaiheessa tiedon saanti niissä on järjestetty (esim. kansalaisjärjestöjen edustajan kutsuminen sopimuspuolen valtuuskuntiin kansainvälisissä neuvotteluissa tai kansalaisjärjestön osallistuminen osapuolen virallisen kannan muodostamiseen tällaisia neuvotteluita varten).

37. YM ja UM kutsuvat kansalaisjärjestöjen lisäksi myös työmarkkinajärjestöt (palkansaajajärjestöt ja työnantajajärjestöt) sekä mm. MTK:n keskustelutilaisuuksiin, joilla valmistellaan kansainvälisiä kokouksia. Tämä on erittäin hyvä käytäntö ja maksimoi kansallisella tasolla tiedon saannin ja ajatusten vaihdon kansainvälisistä foorumeista. 

38. Ympäristöjärjestöjen lisäksi myös muut kansalaisyhteiskunnan toimijat, kuten esim. kansalaisjärjestöistä Fingo ja palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK ovat edustettuna EU-asioiden kansallista valmistelua varten perustetuissa valmistelujaostoissa. Näin myös ympäristöasioiden osalta. Tämä on kansalaisyhteiskunnan tiedonsaantia ja tietoisuutta ympäristöasioita voimakkaasti vahvistava käytäntö, jonka toivoisimme leviävän laajemmallekin EU:ssa. 

39. Kansaisyhteiskunnan (=kansalaisjärjestöt ja palkansaajajärjestöt) sekä elinkeinoelämän osallistaminen kansainvälisiin foorumeihin on Suomessa esimerkillistä. Esimerkiksi YK:n ilmastosopimuksen sopimuspuolten konferensseissa palkansaajilla on vakiintuneen käytännön mukaan edustaja Suomen virallisessa delegaatiossa elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöedustajien lisäksi. Eron kansalaisjärjestöedustamiseen tekee tosin se, että palkansaajajärjestöt maksavat kaikki osallistumiskulunsa itse. 

SAK esittää, että 2020 raportin tekstiä muokataan suhteessa vuoden 2017 raporttiin kohtien 37, 38 ja 39. osalta siten, että se kuvaisi paremmin Suomen hyviä nykykäytäntöjä. Pelkkien kansalaisjärjestöjen mainitsemisen lisäksi olisi tärkeää raportoida myös se, että kassalaisyhteiskunnan toimijoista myös palkansaajajärjestöt ovat osa kansalaisyhteiskunnan osallistumista edistävää kokonaisuutta.

Lisäksi esitämme harkittavaksenne, olisiko valtuuskuntien listaan syytä lisätä YK:n kestävän kehityksen HLPF.

XXI. Mahdollisia ongelmia artiklan 7. toteuttamisessa (= Mitä mahdollisuuksia yleisöllä on osallistua ympäristöön liittyvien toimintaohjelmien valmisteluun).

Otakantaa.fi- sivusto antaa kaikille kansalaisille periaatteessa mahdollisuuden kommentoida ympäristöön liittyviä toimintaohjelmia. Käytännössä se on kuitenkin heikosti tunnettu osallistamisfoorumi kansalaisten keskuudessa ja sitä käyttävät lähinnä edunvalvontaorganisaatiot. 

Sidosryhmien tasapuolisen osallistumisen ja kuulemisen näkökulmasta on aivan eri asia saada kommentointimahdollisuus ympäristöön liittyviin toimintaohjelmiin siinä vaiheessa, kun strategialuonnos on valmisteltu kuin jos olisi mukana strategialuonnoksen valmisteluissa. Vaikka kuulemiset järjestetään Suomessa etupäässä erinomaisesti, on eri sidosryhmien tasapuolisessa osallistamisessa edelleen parannettavaa, näin esimerkiksi TEM:n energia- ja ilmastostrategioiden osalta.

WWF kiinnitti huomiota jo 2017 raportissa siihen, että 2008 valmistunut Suomen kansallinen ilmasto- ja energiastrategian valmistelu ei ollut tasapuolinen vaan sidosryhmien osallistuminen valmisteluun oli rajoitettu ja painottui teollisuuden ja energia-alan suuriin toimijoihin. Tämä oli myös VTT:n arvio. 

SAK:n kokemuksen mukaan samantyyppinen sidosryhmille erilaiset mahdollisuudet strategian valmisteluun osallistuva käytäntö jatkui TEM:ssä myös kansallisen energia- ja ilmastostrategian 2030 valmistelun yhteydessä sekä myöhemmin kansallisten toimialakohtaisten ilmastotiekarttojen valmistelussa. Vaikka SAK esitti kiinnostuksensa osallistua kansallista energia- ja ilmastostrategiaa 2030 valmistelleisiin alatyöryhmiin ja toimialakohtaisten ilmastotiekarttojen valmisteluun, niin kutsua niihin ei saatu. Kaikissa energia- ja ilmastostrategiaa valmistelleissa alatyöryhmissä oli sitä vastoin työnantajajärjestöjen edustajat, muutamissa myös mm. ympäristöjärjestöjen edustaja. 

Myös parasta aikaa päivityksessä oleva kansallisen energia- ja ilmastostrategia 2035:sta pohjustavat toimialakohtaiset tiekartat vähähiilisyyteen valmisteltiin yhteistyössä etupäässä elinkeinoelämän kanssa. Toki aiheesta järjestettiin useita informatiivisia seminaareja, joihin myös SAK sai kutsun.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry