Kansainvälinen työjärjestö ILO:lle annettava raportti ratifioimattomista yleissopimuksista ja suosituksista (ILO:n perussopimuksen artikla 19)

Työ- ja elinkeinoministeriö
kirjaamo@tem.fi

Lausuntopyyntönne 11.11.2019
VN/8878/2019

Lausuntopyynnön kohteena ovat seuraavat suositukset:

• sairaanhoitohenkilöstön työtä sekä työ- ja elinoloja koskeva suositus nro 157;
• kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva suositus nro 201.

Pyydettynä lausuntonaan palkansaajakeskusjärjestöt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja STTK ry lausuvat seuraavasti:

Sairaanhoitohenkilöstön työtä sekä työ- ja elinoloja koskeva suositus nro 157

Sairaanhoitohenkilöstön työolot

Suosituksen mukaan kaikin mahdollisin tavoin on pyrittävä pitämään huolta siitä, että sairaanhoitohenkilöstö ei joudu alttiiksi erityisille vaaroille. Mikäli erityisille vaaroille alttiiksi joutumista ei voida välttää, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen saattamiseksi mahdollisimman vähäiseksi.

Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että fyysinen väkivalta, sen uhka ja henkinen väkivalta ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla hälyttävän yleisiä. Sairaanhoitohenkilöstö kokee työssään lähes päivittäin henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja sen uhkaa. Väkivalta on esimerkiksi huutamista tai haukkumista, fyysisellä väkivallalla uhkailua tai väkivallantekoja, tiedon pimittämistä ja väärien tietojen levittämistä sekä osaamisen vähättelyä.

Julkisen sektorin työhyvinvointikyselyn mukaan (2016) 71 % vastaajista terveysalalla koki työnsä henkisesti raskaaksi. Saman kyselyn mukaan 51 % työntekijöistä koki työnsä fyysisesti raskaaksi. Terveydenhuoltoalalla väkivallan uhka ja väkivalta on arkipäiväistynyt. Erityisesti suurin uhka on keskitetyillä päivystyspoliklinikoilla, jossa alkoholin ja päihteiden alaiset potilaat ja asiakkaat uhkaavat henkilöstön terveyttä ja turvallisuutta. Kyselyn mukaan väkivaltaa tai sen uhkaa koki 49 % työntekijöistä viimeisen vuoden aikana. Vastaava luku sosiaalihuollossa oli 29 %.

Palkansaajakeskusjärjestöjen toistuvista vaatimuksista ja useista neuvotteluista huolimatta Suomen hallitus ei ole halunnut edistää täsmällisempää lainsäädäntöä työntekijöiden suojaamiseksi edellä mainituilta henkeä ja terveyttä vaarantavilta riskeiltä. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että uusi väkivallan ja häirinnän poistamista työelämässä koskeva yleissopimus saatetaan kansallisesti voimaan viipymättä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tehdään paljon kolmivuorotyötä mukaan lukien yötyö. Yötyöllä on uusimpien lääketieteellisten tutkimusten mukaan haitallisia vaikutuksia työntekijöiden terveyteen ja työhyvinvointiin. Lääketieteellisessä tutkimuksessa raportoidaan yötyön yhteydestä sydän- ja verisuonisairauksiin ja mahdolliseen lisääntyneeseen rintasyöpäriskiin. Vaikka tutkimuksissa on osoitettu, että vuorotyön haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää työvuorojärjestelyin, sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole näitä mahdollisuuksia hyödynnetty kattavasti. Esimerkiksi rintasyöpään sairastuneiden osalta ei riittävästi oteta huomioon yötyön vaikutusta rintasyövän uusiutumisriskiin.

Myös työn kuormittavuus ja henkilöstöpula vaikuttavat sairaanhoitohenkilöstön työoloihin. Työnantajien on huolehdittava sairaanhoitohenkilöstön hyvinvoinnista, työterveydestä ja -turvallisuudesta sekä riittävästä ja toimivasta varahenkilöstöjärjestelmästä henkilöstön poissaolojen korvaamiseksi. Hoitohenkilöstön määrän tulee säilyä myös tilapäisten poissaolojen aikana sovitulla hyväksyttävällä tasolla. Palkansaajakeskusjärjestöt kiinnittävät huomiota henkilöstömäärän riittämättömyydestä aiheutuvaan työntekijöiden eettiseen kuormittuvuuteen, kun aika ei riitä ammatilliseen ja eettisten koodistojen edellyttämään työsuoritukseen ja työn laatuun. Työn eettinen kuormittavuus on myös merkittävä syy, kun sairaanhoitohenkilöstöä siirtyy pois alalta.

Paljon keskustelua on ollut sairaaloiden ja muiden alan toimipaikkojen huonosta sisäilmasta, jonka vuoksi esimerkiksi Helsingissä sijaitseva Kätilöpoiston sairaala on jouduttu sulkemaan. Useat sairaaloissa ja muissa sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoissa työskentelevät työntekijät ovat altistuneet huonolle sisäilmalle ja kosteusvauriomikrobeille. Tulkinnat tilojen vaurioiden ja havaitun oireilun syy-seuraussuhteista vaihtelevat ja ovat aiheuttaneet kritiikkiä mm. sosiaaliturvaetuuksien lainsäädännön soveltamisesta.

Palkkaus

Suositus edellyttää, että sairaanhoitoalan palkkatason on oltava vertailukelpoinen muiden sellaisten alojen palkkatason kanssa, joilla vaaditaan samanlaisia tai vastaavia taitoja ja joihin liittyy samanlainen tai vastaava vastuu. Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että työn vaativuuden arviointi ei tällä hetkellä Suomessa toteudu sillä tavoin kuin säännöksen voidaan katsoa edellyttävän.

Työajat

Suosituksen mukaan vuorotyössä olevalla sairaanhoitohenkilöstöllä tulee olla vähintään 12 tunnin pituinen yhtämittainen lepoaika vuorojen välillä eikä sairaanhoitohenkilöstön viikkolepo saa missään tapauksessa olla lyhyempi kuin 36 yhtämittaista tuntia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla on jo vuosien ajan kärsitty liian pienistä henkilöstömitoituksista, mikä on johtanut siihen, että hoitohenkilöstö joutuu säännöllisesti tekemään nk. tuplavuoroja tai muutoin ylimääräisiä työvuoroja. Tästä on luonnollisesti seurannut, että vuorokautiset ja viikoittaiset lepoajat eivät toteudu aina säädetyn mukaisesti. Liian monella työpaikalla työaikakuormitusta aiheutuu myös huonosta työvuorosuunnittelusta. Säädöstasolla asetetut velvoitteet suunnitella työajat terveellisiksi (ns. ergonominen työvuorosuunnittelu) johtaisi omalta osaltaan myös lepoaikojen parempaan toteutumiseen.

Vapautus työtehtävistä vakaumuksellisin perustein

Suosituksen mukaan sairaanhoitohenkilöstön tulee voida saada vapautus tietyistä tehtävistä siten, ettei heille tästä aiheudu seuraamuksia. Tällaisen vapautuksen tulee olla mahdollinen silloin, kun tietyn tehtävän suorittaminen on ristiriidassa sairaanhoitohenkilöstöön kuuluvan henkilön uskonnollisen, moraalisen tai eettisen vakaumuksen kanssa ja kun kyseinen henkilö on ilmoittanut esimiehelle asiasta hyvissä ajoin, niin että on ehditty ryhtyä tarpeellisiin järjestelyihin potilaiden välttämättömän sairaanhoidon turvaamiseksi. Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että sairaanhoitohenkilöstöllä ei ole oikeutta kieltäytyä työtehtävistä säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa.

Työterveyshuolto

Sairaanhoitoalan opiskelijoilla tulee koulutuksen aikana olla sama terveydenhuolto kuin sairaanhoitohenkilöstöllä. Opiskelijat kuuluvat opiskeluterveydenhuollon soveltamisalaan ja työssä oleva hoitohenkilöstö kuuluu työterveyshuollon piiriin. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon laajuus ja taso eivät ole yhdenmukaiset. Opiskeluterveydenhuollossa ei oteta työharjoitteluun liittyviä kuormitustekijäitä huomioon yhtäläisesti työterveyshuollon kanssa.

Ulkomaisen työvoiman asema

Ulkomaalaisella sairaanhoitohenkilöstöllä, joka täyttää Suomessa sairaanhoitohenkilöstölle asetetut kelpoisuusvaatimukset, tulee olla yhtä edulliset palvelussuhteen ehdot kuin vastaavat taidot omaavalla oman maan henkilöstöllä viroissa tai toimissa, joihin sisältyvät samat työt ja sama vastuu. Suomeen on houkuteltu sairaanhoitohenkilöstöä ulkomailta, erityisesti yksityiselle sektorille. Näiden työntekijöiden työoloissa ja työehdoissa on havaittu puutteita verrattaessa saman koulutuksen saaneisiin suomalaiseen hoitohenkilöstöön. Esimerkiksi näitä henkilöitä on sijoitettu eri tehtäviin eri palkalla kuin alun perin on annettu ymmärtää palvelussuhteesta sovittaessa.

Kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva suositus nro 201

Ei raportoitavaa

Varaamme mahdollisuuden täydentää lausuntoamme tarvittaessa myöhemmin.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Akava ry
STTK ry