Lausunto taksisääntelyn toimivuudesta
SAK:n lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle
Liikenne- ja viestintäministeriö
lausuntopalvelu.fi
VN/1631/2020
Liikennepalvelulain uudistaminen mullisti suomalaista taksiliikennekenttää. Liikenneluvan haltijoiden määrä on kasvanut liikennepalvelulain voimaantulon jälkeen lähes 4 000:lla. Liikenneluvan haltijoilla on käytössään noin 14 000 taksikäyttöön rekisteröityä ajoneuvoa, joka on yli 4 000 autoa enemmän kuin kesäkuussa 2018. Taksitoimiala työllistää arviolta noin 20 000 taksinkuljettajaa.
Nopea muutos ei ole ollut ongelmaton. Varsinkin kaupunkikeskusten ulkopuolella kyytien saatavuus on heikentynyt, harmaa talous on lisääntynyt ja asiakkaiden kokema matkustusturvallisuus on heikentynyt. Myöskään taksikyytien hinnat eivät ole ennusteista huolimatta laskeneet.
Lisääntynyt taksiliikennealan työllisyys on myönteinen asia, mutta itse markkinan koko ei ole oleellisesti kasvanut. Siten entistä kokonaismarkkinaa jakamassa on entistä suurempi joukko toimijoita. Kilpailu on tervetullutta, mutta sitä ei tule maksaa esimerkiksi kuljettajien työehtoja polkemalla. On tärkeää, etteivät esimerkiksi kansainväliset alustayritykset kilpaile eri pelisäännöillä kuin kotimaiset toimijat.
Taksamittari on työntekijän ja asiakkaan etu
Yksi keskeinen taksiliikennettä koskeva kritiikki liittyy harmaan talouden yleistymiseen. LVM:n arviomuistion mukaan taksialan harmaa talous ei ole ongelma, vaikka esimerkiksi arvolisäveron nettokertymä on pienentynyt. Verotuottojen väheneminen voi olla selitettävissä verovähennyksillä ja osin myös uusien toimijoiden tietämättömyydellä. On kuitenkin syytä uskoa, että asia ei korjaannu itsestään.
Toimijoiden valvontaan tulisi olla riittävät resurssit – on tärkeää kitkeä liikenteestä pois luvattomat kuljettajat. Kyseiset toimijat selittävät osaltaan matkustajien turvallisuudentunteen heikkenemistä.
Osasyynä verotuottojen vähenemiselle on pidetty osaamattomuutta. Pakollinen yrittäjäkurssi tulisi palauttaa ja asettaa ehdoksi taksiluvalle, jotta tietämättömyydestä johtuva verovelvoitteiden hoitaminen vähenisi. Nykyisten karttasovellusten myötä paikkatuntemustestiä ei ole tarpeen palauttaa.
Harmaan talouden torjuminen on hankalaa, koska taksamittari ei ole pakollinen. Jopa applikaatioilla voidaan kiertää veronmaksua, kun ajettuja (usein kiinteähintaisia kyytejä) voi poistaa järjestelmästä. Toimijoiden poikkeavat hinnoittelumallitkaan eivät ole ongelma – taksamittarilla voi huomioida myös kiinteähintaiset maksut.
Taksamittari on myös työntekijän etu. Silloin kuljettajalla ja asiakkaalla on täysi varmuus hinnoittelu- ja maksuperusteesta ja työntekijä voi olla varma, että palkanmaksu tapahtuu toteutuneen työn perusteella. Näin myös tieto kyydeistä kulkee viranomaiselle ja verottajalle. Selkeä taksamittari lisäisi myös asiakkaan turvallisuudentunnetta ja vähentäisi hinnoitteluun liittyviä epäselvyyksiä, kun matkan hinta olisi selkeästi näkyvissä.
Joidenkin satojen eurojen hintaisen taksamittarin hankinta saattaisi nostaa kynnystä ryhtyä kuljetusyrittäjäksi, mutta oleellisesta esteestä ei ole kyse.
Matkustajien turvallisuudentunne on palautettava
LVM:n arviomuistiossa käsitellään taksiasiakkaiden turvallisuudentunnetta. Tosiasiassa välittömään turvallisuuteen liittyvät ongelmat (esimerkiksi onnettomuudet) eivät ole merkittävästi lisääntyneet. Turvallisuudentunteen heikkeneminen liittyneekin enemmän yleisen ammattitaidon tason heikkenemiseen ja muun muassa matkojen hinnoitteluun liittyviin epäselvyyksiin.
Ammattitaitoon liittyvät ongelmat on mahdollista ratkaista osin valvonnalla (ilman lupaa kuljettavat kuljettajat on saatava pois liikenteestä) ja koulutuksella.
Hinnoittelun epäselvyydet olisivat ratkaistavissa esimerkiksi viranomaisen hyväksymällä ja valvomalla taksamittarilla.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry