Asia: Manner-Suomen ESR-ohjelma-asiakirjaesitys 2007-2013

Työministeriö
PL 34
00023 Valtioneuvosto

Rakennepolitiikkatiimi
Projektipäällikkö Ulla Jatila
ViiteTM006:00/2005

Pyydettynä lausuntona Manner-Suomen ESR-ohjelma-asiakirjaesityksestä 2007-2013 SAK painottaa seuraavia näkökohtia.

Poliittisella tasolla ohjelmatyön 2007-2013 lähtökohdaksi on sovittu ESR- ja EAKR-rahastojen väliset osuudet. Varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomessa olisi ollut tarvetta painottaa rahasto-osuuksia sosiaalirahaston hyväksi 70 % / 30 %. Osaamisen vahvistaminen on seuraavan ohjelmakauden haaste paitsi Suomessa myös koko Euroopassa. Onhan Euroopan unionin alueella 75 miljoonaa ihmistä, joiden koulutus ja ammattitaito ovat riittämättömiä työelämän vaatimuksiin nähden.

Myös poliittisella tasolla tehty päätös jakaa ESR-ohjelma valtakunnalliseen Manner-Suomen ohjelmaan ja suuraluekohtaisiin osioihin hankaloittaa ohjelman toimeenpanoa. On ilmeistä, että ohjelman toteuttaminen on monimutkaisempaa kuin nykyisellä kaudella. Huomattavasti niukkenevien resurssien ( – 38 % ) olosuhteissa ESR-rahoituksen hajoaminen liian pieniin hankkeisiin, joiden vaikuttavuus jää vähäiseksi, on myös todellinen uhka.

Lähtökohtana ESR-ohjelmavalmisteluissa on ollut, miten toimilla tuotetaan parhaiten lisäarvoa kansalliseen työvoima-, koulutus- ja elinkeinopolitiikkaan. Manner-Suomen ESR-ohjelman ankkurointi sekä Euroopan unionin politiikkoihin että kansalliseen Lissabonin toimenpideohjelmaan näyttää ohjelmatasolla selkeältä. Toimintalinjojen yhteyteen liitetyt kuvaukset kytkennöistä muihin kansallisiin politiikkoihin ovat sen sijaan ylimalkaisempia.

Ohjelman toimeenpanon perusteiden, keskeisten valintaperiaatteiden ja lisäarvon määrittelyt on tehty kattavasti ja riittävän väljästi seurantakomitean työn kannalta.

Valtakunnalliset tukirakenteet

Kaavaillut kansalliset tukirakenteet ovat periaatteessa toivottavia. Käytäntöä on sovellettu Equal-ohjelmassa kuluvalla ohjelmakaudella. Tukirakenteen kanssa voidaan pohtia hankkeen sisällöllisiä kysymyksiä ja saada virikkeitä hankkeen toteutukseen.

Hakijan kannalta kuitenkin prosessi on raskas, jos käytäntö toteutetaan Equalin tapaan: ensin hakemukset lähetään työministeriöön tukirakenteelle, joka pyytää lausuntoa yhdeltä tai useammalta TE-keskukselta sekä mahdollisesti muilta tahoilta; sen jälkeen tukirakenne tekee rahoituspäätöksen ja irrottaa rahat asianomaiselle TE-keskukselle. Tämän jälkeen seuraavat vielä yksityiskohtaiset rahoitusneuvottelut TE-keskuksen kanssa. Työministeriö ei ole missään vaiheessa vastuussa maksatuksista ja hankkeen toteuttajalle saattaa tulla ikävänä yllätyksenä TE-keskuksen tulkinnat hyväksyttävistä kustannuksista. Käytäntö on varsin hankala verrattuna siihen, että hakija jättää hakemuksen yhteen TE-keskukseen ja käy täsmentävät neuvottelut saman tahon kanssa.

Viranomaisten tukirakenteiden toimintaan liittyy myös tasapuolisuusvaatimuksia, jotka voivat estää yksittäisten hankkeiden toteuttajien tarpeellisen neuvonnan saamisen.

Jos tukirakenteilla tarkoitetaan hallinnoivia tahoja, silloin pienten toimijoiden osallistumismahdollisuudet paranevat selkeästi.

Kaupunkiulottuvuus

On tärkeätä jatkaa kuluvalla ohjelmakaudella tehtyjen toimenpiteiden edelleen kehittelyä ja kohdentaa toimenpiteitä myös suuriin kaupunkeihin. Niihin on vaarana syntyä useiden sukupolvien syrjäytyneitä alueita ja perheitä. Myös kasvavan maahanmuuttajajoukon integrointiin suomalaiseen yhteiskuntaan on tarpeellista kehitellä toimintamalleja.

Toimintalinjat

Ohjelma-asiakirjan ratkaisu yhdistää työnhakijoiden ja työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden työelämään pääsyn ja epäedullisessa asemassa olevien sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen samaan toimintalinjaan ESR-asetuksen luokittelusta poiketen on SAK:n näkemyksen mukaan perusteltua, koska koko ohjelmassa korostetaan toimenpiteiden työmarkkinasidonnaisuutta. Tuntuma työelämään edistää parhaiten työllistymismahdollisuuksia.

Toimintalinja 1: Työorganisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen. Ennakoivuus, kysyntälähtöisyys, osaamisen kehittäminen työprosessien yhteydessä ja toimenpiteiden painottaminen koko henkilöstöön ovat toteuttavan toiminnan keskeisiä kannatettavia periaatteita. Samoin kohtaanto-ongelmiin liittyvien toimintamallien kehittely ja uusien työn tekemisen tapojen kehittely ovat toimintalinjan onnistuneita painotuksia.

Myös toimien kohdistaminen kasvualoille on perusteltua. Yritysten jatkuvan kehittämisen kannalta on tärkeää suunnata toimenpiteitä koko henkilöstöön. Yritysten kasvu-uralle saattaminen vaatii avainhenkilöiden kouluttamista, mutta pääsääntöisesti avainhenkilöt saavat muutenkin leijonan osan yritysten henkilöstökoulutuksesta. Valtaosa yrityksiin suuntautuvista ESR-toimenpiteistä tulee kohdistaa kaikkiin henkilöstöryhmiin.

Komission luonnoksessa yhteisön strategisiksi suuntaviivoiksi vuosille 2007-13 todetaan ESR- toimien osalta (suuntaviiva 3, kohta 3 ): &#;8221Luodaan uusia ja parempia työpaikkoja houkuttelemalla yhä useampia ihmisiä työelämään ja yrittäjiksi”. Yrittäjyyden edistämisessä houkuttelu on varsin arvelluttava keino. Yrittäjyyden pitää perustua vankkaan osaamiseen ja testattuihin liike-ideoihin.

Nykyisellä ohjelmakaudella on Suomessa eräitä esimerkkejä siitä ( metsurit, yksityinen palveluala ), että irtisanotuille, kymmeniä vuosia työntekijöinä toimineille henkilöille on tarjottu yrittäjäkoulutusta ilman, että alalla on todellisen, kannattavan yritystoiminnan edellytyksiä. Tämän tyyppistä hanketoimintaa ei tule sallia tulevalla ohjelmakaudella.

Toimenpiteitä kohdennetaan ohjelman mukaan pk-yrityksiin ja muihin työorganisaatioihin. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on tärkeää. Se kytkee osaltaan rakennerahastotoimenpiteitä kansallisiin käytäntöihin. Julkisen sektorin kohderyhmät olisi määriteltävä ohjelmatekstiä väljemmin. Kunta- ja palvelurakenneuudistus voi nostaa esille kokeilutarpeita, joissa ei etukäteen tiedetä, tullaanko palvelu tuottamaan yksityisesti vai julkisen sektorin toimesta.

Toimintalinja 2: Työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäisy

Yleislinjaus, jonka mukaan toimet kohdistetaan vaikeimmin työllistyviin ja kansallisin toimin hoidetaan helpommin työllistyvät, vastaa SAK:n näkemyksiä.

Erityisesti välityömarkkinoiden kehittäminen nykyisten työpoolien pohjalta ja yhdessä sosiaalisen yritystoiminnan mallien kanssa on tärkeä tavoite.

Toimintalinja 3: Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen

Toimintalinjan painotukset vastaavat hyvin SAK:n tavoitteita. Toimenpiteet kohdistuvat pitkälti ohjaukseen ja eri toimijoiden verkostoitumiseen eikä teknologisten sovellusten kehittelyyn. Työvoimapalvelun ja koulutusorganisaatioiden henkilöstön yhteishankkeita pitäisi korostaa toimintalinjassa. Tehokkaita, yhteisiä toimintamalleja tarvitaan, jotta työelämän muutostilanteissa pystyttäisiin reagoimaan nopeasti työyhteisöjen henkilöstön tarpeisiin.

Toimintalinja 4: Jäsenvaltioiden ja alueiden välinen yhteistyö

Tarkoitus on levittää aikaisemmissa hankkeissa tuotettuja toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä sekä tukea työperäistä maahanmuuttoa. Nämä linjaukset ovat kannatettavia.

Toimintalinja 5: Kansallinen varaus äkillisiin alueellisiin ja paikallisiin rakennemuutostilanteisiin

SAK pitää tätä toimintalinjaa varsin perusteltuna. Kun ohjelmarakenteesta ei ollut mahdollista tehdä yksinkertaisempaa, jolloin varoja olisi voitu siirtää joustavammin tarpeiden mukaan, erillisen toimintalinjan rahoitusta voidaan suunnata äkillisiin rakennemuutostilanteisiin. Ei ole näköpiirissä, että työelämän muutostahti olisi hiipumassa.

Toimintalinja 6: Tekninen tuki

Kuluvalla ohjelmakaudella sosiaalipartnerjärjestöt ovat saaneet sekä tavoite 3-ohjelman että alueohjelmien teknisestä tuesta rahoitusta omien toimijoidensa kouluttamiseen ohjelmatyöhön ja hanketoimintaan valtakunnan ja aluetasolla. Koulutustarvetta on myös tulevalla ohjelmakaudella.

Hallinto- ja toimeenpanojärjestelmiä käsittelevässä luvussa todetaan, että hallintoviranomainen laatii mm. sosiaalipartnereiden kanssa ESR-viestintäsuunnitelman.

Teknisen tuen allokaation ja/tai viestintäsuunnitelman laatimisen yhteydessä tulee tarkentaa sosiaalipartnereiden tiedotus- ja koulutustarpeiden vaatimat resurssit.

Lopuksi

Rahoituskehyksen allokaatiot toimintalinjoittain viime kädessä tulevat ratkaisemaan, millainen ohjelmakokonaisuus tulee olemaan. SAK:n näkemyksen mukaan työntekijöiden osaamisen kehittämiseen ennakoivasti ja varhaisen puuttumisen periaatetta noudattaen tulee suunnata eniten varoja.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry