Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja; Suomen kuudes määräaikaisraportti

Ulkoasiainministeriö
Oikeuspalvelu
Ihmisoikeustuomioistuin- ja sopimusasioiden yksikkö (OIK-40)
PL 411
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne 7.2.2011, HELM543-8

Pyydettynä lausuntona Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry toteavat viitekohdassa mainitun asian osalta seuraavaa:

19 artikla; Siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeus suojeluun ja apuun

Ulkomaalaisten oikeus sosiaaliturvaan

Suomen määräaikaisraportissa todetaan muun muassa, että ulkomaalaisella työntekijällä on samanlaiset oikeudet sosiaaliturvaan kuin suomalaisellakin. Edellytyksenä on, että ulkomaalainen kuuluu asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin ja täyttää siihen liittyvät ehdot.

Toteamus on sinänsä totta. Käytännössä ulkomaalaisen pääseminen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin voi kuitenkin olla vaikeaa. Esimerkiksi kolmansista maista töihin tulevilla on oltava vähintään kahden vuoden työsopimus, jotta asumisperusteisen sosiaaliturvan edellytykset täyttyvät.

Käytännön ongelmia liittyy myös muun muassa kotouttamissuunnitelmien toteuttamiseen. Kotouttamislain mukaan työttömällä ulkomaalaisella työnhakijalla on mahdollisuus kotouttamissuunnitelmaan, joka sisältää muun muassa kielikoulutusta. Mahdollisuutta kielikoulutukseen ei kuitenkaan tarjota systemaattisesti eikä ainakaan silloin, kun resursseja koulutuksen järjestämiseen ei ole.

Ulkomaalaiset työelämässä

Vain murto-osa ulkomaalaisiin kohdistuvista työsyrjintätapauksista tulee esiin. Syynä tähän on se, etteivät Suomeen tulevat siirtotyöntekijät tiedä oikeuksistaan. Näin on erityisesti silloin, kun kehittyvistä maista tullaan siivous-, rakennus- tai majoitus- ja ravintola-alalle, logistiikka-alalle tai marjanpoimintaan. Työntekijät ovat myös saattaneet maksaa työpaikastaan laittomia välitysmaksuja tai ovat muutoin sellaisessa asemassa, etteivät uskalla kyseenalaistaa työ- ja asuinolosuhteitaan. Kysymys voi olla myös siitä, että siirtotyöntekijöille Suomessa maksettu alipalkka on moninkertainen siihen palkkaan verrattuna, mitä he saisivat kotimaassaan. Keväällä 2011 valmistuneen selvityksen 1) mukaan ulkomaiset työntekijät joutuvat monin tavoin hyväksikäytetyksi Suomessa. Yleisin hyväksikäytön muoto on palkkasyrjintä.

1) Anniina Jokinen – Natalia Ollus – Minna Vauhko: Ehdoilla millä hyvänsä. Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksi käyttö Suomessa. European Institution for Crime Prevention and Control affiliated with United Nations (HEUNI). Publication Series No 67. Helsinki 2011, 193.

SAK:n ja STTK:n käsityksen mukaan syy tilapäisen ulkomaisen työvoiman käyttämisen lisääntymiseen edellä mainituilla aloilla on nimenomaan siinä, että siirtotyöntekijöille voidaan valvonnan puutteellisuuden vuoksi maksaa pienempää palkkaa kuin kantaväestölle. Siirtotyövoiman käytön lisäännyttyä työehtojen valvontaa ei ole lisätty vaan työsuhdevalvontaa hoitavien viranomaisten voimavaroja on jatkuvasti pienennetty. Ongelmana on myös se, etteivät viranomaiset yleensä tee tarkastuksia virka-ajan ulkopuolella. Kuitenkin moni ulkomaalainen tekee työtään epäsäännöllisesti ja silloin, kun muut ovat vapaalla. Esimerkiksi kauppoja siivotaan öisin. Saattaa olla myös niin, että alipalkattu siirtolaistyövoima tekee rakennuksilla töitä viikonloppuisin ja kantaväestö viikolla.

Myöskään ammattiliittojen valvontamahdollisuuksia ei monista esityksistä huolimatta ole lisätty. Ammattiliittojen valvontaa vaikeuttaa myös se, että Suomen tietosuojalainsäädäntöä on tulkittu siten, ettei luottamusmiehillä ja liitoilla ole oikeutta saada yksittäisiä palkkatietoja (ks. esim. tietosuojavaltuutetun kannanotto 18.2.1011 Dnro 45/41/2010). Oikeus saada tietoja olisi kuitenkin erityisen tärkeää silloin, kun kyse on siirtotyöntekijöistä, joilla ei välttämättä ole mitään tietoa suomalaisista palkoista ja muista työehdoista. Luottamusmiesten ja liittojen on tämän vuoksi lähes mahdotonta selvittää, maksetaanko siirtotyöntekijöille työehtosopimuksen mukaista palkkaa vai ei. Ammattiliitot ja niitä työpaikoilla edustavat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut ovat kuitenkin käytännössä ainoita, jotka voivat auttaa siirtotyöntekijöiden palkka- ja työsuhdeasioissa.

Suomea sitovien EU-asetusten mukaan täällä tilapäisesti olevat työntekijät (ns. lähetetyt työntekijät) vakuutetaan lähtömaassa. Koska Suomen sosiaaliturva on poikkeuksetta parempi kuin siirtotyöntekijöiden kotimaassa, ulkomainen työntekijä on aina halvempi kuin paikalta palkattu, vaikka työntekijälle maksettaisiinkin työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja noudatettaisiin lakia ja työehtosopimusta muutenkin. Tämä sinänsä laillinen tilanne johtaa siihen, että yritykset työllistävät mieluummin tilapäistä ulkomaista työvoimaa. Paikallisen väestön työttömyys lisääntyy, mikä heikentää työntekijäjärjestöjen mahdollisuuksia parantaa jäsentensä asemaa työmarkkinoilla.

27 artikla; Työn ja perhe-elämän yhdistäminen

Perhevapaiden uudistamista pohtinut kolmikantainen työryhmä sai työnsä valmiiksi maaliskuussa 2011. Työryhmän raportti sisältää monia uudistusehdotuksia työn ja perhe-elämän yhdistämiseksi. Ehdotukset eivät ole kaikilta osiltaan yksimielisiä. Perhevapaajärjestelmän mahdollinen uudistaminen jää uuden eduskunnan harkintaan.

Työsopimuslain 4 luvun 7 a §:n säännös poissaolosta perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamiseksi tuli voimaan 1.3.2011. Säännös koskee poissaoloa paitsi työntekijän perheenjäsenen myös muun työntekijälle läheisen henkilön hoitamiseksi. Säännöksen mukaan työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Jos vapaa voidaan järjestää, työnantajan ja työntekijän on vielä sovittava vapaan yksityiskohdista, kuten vapaan kestosta ja muista järjestelyistä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry