Asia: Lausuntopyyntö luonnoksesta uudeksi rakennerahastolaiksi
Sisäasiainministeriö
Alueiden ja hallinnon kehittämisosasto
PL 26
00023 Valtioneuvosto
Viite SM037:00/2006
Pyydettynä lausuntona palkansaajakeskusjärjestöt esittävät seuraavaa.
Yleistä
Tarve uudistaa Suomen rakennerahastolaki ja muuttaa alueiden kehittämislakia sekä valtion talousarviosta annettua lakia perustuu Euroopan unionin uudistettuihin rakennerahastoasetuksiin. Tavoitteena on rakennerahastotoimien nykyistä tehokkaampi sujuminen.
Perustelutekstissä on kuvattu hyvin nykytilanne ja tuotu esiin keskeisiä nykyisen rakennerahastokauden ongelmia ja puutteita. Palkansaajakeskusjärjestöjen näkemyksen mukaan tekstissä mainitut tavoitteet ovat perusteltuja lähtökotia lakiesitykselle ja siinä mainitut puutteet pitäisi parantaa lakiuudistuksen myötä. Valitettavasti esitys jättää osittain epäselväksi sen, kuinka näistä ongelmista päästään eroon ja sen, kuinka listatut tavoitteet toteutuvat käytännössä.
Lakiuudistusten valmistelulla on ollut kiireellinen aikataulu. Silti olisi ollut välttämätöntä, että rakennerahastolakiehdotus ja aluekehittämislain muutokset olisivat olleet kokonaisuudessaan yhtä aikaa arvioitavana. Esimerkiksi alueiden kehittämislakiin kaavaillun alueiden kehittämisen neuvottelukunnan ja rakennerahastolakiin ehdotetun rakennerahastoneuvottelukunnan tehtävät, kokoonpano ja keskinäinen suhde jäävät perusteluosassa epäselviksi.
Rakennerahastolain uudistusehdotuksessa hallinnon yksinkertaistamista ja tehokkuuden edistämistä palvelevia elementtejä ovat:
- pyrkimys lisätä seurantakomiteoiden ja maakunnan yhteistyöryhmien yhteistyötä
- toteuttamissuunnitelma- ( TOTSU) ja maakunnan yhteistyöasiakirja- ( MYAK ) prosessien synkronointi
- ohjelmareservi ja sen monipuolinen käyttö: äkilliset rakennemuutostilanteet, ylimaakunnalliset hankkeet ja joustot
- tarkastustoiminnan keskittäminen yhdelle ministeriölle
Parhaassa tapauksessa uusi rakennerahastolaki lisää virkamiesten keskinäisen yhteistyön sujuvuutta. Hankkeiden toteuttajien kannalta ei sen sijaan ole odotettavissa muutosta nykytilaan.
Uusikin rakennerahastolaki tulisi olemaan toissijainen kansalliseen sektorilainsäädäntöön nähden. Tuen hakijoiden kannalta eri viranomaistahojen säädösten ja käytäntöjen erilaisuus eivät vähene. On todennäköistä – kuten lain yleisperustelujen nykytilan arvioinnissa todetaan &#;8211 että ”kaikkia hyviä hankkeita ei tule rahoituksen piiriin. Menettelyjen monimutkaisuus ja hitaus voi karkottaa hyviä hakijoita.”
Tarkastus, hallinnointi ja todentaminen
Tarkastustoiminta ehdotetaan sijoitettavaksi yhteen ministeriöön. Hallinnointi- ja todentamisviranomaisiksi ehdotetaan sisäasiainministeriötä ja työministeriötä. Ehdotukset ovat kannatettavia ja selvä parannus nykytilaan.
Hallinnoivat viranomaiset voisivat antaa asetuksia ja ohjeita Euroopan unionin säädösten noudattamisesta muille ministeriöille. Onnistuessaan ohjeistus voisi johtaa eri hallinnonalojen käytäntöjen yhtenäistymiseen Euroopan unionin tukia myönnettäessä. Rakennerahastolain alisteisuus hallinnonalakohtaiselle lainsäädännölle, ja erityisesti tukien myöntämisessä, saattaa kuitenkin johtaa siihen, että ohjeistusten merkitys jää vähäiseksi.
Hallinnointivastuuta ehdotetaan myös siirrettäväksi maakuntien liitoille. Tehtävät koskisivat seurantakomiteaa varten valmisteltavia raportteja ja analyysejä ohjelmien sujumisesta. Seurankomiteoiden ja maakuntien yhteistyötä on tarpeen tiivistää, mutta on huolehdittava siitä, että hakijoiden tukipalvelut eivät alueilla vähene hallinnointiin suunnattavien resurssien kustannuksella. Vastuun siirtämisen on myös yksinkertaistettava nykyistä hallintoa.
Maakunnan yhteistyöryhmä
Maakunnan yhteistyöryhmän strategista roolia ehdotetaan vahvistettavaksi. Ehdotus on kannatettava. Yhteistyöryhmien työskentely on jo tällä ohjelmakaudella kehittynyt strategisempaan suuntaan. Yhteistyöryhmien menettelytapojen tulisi kuitenkin olla nykyistä yhtenäisempiä. Ainakin olisi varmistettava, että ne eivät estä ylimaakunnallisten hankkeiden toteuttamista.
Sen sijaan maakunnan yhteistyöryhmien ja sihteeristöjen suhdetta on syytä tarkastella. Nykyisellä ohjelmakaudella ainakin osassa maakuntia sihteeristö on ottanut maakunnan yhteistyöryhmille kuuluvia tehtäviä. Siksi pykälän 20 muotoilua on syytä harkita, joko niin, että pykälässä on yksityiskohtainen lista sihteeristön tehtävistä tai niin, että tehtävien tarkempi määrittely jätetään maakunnan yhteistyöryhmien tehtäväksi.
Lakiesityksen maakuntien yhteistyöryhmien kokoonpanoa koskevat esitykset ovat osittain ristiriitaisia. Välillä todetaan (s. 23, s. 41), että kokoonpanoa on tarkistettava ja toisaalla (s. 28), ettei tarvetta kokoonpanon muutoksiin ole. Lakiehdotuksen pykälä (18 §) on kirjoitettu muotoon, joka mahdollistaa kokoonpanon muutokset.
Palkansaajakeskusjärjestöjen näkemyksen mukaan nykyinen kokoonpano on toimiva ja se tulee säilyttää jatkossakin. Näin varmistetaan mm. työntekijän näkökulma ryhmätyöskentelyssä riittävällä tavalla. Kaikkien kolmen palkansaajajärjestön mukana oloa maakunnan yhteistyöryhmissä tukee myös se tosiasia, että niiden profiili erilainen. SAK, STTK ja AKAVA edustavat erilaisia työntekijäryhmiä ja tarvitaan jatkossakin edustamaan työtekijänäkökulmia lukuisten työnantajia ja elinkeinoelämää edustavien rinnalla (SY, EK, KKK). Yhteistyöryhmää voidaan täydentää tasapainon 8-8- 8 säilyttämiseksi sekä lisäksi nimetä pysyviä asiantuntijoita.
Jaostot eivät ole toimineet toivotulla tavalla nykyisellä kaudella, joten esitys niiden muuttamisesta vapaaehtoisiksi on perusteltu.
Muutosesitys
Palkansaajakeskusjärjestöt esittävät, että s, 41 pykälän 18 toinen lause kirjoitetaan lyhyesti siten, että ”Maakunnan yhteistyöryhmää koskevaa säännöstöä täsmennetään. Pykälän 2 momentissa…” . Samalla voidaan ao. kohdan toisen kappaleen lause ”määrittelyn vuoksi maakunnan yhteistyöryhmän kokoonpanoa on tarkoitus muuttaa” poistaa turhana.
Lain pykälään 18 sivulla 68 esitetään niin ikään muutosta. Kohta ”yhteistyöryhmän kokoonpano on sovitettava siten, että siinä on maakunnan alueen kehittämisen kannalta riittävästi edustettuna: 3) elinkeinoelämän järjestöt ja työmarkkinajärjestöt. Ao. kohdan ”alueen kehittämisen kannalta tärkeimmät” voidaan poistaa turhana toistona.
Ylimaakunnallisuuteen ja rakennemuutokseen panostettava
Kohtuullisen hyvin esitysluonnos onkin onnistunut kohdissa, joissa keskitytään alueiden omien strategisten tarpeiden ja siten rakennerahastohallinnon laadun parantamiseen sekä rakennerahastovarojen valvonnan selkiyttämiseen. On positiivista, että lakiesitys tekee myös ohjelmavarojen jakamismenettelyn nykyistä joustavammaksi ottamalla huomioon ennakoimattomat menot voimassa olevaa lakia paremmin.
Reservin varaaminen äkkinäisille rakennemuutostarpeille on kannatettavaa. Alueiden työllisyyden ja osaajien toimeentulon turvaaminen äkkinäisissä rakennemuutostilanteissa tarvitaan rahoitusmekanismeja, joilla voidaan reagoida alueen muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti. Jotta välineestä tulisi oikeasti hyödyllinen, olisikin uuden lain taattava, että reservi toimii tarvittaessa tehokkaasti. Nykyisten maakuntapohjaisten rahoituskehyksien suuri puute on juuri niiden joustamattomuus rakennemuutostilanteissa. Uudella ohjelmakaudella kehittämisen kohteena voi olla koko maa, tätä mahdollisuutta on myös käytettävä.
Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät hyvänä sitä, että hankkeiden ylimaakunnallisuutta edistetään määrätietoisesti varaamalla niille tietty osuus varoista. Parhaimmillaan maakunnat voivat verkottumalla tukea toistensa kehittämistyötä. Esityksen tulisi kuitenkin olla selkeämpi sen suhteen, miten ylimaakunnallisuus toteutetaan käytännössä ml. maakuntien yhteistyöryhmien rooli ja mahdollisuudet.
Kumppanuus yleensä
On positiivista, että yleisasetuksen artikla 10 mainitaan toimivaltaiset kumppanien joukossa erikseen talouselämän ja työmarkkinaosapuolet. Onkin tärkeää, että uudella lakiesityksellä varmistetaan kattava ja tasapuolinen kumppanuus niin alueellisella kuin kansallisella tasolla siten, että kaikki elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden osapuolet ovat mukana.
Siksi olikin erityisen valitettavaa, että ao. lainvalmistelun työryhmävaiheessa järjestöille ei annettu mahdollisuutta ottaa osaa sisältöön, vaan vasta kun se kokonaisuudessaan esitettiin strategiatyöryhmässä.
Lisäksi on otettava huomioon ESR-asetuksen 5 artiklan kohta (s,18), jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava työmarkkinajärjestöjen mukaan tulo ja muiden toimijoiden riittävä kuuleminen ESR:ään liittyvässä valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Tämä erityisesti maakuntatasolla nyt kun valtaosa ESR-ohjelmasta on alueellistettu.
Rakennerahastoneuvottelukunta
Neuvottelukunnan tavoitteeksi esitetään kansallisten, alueellisten sekä EU-ohjelmien yhteensovitusta, vaikuttavuuden arviointia, sekä mm. tietojen vaihtoa eri EU-maiden käytännöistä rakennerahastotoiminnassa. Tämä on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että kaikkien rahastojen ohjelmilla ja myös kansallisilla ohjelmilla viedään toimenpiteitä samaan suuntaan. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät hyvänä, että myös neuvottelukunnan kokoonpanossa huomioidaan kumppanuus laajasti.
Perusteluosan neuvottelukuntaa koskeva teksti olisi voinut olla selkeämpi. Nyt eri toimielimien välinen suhde jää osin epäselväksi. Esimerkiksi alueiden kehittämislakiin kaavaillun alueiden kehittämisen neuvottelukunnan ja nyt rakennerahastolakiin ehdotetun rakennerahastoneuvottelukunnan tehtävät ja keskinäinen suhde olisivat kaivanneet selkiyttämistä, myös suhde seurantakomiteoihin ja maakunnan yhteistyöryhmiin olisi voinut kirjata selkeämmin.
Seurantakomitea
Kuten esityksessä todetaan, käytännön toteutuksessa ohjelmien seurantakomiteat on koettu osin etäisiksi. Toisaalta on tärkeää, että on taho, joka katsoo kokonaisuutta. Vastaahan suomalainen ohjelma-alue väkimäärältään keskivertoa eurooppalaista aluetta. Uudella ohjelmakaudella onkin panostettava siihen, että seurantakomitea muodostuu aidosti ohjelmatyötä ja sen tuloksellisuutta edistäväksi yhteistyöelimeksi alueiden ja keskushallinnon kesken. Sen työtä edistäisi huomattavasti realistiset kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset indikaattorit, jotta hankkeita voisi aidosti arvioida ja näin ollen suunnata rakennerahastovaroja parhaalla mahdollisella tavalla. Pelkkä muodollisesti toimiva seurantakomitea ei täytä tehtäväänsä vaan sen olisi kyettävä puimaan avoimesti kumppanuuden mukaisesti yhteistyössä sidosryhmien ja alueellisten viranomaisten kanssa mahdollisesti ohjelmien toteuttamista koskevia ongelmia ja toisaalta hyödyntää myös parhaita käytäntöjä entistä paremmin.
Seurantakomitean näkemyksen huomioon ottamisesta on tehtävä velvoite.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
AKAVA ry