Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan ja työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen perusteet
Opetushallitus
PL 380
00531 Helsinki
kirjaamo@oph.fi
77/421/2014
Opetushallitus on laatinut esityksen ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen ja työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen perusteiksi. Perusteet astuisivat voimaan 1.8.2015. Pyydettynä lausuntonaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry lausuu seuraavaa.
Koulutuksen muodostuminen
Esitys on lähtökohtaisesti kannatettava ja selkeyttää nykytilaa. Osaamistavoitteiltaan esitys tukee ammatilliseen peruskoulutukseen valmentautuvien opiskelijoiden tarpeita. Ammatilliseen koulutukseen ja työelämään perehdyttämisen ohella elinikäisen oppimisen ja oppimista vahvistavien taitojen osuus ja merkitys on kokonaisuudessa huomioitu.
SAK haluaa kuitenkin kiinnittää huomion kohderyhmän heterogeenisyyteen, sen erilaisiin taustoihin ja tarpeisiin. Koulutuksesta syrjäytyneiden, maahanmuuttajien ja vammaisten koulutuksen ja tuen tarpeet poikkeavat toisistaan. Elinikäisen oppimisen avaintaitojen, toimintakyvyn ja itsetuntemuksen vahvistaminen koulupudokkailla ovat tehtävänä hyvin erilaisia kuin maahanmuuttajien, etenkin aikuisten maahanmuuttajien, kielitaidon kehittäminen tai kotouttaminen.
Nuorten osalta arjen taitojen ja hyvinvoinnin vahvistaminen on perusteltua opintokokonaisuudessa. Sosioekonomiset taustatekijät huomioiden ammattiin kouluttautuvilla on usein muuta ikäluokkaa enemmän haasteita muun muassa terveellisiin elämäntapoihin ja liikunnallisten harrastusten omaksumisessa osaksi arkea. Nuorten kohdalla SAK pitää perusteltuna panostusta niin opiskelu kuin työelämätaitojen kehittämiseen.
SAK pitää kuitenkin tärkeänä, että kohderyhmän mukaiset erilaiset ja yksilölliset tarpeet huomioidaan joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti.
Koulutuksen laajuus
SAK katsoo, että kokonaisuuden esitetty laajuus voi muodostua haasteeksi, kun otetaan huomioon valmentavan koulutuksen erilaiset kohderyhmät. 60 osaamispistettä vastaisi käytännössä vuoden opintoja. Vammaisille kohdennetun työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen osalta opintoaika voisi tarvittaessa olla pidempi.
Tavoitteena opintovuoden mittainen koulutuskokonaisuus voi olla monella tapaa perusteltu ja esimerkiksi elämänhallintataitojen karttumisen osata tarpeen. Vaarana on kuitenkin valmentavan koulutuksen venyminen. Matalan kynnyksen palveluita tarvitaan rinnalle. Myös opintotuen määräytyminen on tältä osin otettava huomioon.
SAK pitää tärkeänä, että kohderyhmän mukaiset erilaiset ja yksilölliset tarpeet huomioidaan joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti myös laajuuden osalta. Siirtymät valmentavasta koulutuksesta toiseen tai eteenpäin jatko-opintoihin, oppisopimuskoulutukseen tai työelämään tulee olla mahdollisia yksilöllisesti myös lukuvuoden aikana.
Ohjauksen tarve
Sidosryhmä- ja viranomaisyhteistyö muiden nivelvaiheen palveluntarjoajien kuten työpajojen, sosiaali- ja terveysviranomaisten sekä perusopetuksen järjestäjien kanssa on valmentavan koulutuksen toteutuksen ja tavoitettavuuden osalta keskeinen toimintaedellytys. Erilaisten palvelukatveiden tunnistaminen ja liudentaminen on SAK:n mielestä otettava jatkossa entistä selvemmin huomioon.
Kokonaisuus on haastava. Esitys valinnaisuudesta on oikean suuntainen, mutta suuri valinnaisuuden määrä johtaa siihen, että opiskelijoilla tulee olla hyvät mahdollisuudet opintoohjaukseen opintojen aikana muutenkin kuin vain henkilökohtaisen opetussuunnitelman osalta.
Myös koulutuksesta ja tukipalveluista tiedottamiseen on panostettava. Erilaiset opiskelun ja kouluttautumisen muodot ja mahdollisuudet, hakumenettelyt sekä tukipalveluiden tarjonta ja saatavuus on oltava tavoitettavaa ja selkeää. Hakevan toiminnan ja etsivän nuorisotyön toimintavalmiuksiin ja -edellytyksiin on kiinnitettävä riittävä huomio.
Kohderyhmän heterogeenisyys on huomioitava myös ohjauksen osalta. Vaikka valmentavan koulutuksen vaikuttavuus on pääsääntöisesti ollut positiivista, on keskeyttäminen ja jatko-opintoihin sijoittumattomuus ollut suurta maahanmuuttajanuorten kohdalla. Heidän tarpeisiinsa nykyinen malli on vastannut vain osin ja heille kohdennettuja palveluja tulisi jatkossa kehittää.
Lopuksi
Koulutuksen järjestäjäverkon kaventaminen ei saa jatkossa muodostua esteeksi kaikkein heikoimmassa koulutuksellisessa asemassa olevien nuorten ja aikuisten koulutus- ja urapolkujen osalta. On huolehdittava siitä, että koulutuksen järjestäjillä, myös pienemmillä koulutusyksiköillä, on resursseja järjestää esityksen mukaista koulutustarjontaa. Koulutuksellisesta tasa-arvosta ei pidä livetä.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry