HE laiksi ammattipätevyyden tunnustamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto
kirjaamo@minedu.fi

OKM/59/010/2014

Ammattipätevyyden tunnustamisen parantaminen on tarkoituksenmukaista työvoiman vapaan liikkuvuuden edistämisessä. Direktiivi ja eurooppalainen ammattikortti voivat helpottaa liikkuvuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemista. SAK suhtautuu myönteisesti osaamisen tunnustamista edistäviin toimiin ja näkee ne keinona lisätä liikkuvuutta vastuullisella tavalla.

SAK kannattaa Opetus- ja kulttuuriministeriön esitystä Suomen kannaksi. Sen näkökulmat ovat hyviä ja keskeisin osin samansisältöisiä kuin SAK:n asiasta aiemmin antamat lausunnot. Asiaa on valmistelu kansallisesti koulutuspolitiikan osalta EU30-jasotossa, jossa myös SAK:lla on edustus.

Pyydettynä lausuntonaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi ns. ammattipätevyysdirektiivin muutoksen täytäntöönpanoon Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry haluaa kiinnittää huomion erityisesti seuraaviin seikkoihin.

Ammattikortti

SAK näkee myönteisinä ammattikortin tuomat hyödyt, mutta SAK ei ole vakuuttunut siitä, että nykykäytännön mukaisesti esiintyneet väärinkäytökset vähenisivät sillä, että ammattikortti myönnettäisiin siinä maassa, jossa pätevyys on hankittu. Tämäkään käytäntö ei takaisi sitä, että korttia ei voi väärentää tai että kortissa luvattu pätevyys on kortin haltijalla olemassa.

Ammattikorttia kehitettäessä sen myöntämisestä vastuulliseksi tahoksi olisi syytä määritellä viranomainen. Järjestelmän luomisesta ja ylläpidosta aiheutuvat kansalliset kustannukset tulee selvittää ennen direktiivin käyttöön ottoa ja laskelmat on saatettava kaikkien jäsenvaltioiden tietoon.

Lisäksi SAK:n mielestä tavoitteena tulee olla, että Euroopassa olisi yksi ja yhtenäinen kortti ammattitaidon todentamiseksi ja osoittamiseksi. Siksi nykyisten järjestelmien väliset yhteydet on määriteltävä selkeästi, eikä niiden välille saa jäädä päällekkäisyyttä.

Osaamisen tunnistaminen ja tunnistaminen

Työn kautta tapahtuva oppiminen on merkittävin väylä oppia uutta ja kehittää osaamista työuran aikana. On selvitettävä miten ammattikortti huomioi näin hankitun osaamisen. Täydennyskoulutus, oppisopimuskoulutus, muu ammatillinen koulutus sekä näyttötutkinnot ja niiden kautta saatu ammattipätevyys on huomioitava järjestelmässä. Suomessa on hyviä kokemuksia tällaisista koulutusmalleista, ja niiden käyttöä on lisättävä.

Näyttötutkintojen avulla myös monet maahanmuuttajat saavat tarvitsemansa pätevyyden, joten niiden suorittamismahdollisuuksia on parannettava. Osaamisen tunnistaminen, tunnustaminen ja yksiselitteinen todentaminen ovat SAK:n mielestä tehokas keino estää työvoiman liikkuvuudesta juontuvia lieveilmiöitä, kuten kahden kerroksen työmarkkinoita ja harmaata taloutta ja toisaalta edistää liikkuvuuden myönteisiä puolia kuten sosiaalisen koheesion toteumista.

Hälytysjärjestelmä

Hälytysjärjestelmä on äärimmäisen tärkeä, erityisesti aloilla, joissa kyse on potilasturvallisuuden kannalta keskeisistä tehtävistä. Keskeistä on, että jäsenvaltioilla on velvollisuus ilmoittaa ongelmista välittömästi.

Osittaisen pätevyyden periaate

Osittaisen pätevyyden periaatteeseen pitää suhtautua kriittisesti. Osittainen pätevyys ei sovellu sosiaali- ja terveysalalle ja direktiiviin pitää kirjata poikkeamismahdollisuus. Tietyillä yksittäisillä aloilla ja ammateissa osittainen pätevyys voi olla hyödyllinen, mutta nämä pitää katsoa poikkeustapauksiksi.

Riittävän kielitaidon varmistaminen ja rekisteröinti

SAK katsoo, että kielitaidon varmistaminen on tehtävä toimivaltaisen viranomaisen toimesta rekisteröinnin yhteydessä ennen työskentelyn aloittamista etenkin ammateissa, joissa kielitaidon merkitys on potilas- tai muiden turvallisuusvaatimuksen vuoksi korostunut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla sairaanhoitajien lisäksi (registerd nurse) SAK esittää, että potilasturvallisuuden ja valvonnan helpottamiseksi myös nimikesuojatut ammatit, kuten lähihoitajat, olisi pakollista rekisteröidä.

Terminologian tulee olla yhtenäistä, ymmärrettävää ja yksiselitteistä.

Väliaikainen liikkuvuus ja väliaikaisten palvelujen tarjoaminen

Väliaikaisen liikkuvuuden sisältö jää esityksessä osin epäselväksi. Näissä tapauksissa kotijäsenvaltion rooli on erittäin suuri. Ammattikokemusvaatimuksen poistaminen näissä tapauksissa voi tuottaa ongelmia ja siksi sen merkityksestä tulee saada lisää tietoa.

SAK suhtautuu kriittisesti väliaikaista palveluiden tarjoamista koskevaan nykyiseen menettelyyn ja katsoo tarpeelliseksi sen uudelleen tarkastelun. Ongelmana yli rajojen tapahtuvassa palvelujen tarjoamisessa näyttäytyy kotimaisen kilpailun vääristäminen alihinnoittelulla, joka perustuu työntekijöille työstä maksettaviin kotimaisen yleissitovan työehtosopimuksen alittaviin palkkoihin ja korvauksiin. Lain mukaan Suomessa tehtävästä työstä pitäisi kaikille työntekijöille, myös ulkomaalaisille, maksaa vähintään alan yleissitovassa työehtosopimuksessa määriteltyä palkkaa.

Tiedonsiirto ja asiointi

Nykyisen järjestelmän lähtökohta on, että toiseen jäsenvaltioon työskentelemään pyrkivän ammattihenkilön tuntee ja ymmärtää heitä koskevat säännökset. Direktiivin arvioinnissa on ilmennyt selvästi, että tämä on monille asianosaisille merkittävä ongelma. Erityisesti epäselvyyttä on aiheuttanut se, mikä viranomainen vastaa ammattipätevyyden tunnustamisesta ja mitä asiakirjoja on toimitettava.

Direktiiviehdotuksen tavoitteet byrokratian ja hallinnon vähentämiseksi ovat kannatettavia. SAK katsoo, että kehittyvän tekniikan, tiedonvaihtojärjestelmien sekä tiedonvaihdon keskittämisen hyväksikäyttö on erittäin suositeltavaa järjestelmän kehittämisessä ja viranomaisten välisen tiedonvaihdon joustavassa ja nopeassa käsittelyssä. Ammattihenkilöiden on voitava hoitaa pätevyyteen tunnustamiseen liittyvät toimet myös sähköisesti. Säännösten tulee olla selkeät ja yksinkertaiset.

SAK kannattaa IMI-järjestelmän hyödyntämistä ammattikortin ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevien tietojen vaihdossa. Käytön pakollisuus vaikuttaa perustellulta. On kuitenkin varmistettava, että joustavuusehdotukset eivät vaaranna laadun ja oikeusturvan toteutumista. Lisäksi on huolehdittava muutoksenhakumahdollisuudesta ja toimivaltaisten viranomaisten resursseista.

Koulutuspuitteet

EQF (European Qualifications Framework eli eurooppalainen tutkintojen viitekehys) tasoluokituksen perusteena on haastava. Osaamisperusteinen luokitusjärjestelmä vähimmäisvaatimusten perusteena on SAK:n mielestä parempi vaihtoehto pelkkään kestoon (ECTS-pisteet) perustuvaan vähimmäisvaatimusten luokitteluun verrattuna. EQF:ää ei kuitenkaan ole rakennettu tällaista tarkoitusta varten. Valmisteluvaiheessa näiden kahden järjestelmän todettiin olevan erilliset. Jäsenvaltiot ovat myös soveltaneet EQF:ää melko vapaasti ja tehneet siitä kansallisia tasoluokituksia.

Koulutuspuitteiden asema on erittäin merkittävä, sillä ne siirtävät automaattisuutta nykyisen yleisen järjestelmän piiriin kuuluvien pätevyyksien tunnustamisessa. Esityksessä jää epäselväksi pidetäänkö kiinni siitä, että kaikki esitetyt edellytykset täyttyvät. On hyvä, että edellytyksissä mainitaan myös niiden maiden osallistuminen, joissa ammatti ei ole säännelty. Tilastollisesti edustaville ammatillisille yhdistyksille ja järjestöille ehdotettava rooli jää esityksessä epäselväksi. Näiden olisi kyettävä ehdottamaan koulutusperiaatteita. Suomessa tätä toteuttavat lähinnä tutkintotoimikunnat, joissa työmarkkinajärjestöt ovat edustettuina ja näin osallistuvat voimakkaasti keskusteluun tutkintojärjestelmän kehittämisestä, tutkinnon perusteiden määrittelystä ja viime kädessä koko tutkinnon myöntämisestä. Tärkeää kuitenkin on, että viime kädessä toimivalta on viranomaisella.

Pedagoginen vapaus ja koulutuksen kehittäminen

Pedagogisen vapauden ja koulutuksen kehittäminen ei saa vaarantua. Harjoittelun sijoittamista ei tule säädellä direktiivillä, sillä niiden sijoittaminen tutkintoon ja toteuttaminen osana teoreettisia opintoja ovat keskeinen osa niin korkeakoulujen kuin ammatillisten koulutuksen järjestäjien pedagogista vapautta.

Lopuksi

SAK haluaa nostaa esille työvoiman liikkuvuuteen liittyvät ongelmat. Suomessa on tosiasiassa joillakin toimialoilla kahdet työmarkkinat. Ongelmia esiintyy esimerkiksi rakennus- ja teknologiateollisuudessa, maataloudessa, puutarha-, majoitus-, siivous- ja ravitsemisaloilla. Ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaus on alemmalla tasolla ja myös muissa työsuhteen ehtoihin liittyvissä asioissa on usein ongelmia, esimerkiksi työajoissa.

SAK:n käsityksen mukaan ammattitaidon todentamisessa on paljon ongelmia ja työpaikoilla on väärennettyjä asiakirjoja ammattipätevyyksistä. Eniten ongelmia esiintyy työpaikoilla, joiden työntekijät ovat Suomessa tilapäisesti ja joissa työ on pilkottu alihankintaketjuihin. Direktiivin täytäntöönpano ei saa vaikuttaa kansallisiin työehtoihin tai työehtosopimuksiin. Työvoiman liikkuvuuden lisääntyminen edellyttää täten myös valvonnan tarpeen lisääntymistä. Valvontaan ja viranomaistyöhön on oltava riittävästi resursseja ja voimavaroja.

Koulutuspolitiikan alalla SAK katsoo, että vähimmäisvaatimusten harmonisointi voi Suomen kannalta olla ongelmallinen. Monilla aloilla on Suomessa poikkeuksellisen korkea koulutustaso, eikä direktiivi saa edes välillisesti johtaa paineisiin laskea koulutustasoa tai kelpoisuusvaatimuksia.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry