Uusiutuvan energian tukijärjestelmien kehittämistyön loppuraportti

Työ- ja elinkeinoministeriö
kirjaamo@tem.fi

TEM/1993/00.04.01/2015

Pääministeri Sipilän hallituksen ilmastostrategian mukaan hallitus tavoittelee hiilen korvaamista uusiutuvilla energialähteillä sekä päästöttömän ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä kestävästi niin, että sen osuus nousee yli 50 prosenttiin ja omavaraisuus energian tuotannossa yli 55 prosenttiin 2020-luvulla.

Tavoite on SAK:n mielestä kannatettava ja riittävän kunnianhimoinen, mutta näyttää siltä, ettei tavoitteeseen päästä ilman veronmaksajien kustantamia erilaisia tukia. SAK:n kanta on, että hajautettu energian-tuotanto pitää pystyä tulevaisuudessa tuottamaan ilman valtion tukia.

Työryhmän raportista käy ilmi, että tuotantotukea voidaan jatkossakin maksaa käytössä oleville biomassalaitoksille. Esimerkkinä tästä on metsähakesähkön tuotantotuki, jota on budjetoitu maksettavaksi vuonna 2016 noin 85 miljoonaa euroa. SAK:n mielestä on tarkkaan selvitettävä minkä verran pienpuun käytön lisääminen nostaa tuotantotukien määrää nykyisestä, sillä veronmaksajien rasite ei saa kasvaa liian suureksi.

Sertifikaattijärjestelmässä olisi mahdollista luoda kansallinen järjestelmä, mutta Suomi saattaa olla liian pieni markkina toimivalle sertifikaattijärjes-telmälle. Ylikansallisissa sertifikaattijärjestelmissä taas sitouduttaisiin valtiosopimuksin pitkäksi aikaa ja poliittinen liikkumavara olisi pieni ja järjestely rakenteeltaan jäykkä.

Esillä olleista kolmesta tukijärjestelmästä SAK pitää parhaana investointi-tukijärjestelmää painotettuna uusien innovaatiotukien suuntaan. Uudet innovaatiot mahdollistavat tulevaisuudessa paremmin ja nopeammin energiaomavaraisuuden suunnitelmien toteutumisen sekä edistävät kustannustehokasta ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jossa lähtökohtaisesti markkinatoimijoiden annetaan valita parhaat uudet teknologiat.

Energiatuotannon omavaraisuutta koskevien tavoitteiden kannalta on erittäin tärkeää, että tukijärjestelmällä voidaan tukea Suomeen sijoittuvia investointeja ja näin parantaa kotimaista työllisyyttä

Tukijärjestelmiä luotaessa on pidettävä huoli siitä, että niin yrityksille kuin kansalaisillekin taataan kohtuuhintainen energia.

Investointitukijärjestelmässä voimalaitosinvestointien osalta pitää varmistaa, että hankekehittäjälle jää kannettavakseen markkinariskiä eikä sitä jätetä veronmaksajien vastuulle. SAK:n mielestä tarjouskilpailuun ja teknologianeutraalisuuteen perustuva malli on ehdoton edellytys uudessa tukimallissa. Investointituki ei myöskään vaikuta suoraan sähkön hinnoitteluun.

Investointitukea voidaan maksaa myös pidemmällä aikavälillä, jolloin pystytään paremmin ottamaan huomioon tavoiteltu tuotantomäärä. Tällöin malli lähentyy tuotantotukimallia ja näin ollen uusiutuvan energian tuotannon määrä voidaan paremmin ottaa huomioon.

Investointitukeen tulee sisällyttää velvoite palauttaa osa tuesta, jos hankkeen kannattavuus on ennakoitua parempi ja riskit näin ollen ennakoitua pienemmät. Investointitukijärjestelmän etu on myös se, että se voi kattaa erityyppisiä ja erikokoisia hankkeita. Tuen ollessa harkinnan-varainen se lisää samalla myös joustavuutta.

Lopuksi SAK toteaa, että luonnos tuotantotukijärjestelmäksi teollisen kokoluokan uusiutuvan sähkön investointeihin on laaja-alaisesti laadittu ja pitää sisällään SAK:lle tärkeitä seikkoja, kuten tarjouskilpailutuksen sekä teknologianeutraaliuden. Luonnos ottaa myös huomioon sen, että tarjouskilpailukierroksella voidaan hylätä tarjoukset, jos ne olisivat maksajan kannalta liian kalliita tai jos hylkääminen on sähkömarkkinoiden toimivuuden kannalta tarpeen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry