Tutkimus- ja innovaationeuvosto

Opetus- ja kulttuuriministeriö
kirjaamo@minedu.fi

OKM/8/010/20166

SAK ja STTK pitävät tärkeänä, että hallituksen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan (TKI-politiikka) suuntaamista ja koordinointia varten on laajapohjainen asiantuntijaelin, joka voi esityksissään olla myös aloitteellinen. Strategista hyötyä toiminnasta saadaan vasta silloin, kun esityksillä on todellista vaikutusta TKI-politiikan suuntaamiseen ja muutoksia toimenpiteisiin tehdään niiden seurannan ja arvioinnin pohjalta.

Asetusehdotuksen perustelutekstistä saa kuvan, että Suomi haluaa luopua laaja-alaisesta innovaatiopolitiikasta tutkimus- ja innovaationeuvoston politiikkalinjausten pohjana rajaamalla tehtävien määrittelyn lähinnä ministeriöiden välisen toiminnan kehittämiseksi ja koordinoinniksi.

SAK ja STTK pitävät valitettavana, että opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2014 julkistaman arviointiraportin esityksiä on käytetty vain valikoivasti asetusuudistuksen pohjana. Arvioinnissa esitetyt suositukset antoivat selkeät suuntaviivat tutkimus- ja innovaationeuvoston tehtävien, toiminnan ja vaikuttavuuden parantamiseksi.

Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan rooli osana valtion konserniohjauksen ja systeemisen toimintatavan kehittämistä vaikeutuu, mikäli asiantuntijaelimen rooliksi jää pelkkä hallituksen strategian tukeminen. Tätä tehtävää varten on Suomen Akatemian yhteyteen perustettu strategisen tutkimuksen neuvosto. Valtioneuvosto päättää strategisen tutkimuksen neuvoston esitysten pohjalta yhteiskunnallisesti merkittävistä tutkimushankkeista, joiden määrittelyssä tutkimus- ja innovaationeuvoston roolin pitäisi edelleen olla konsultoiva.

1§ Tutkimus- ja innovaationeuvosto

SAK ja STTK eivät kannata tutkimus- ja innovaationeuvoston toiminnan määrittelyä ehdotuksen mukaisesti, eli ”hyvinvointia, kasvua ja kilpailukykyä tukevan tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan kehittämiseen”. Asetusehdotuksen määrittely ei syvennä tehtäväkuvaa vaan päinvastoin nostaa sen liiankin yleiselle tasolle, mikä hämärtää neuvoston tarkoituksen. Ehdotus kaventaa huomattavasti neuvoston mahdollisuutta toimia strategisena, laaja-alaisen innovaatiopolitiikan edistäjänä sekä hallituksen innovaatiopolitiikan onnistumisen seuraajana ja arvioijana.

2§ Neuvoston tehtävät

SAK:n ja STTK:n mielestä neuvoston toimintaan tulisi sisältyä tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan strategisen tason linjauksia, suunnitelmallista kehittämistä ja tulosten arviointia. Tähän sisältyy olennaisena osana rahoituskehyksen tarkastelu ja resurssien arviointi, joka on asetusehdotuksessa rajattu pois.

Uusina tehtävinä neuvostolle esitetään kansainvälistä ennakointia ja yhteistyötä. Tosin näitä tehtäviä neuvosto on tehnyt jo aikaisemminkin (esim. raportti Uudistava Suomi: tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunta 2015–2020). Globaali ja digitalisoituva maailma edellyttää TKI-politiikalta ennakoivuutta ja toimintaympäristön muutoksiin reagoimista. Kansainvälisen TKI-politiikan seuranta on kuitenkin hyödyllistä vain siinä tapauksessa, että seurannan perusteella tehdään arviot ja tarvittaessa toimenpide-ehdotukset, ja niitä kyetään soveltamaan kansallisiin politiikkatoimenpiteisiin. Kansainvälisen tehtävän toteuttaminen edellyttää siihen vastuutettua ja resurssoitua henkilöstöä.

Asetusehdotuksessa mahdollistettaisiin neuvostolle aloitteiden tekeminen. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta pelkkä aloitteiden tekemisen mahdollistaminen ei hyödynnä neuvoston asiantuntemusta politiikan kehittämisessä. Vaarana on, että ilman kytkentää strategiseen suunnitteluun ja toiminnan arviointiin, aloitteet jäävät vaille huomiota ja toimeenpanoa.

SAK ja STTK pitävät neuvoston erittäin tärkeänä tehtävänä avointa ja tiivistä vuorovaikutusta tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän välittömien toimijoiden lisäksi myös työelämän toimijoiden, kuten työmarkkinajärjestöjen kanssa. Suurin osa tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan viimesijaisista koealustoista ja sijoituspaikoista on työelämässä, josta löytyvät niin soveltajat, konkreettiset tuotannon ja palveluiden tekijät kuin asiakkaatkin. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka syntyy vain näiden kaikkien toimijoiden vuorovaikutuksessa.

3§ Kokoonpano

SAK ja STTK pitävät huolestuttavana sitä, että asetusehdotuksessa ei anneta työelämän tutkimus- ja innovaatiopoliittisille näkemyksille mitään merkitystä. Ehdotuksen mukaan työmarkkinaosapuolista neuvostoon kutsuttaisiin ”kuultavaksi” nimeltä erikseen mainiten vain elinkeinoelämän järjestöjä. Muutosehdotusta ei perustella asetusluonnoksen perustelutekstissä mitenkään.

Neuvoston pysyviksi jäseniksi ehdotetaan 10 muun jäsenen sijaan viittä jäsentä, jotka edustavat ”laaja-alaisesti tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan asiantuntemusta”. Tämä rajaa ulos tutkimus- ja kehitystyön suorittajien ja hyödyntäjien asiantuntemuksen. Ehdotuksen toteuttaminen toimisi vastoin arviointiryhmien esityksiä, joissa tutkimus-, kehitys- ja innovaationeuvoston avoimuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa on nostettu nykytoiminnan puutteeksi.

SAK ja STTK katsovat, että ehdotus kaventaa huomattavasti neuvoston asiantuntemusta, vähentää neuvoston avoimuutta entisestään sekä vaarantaa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia ja siten laajan innovaatiopolitiikan toimeenpanoa.

Palkansaajat ovat yksi tärkeimmistä tutkimus- ja innovaatiotoiminnan suorittajista ja hyödyntäjistä. TKI-politiikassa olisi otettava vahvasti huomioon globalisaation, digitalisaation ja vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisen vaikutukset työn sisältöihin ja vaatimuksiin. Neuvoston toiminta ei saa jatkossa painottua vain tutkimus- ja virkamiesnäkemyksiin, sillä yksi nykykäytännön vahvuuksista on ollut laaja-alainen keskustelu. Tätä näkemystä puoltavat myös muiden pohjoismaiden ratkaisut. Sekä Ruotsissa että Norjassa myös palkansaajat ovat edustettuina tutkimus- ja innovaationeuvostoissa.

SAK ja STTK esittävät, että tutkimus-, kehitys- ja innovaationeuvoston kokoonpano muiden kuin ministerijäsenten osalta pidetään nykyisessä kymmenessä jäsenessä. Neuvoston jäsenten valintakriteerien osalta nykyistä asetusta ei tule muuttaa.

Sen sijaan asetusehdotus ministeriöedustuksen karsimisesta on kannatettava. Näin toimittaessa eri ministeriöiden panoksen ja osaamisen hyödyntäminen pitää kuitenkin ehdottomasti taata ja varmistaa valmisteluryhmän työtä suunniteltaessa.

SAK ja STTK katsovat, että neuvoston tulisi käyttää asiantuntijoina laajasti yhteiskunnan eri tahoja edustavia tutkimus- ja innovaatio-osaajia. Asiantuntijoina on tärkeää käyttää asetuksen perustelutekstissä esitettyjä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän lisäksi palkansaajajärjestöjen asiantuntijoita, joita ei nyt ole mainittu ehdotuksessa.

4§ Neuvoston toiminta

SAK ja STTK katsovat, että neuvoston toiminnalta vaadittava pitkäjänteisyys sekä valmistelun ja koordinoinnin kunnollinen toteuttaminen edellyttävät riittäviä, tähän tehtävään osoitettuja henkilöresursseja ja nimettyä vastuutahoa. Asetusehdotuksen mukaan valmistelun tekee eri ministeriö- ja tutkimuslaitostahojen yhteinen valmisteluryhmä, jota johtaa OKM.

Ehdotettu valmistelumalli saattaa turvata ministeriöiden välisen tehokkaamman horisontaalisen valmistelutyön, mutta vain, jos valmisteluresurssit ovat riittävät. Ehdotuksesta saa sellaisen käsityksen, että resursseja oltaisiin kokonaisuudessaan vähentämässä. Tämä on väärä suunta, sillä se heikentäisi tutkimus- ja innovaationeuvoston ja TKI-politiikan vaikuttavuutta entisestään.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry