Oikeudenhoidon uudistamisohjelma

Oikeusministeriö
PL 25
00023 Valtioneuvosto

OM 11/03/2013

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry lausuu pyydettynä lausuntonaan seuraavaa.

Oikeudenhoidon ohjelman yleinen tavoite on kansainväliset normit täyttävä oikeusturva Suomessa, jolla vahvistetaan kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmään. Toisaalta toisena keskeisenä tavoitteena oikeudenhoidon ohjelmassa on voimakas säästöpyrkimys. Oikeuslaitoksen resurssit ovat käytännössä jo pidemmän aikaa pienentyneet varsinkin juttumääriin ja asioiden laajeneviin/hankaloituneisiin sisältöihin liittyen. Tästä syystä SAK katsoo, että oikeudenhoidon uudistamisohjelman säästötavoitteiden ei tule olla itsearvo ko. ohjelmassa vaan ohjelman tavoitteiden ja toimintaehdotusten tulee ensisijaisesti perustua oikeusturvan kehittämisen kannalta välttämättömiin ja tarpeellisiin toimenpide-ehdotuksiin.

Erityisesti SAK kiinnittää oikeudenhoidon ohjelman tavoitteessa (esitys 11) huomiota käräjäoikeuksien vähentämistavoitteeseen 27:stä alle 15. Suomen kokoisessa maassa tämä tarkoittaisi oikeusturvan hakemisen osalta pienehköissä työsuhdesaatavariidoissa työntekijöiden osalta pidentyneitä asiointimatkoja ja lisääntyviä asianajokuluja matkaan käytettyjen lisääntyvien tuntiveloitusten myötä.

Korkeimpien oikeuksien toimivaltaan nykyisin kuuluvien asioiden ohjaaminen jatkossa enenevässä määrin esimerkiksi hallinto-oikeuksiin tulee selvittää perusteellisesti (esitys 17). SAK lausuu tältä osin esimerkkinä nykyisin käytössä olevan tapaturma- ja ammattitautiasioiden osalta valitustien korkeimpaan oikeuteen vakuutusoikeudesta, jonka merkitys oikeuskäytäntöä ohjaavana tekijänä on ollut merkittävä. Edelleen SAK lausuu, että ohjelmasta on tehtävissä useasta kohdasta alustavia päätelmiä, että erikoistuomioistuinjärjestelmän merkitys erityisesti sosiaaliturvatyyppisissä asioissa kuten työtapaturma- ja ammatti-tautiasioissa tulisi arvioida uudelleen. Tältä osin SAK lausuu, että ko. asioissa nykyinen järjestelmä (esim. Tapaturma- ja ammattitautiasioiden muutoksenhakulautakunta Tapla) on erittäin kustannustehokas huomioon ottaen juttumäärät, hyvin asiantunteva työmarkkinaedustuksensa vuoksi ja oikein resursoituna nopea. Kyseisiä järjestelmiä ja muutoksenhaku-järjestelmien uudistamistarpeita on selvitetty useaan otteeseen (mm. ns. Tomu-selvitys), joiden pohjalta ei ole kuitenkaan päädytty uudistamaan ko. muutoksenhakujärjestelmää.
Lautamiesjärjestelmän uudistamisen osalta SAK lausuu, että mahdollisia muutoksia tulee selvittää tarkasti, jotta muutoksilla ei vähennetä kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen. Ko. järjestelmän kulutkaan eivät ole nykyisellään merkittävät ottaen huomioon muutoksenhakujärjestelmän kokonaiskustannukset.

SAK kannattaa esitystä ryhmäkannelain soveltamisalan tai ryhmäkannejärjestelmän laajentamisen selvittämisestä (esitys 28). Selvityksessä on syytä käsitellä kaikkia ryhmäkannelajeja kuten esimerkiksi yhdistyksen mahdollisuutta olla itsenäisenä kantajana. Oikeusministeriö on selvittänyt ryhmäkanteen käyttömahdollisuuksia Suomen oikeusjärjestelmässä (Oikeusministeriön lainvalmistelukunnan julkaisu 3/1992) mutta järjestökanteiden käyttömahdollisuuksia ei ole selvitetty eikä siten myöskään arvioitu yhdistysten mahdollisuutta olla itsenäisenä kantajana.

Selvityksen olisi hyvä koskea työelämä- ja ympäristöasioiden lisäksi tasa-arvoa ja muuta yhdenvertaisuutta sekä silloin, kun ne kytkeytyvät työelämään, että silloin, kun ne eivät kytkeydy työelämään. Laajennus on perusteltua mm. sen takia, että Euroopan unionin syrjintädirektiiveissä on kiinnitetty jäsenvaltioiden huomiota direktiivien turvaamien oikeuksien toteutumiseen.

Oikeusministeriön selvityksen mukaan ryhmäkannelain soveltamisalan laajentaminen ei toisi säästöjä mutta lisäisi todennäköisesti tuomioistuinten juttumääriä sekä tehostaisi oikeusturvaa.

Oikeusturvan tehostumisesta SAK on samaa mieltä. Oikeusturva tehostuisi ainakin, jos järjestökanne tehtäisiin mahdolliseksi. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan ammattiliiton on saatava jokaiselta työntekijältä valtakirja ennen kuin se voi viedä jutun yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Menettely on hidasta ja vaivalloista. Työnantajan saattaa olla kannattavampaa rikkoa lakia ja työehtosopimusta, koska kaikki eivät välttämättä tiedä oikeuksistaan tai eivät halua tai pysty niitä ajamaan. Vaaditaan myös uskallusta esiintyä oikeudessa omissa nimissään. Työnantajan riski joutua maksamaan kaikille niille, joiden etuja on loukattu, on siten pieni. Myös vahingonkorvaukset saattavat tästä syystä jäädä alhaisiksi. Sama koskee syrjinnän uhreja.

Sen sijaan säästöjen syntymisestä SAK on eri mieltä. Juttumäärätkään eivät välttämättä kasvaisi. Esimerkiksi työsuojeluviranomaisten mahdollisuudet valvoa työehtoja ovat koko ajan vähentyneet. Yhteiskunnassa on siirrytty yhä enemmän ns. omavalvontaan. Ihmisoikeuksien toteutumiseksi tarvitaan uusia keinoja.

Järjestöjen kanneoikeus mahdollistaisi lainsäädännön tehokkaamman täytäntöönpanon ja sen tarkoituksen paremman toteutumisen. Kanneoikeus täydentäisi viranomaisvalvontaa ja tehostaisi sitä. Kanteen nostamismahdollisuus jo sinällään hillitsisi esimerkiksi ulkomaalaisten työehtojen polkemista. Haavoittuvassa asemassa olevien suoja heikompana sopimuspuolena paranisi. Ulkomaalainen tai kehitys-vammainen ei välttämättä edes tiedä oikeuksiaan. Voidaan myös ajatella, että esimerkiksi syrjimättömyys työssä on niin tärkeä ihmis- ja perusoikeus, ettei yksilö voi siitä luopua.

Järjestöjen kanneoikeus täydentäisi nykyisiä oikeussuojakeinoja. Se olisi tehokkaampi ja nopeampi tapa saada oikeutta eikä kenenkään tarvitsisi esiintyä omissa nimissään. Esimerkiksi ammattiliitoilla on yleensä myös enemmän tietoa työehtojärjestelmistä ja vahinkotapahtumista kuin viranomaisilla. Tarvitsisi nostaa vain yksi kanne, vaikka erimielisyys koskisi useita henkilöitä. Juttu tulisi laajemmin käsitellyksi, jos yhdistys voisi edustaa kaikkia yrityksen työntekijöitä. Menettely olisi myös halvempaa. Sama koskee esimerkiksi romanien oikeuksia.

Oikeuskäytännöstä eläkejutut (esim. KKO 2006:68), palkanmaksu-velvollisuus lakon aikana (KKO 1981 II 134), syrjintäjutut (esim. KKO 2004:133), liikkeen luovutusjutut (esim. KKO 2008:88 ja KKO 2007:65) ja tasa-arvoasiat (esim. KKO 2004:59) ovat esimerkkejä jutuista, jotka olisi voitu ajaa myös järjestökanteina. Tällä hetkellä Satakunnan käräjä-oikeudessa on vireillä puolalaisten sähkömiesten palkkasaatavia koskeva juttu kahta eri yritystä vastaan. On perusteltua, että ammattiliitoille ja muille järjestöille säädetään kanneoikeus. Erityisen perusteltua se on kaikkein haavoittuvamassa asemassa olevien kohdalla. Laajentaminen tukisi myös harmaan talouden vastaista taistelua, kun ammattiliitto voisi nostaa kanteen alipalkattujen työntekijöiden puolesta.

Tuomioistuinmaksujen korottamisen osalta (esitys 39) SAK lausuu, että työelämän epävarmuuden lisääntyessä ja työoikeudellisten asioiden juridisoituessa yhä enemmän ”oikeuden saamisen” kuluja ei tulisi perusteetta ainakaan nostaa. Maksujen korottamisen perusteena ei tule olla yksinomaan järjestelmän kokonaiskulujen säästöpyrkimykset. Sama perustelu pätee myös oikeusavun kustannusten kattamisen lisäämiseen maksuilla, joita peritään avustettavilta (esitys 50). Myös tämä viimeksi mainittu on nimenomaan omiaan estämään heikoimmassa asemassa olevien kansalaisryhmien mahdollisuutta saada oikeusapua heidän taloudellisessa tilanteessaan merkittävissä oikeusriidoissa (mm. pienehköt palkkasaatavat).

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry