U 33/2010 vp ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityötä varten (kausityöntekijädirektiivi), jatkokirjelmä 1. SM 03.12.
Eduskunnan hallintovaliokunta 13.12.2012
Direktiivin yleistavoitteena on kausityöntekijöiden oikeudellisen aseman parantaminen, hyväksikäytön estäminen ja yhdenvertainen kohtelu jäsenmaan kansalaisten kesken. Suomen palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, STTK:n ja Akavan mielestä tavoite on hyvä, mutta direktiivin lisäarvo on vahvasti kyseenalainen. Kansalliset säädökset ja sopimukset palkoista, työajoista, vuosilomista ja työturvallisuudesta tarjoavat Suomessa jo nyt direktiiviä kattavamman turvan.
Talous- ja työllisyyskriisistä kärsivässä Euroopan unionissa ei ole rakenteellista kausityövoiman tarvetta, johon sisämarkkinat eivät pystyisi vastaamaan. Työpaikkojen täyttämisen vaikeus johtuu ensisijaisesti siitä, että työehdot ja palkka ovat niin heikot, etteivät ne houkuttele töihin.
Lähtökohtana yhdenvertainen kohtelu
Suomen palkansaajakeskusjärjestöt (PSKJ) ovat tyytyväisiä siihen, että työoikeudelliset säännökset on neuvottelujen kuluessa onnistuttu muokkaamaan hyväksyttävälle tasolle ja direktiivi lähtee siitä, että kausityöntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti jäsenvaltioiden omien työntekijöiden kanssa.
Kausityöntekijöillä tulisi olla samanlaiset oikeudet (työehdot ja yhdistymisvapaus) riippumatta siitä, ovatko he tulleet töihin alle vai yli kolmeksi kuukaudeksi. Direktiivin ja Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän yhteensovittaminen tulee olemaan haasteellista, mikä pitää ottaa huomioon implementointivaiheessa. Valtion osallistuminen kausityöntekijöiden terveydenhuollon kustannusten rahoitukseen on kannatettavaa.
PSKJ kannattaa tavoitetta yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa maahanmuuttoa koskevia säädöksiä EU-tasolla. PSKJ ei ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että sektorikohtainen lähestymistapa maahanmuuton organisoimiseksi vastaisi parhaiten näihin haasteisiin. Vaarana se, että eri ryhmiin kuuluville työntekijöille muodostuu erilaisia oikeuksia ja direktiivin tavoittelema työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu ei toteudu.
Jäsenmailta tuleekin direktiivissä edellyttää, että kukin maa varmistaa kattavan yleissitovien työehtosopimusten tai lainsäädännön suojan kausityöntekijöille. Lähtökohtana tulee olla yhdenvertainen kohtelu.
Kausityöntekijöiden hyväksikäytön estäminen ja heidän oikeudellisen asemansa parantaminen
Euroopassa on jo nyt kahdet työmarkkinat niin EU-kansalaisten kuin kolmansista maista tulevien osalta. Heikossa asemassa olevien ulkomaalaisten työntekijöiden työehtoja poljetaan ja pahimmassa tapauksessa esiintyy jopa ihmiskauppaa. On tärkeää, että kausidirektiivi säätelee vähimmäistason ja toimii kansallisen työoikeuden tukena. Direktiivi ei saa johtaa säännösten harmonisointiin.
Suomessa direktiivi voisi olla hyödyllinen lähinnä erittäin vaikeassa asemassa oleville luonnonmarjanpoimijoille. He työskentelevät tällä hetkellä usein yrittäjästatuksella täysin riittämättömällä palkalla ja kelvottomissa oloissa. Yrittäjäksi pakotettujen luonnonmarjanpoimijoiden asemaa voitaisiin parantaa vahvistamalla työntekijää hyväksikäytöltä suojaavia artikloita, jotta marjanpoimijoiden ei tarvitsisi ryhtyä pakkoyrittäjäksi.
Kausityöntekijöiden asemaa voidaan parhaiten parantaa lisäämällä viranomaisten valvontamahdollisuuksia. Tehokas työkalu olisi myös ammattiliittojen ja vastaavien järjestöjen kanneoikeus. Maahanpääsyn perusteissa tulee pitää huoli, että hakemusasiakirjojen edellytetään sisältävän tiedon työolosuhteista (ml. palkat ja työtunnit), jotka ovat tulomaan lakien, säännösten ja hallinnollisten päätösten ja/tai työehtosopimusten mukaisia.
Kausityöntekijöiden kohdalla olennainen kysymys on myös majoitus, jonka kustannukset saattavat jopa ylittää työstä maksettavan palkkion. Suomen tavoitteena tulisi olla direktiiviin kirjaus, joka estää työnantajaa saamasta taloudellista hyötyä kausityöntekijöiden majoituspalveluista.
Kolmikantayhteistyö
Jos valtioneuvosto harkitsee kausityöntekijädirektiivin täytäntöönpanoa Suomeen tietyille sektoreille, olisi selvitys syytä tehdä kolmikantaisesti. Vaikka direktiivi ei tuo Suomelle juuri lisäarvoa, palkansaajajärjestöt eivät näe estettä jatkoneuvotteluille, kunhan yhdenvertainen kohtelu etenkin työehdoissa kyetään turvaamaan.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Akava ry