Digiosaamisessa on suuria eroja SAK:laisilla aloilla – taitopuutteiden yleisyys huolestuttaa asiantuntijaa

Työntekijöiden digiosaamisessa on suuria eroja SAK:laisilla aloilla. Asia nousi esiin hiljattain julkaistussa Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla -tutkimuksessa, joka pohjautuu SAK:n Työelämätutkimus 2023 -aineistoon.

Tutkimuksessa digitaalisia työvälineitä käyttävät työntekijät saivat ottaa kantaa väitteisiin, jotka koskivat heidän saamaansa teknologian käyttökoulutusta ja teknologian vaikutusta työn sujumiseen.

Vastaajista 26 prosenttia kertoi, että teknologia aiheuttaa työn keskeytymisiä. He kokivat myös olevansa teknologian armoilla ja tarvitsevansa lisäkoulutusta digitaalisten välineiden käyttöön.

Tästä voi tutkimuksen tehneen Ari-Matti Näätäsen mukaan päätellä, että näiden vastaajien digiosaamisessa on puutteita. Tulkintaa tukee tuore luottamushenkilöpaneeli, jossa 17 prosenttia henkilöstön edustajista arvioi edustettaviensa digitaidot puutteellisiksi. 

Hyvällä tasolla digitaidot ovat tutkimuksen vastausten perusteella hieman alle kolmanneksella työntekijöistä. Keskinkertaiseen tasoon yltää noin kaksi viidestä.

Tutkimusasiantuntija Näätäsen mielestä heikosta osaamisesta kielivät luvut kuulostavat huolestuttavan suurilta. Kyse ei ole pelkästään yksilön henkilökohtaisista haasteista vaan tuottavuudesta.

– Mitä paremmalla tolalla yrityksen työntekijöiden digitaidot ovat, sitä paremmin se pärjää kilpailussa muiden yritysten kanssa.

Tutkimuksessa digiosaamisella tarkoitettiin työhön liittyvien tietoteknisten välineiden sujuvaa hallintaa aina viestintävälineistä työn tekemistä tai tuotantoa ohjaaviin järjestelmiin.

Työolot vaikuttavat osaamiseen

Kiinnostavaa on, että digiosaamisen taso ei tutkimuksen mukaan ole toimialakohtainen ilmiö vaan kytköksissä työskentelyolosuhteisiin. Ari-Matti Näätänen löysi aineistosta selityksen sille, miksi joillakin työpaikoilla digiosaaminen on vahvaa.

– Työpaikalla työmäärä on oikein mitoitettu ja työntekijät ehtivät tehdä työnsä niin hyvin kuin haluavat. Siellä työnantaja huolehtii myös työntekijöiden kehittymis- ja vaikuttamismahdollisuuksista.

Tutkimuksen perusteella työntekijöiden digitaitoihin vaikuttaa myönteisesti sekin, jos johto suhtautuu suopeasti henkilöstön kehittämisehdotuksiin. Tällöin työntekijät kokevat vastuuta oman digiosaamisensa vahvistamisesta, mikä johtaa parempiin oppimistuloksiin.

Sen sijaan ikä ei automaattisesti kerro digiosaamisesta. Tutkimuksen perusteella digitaidot kyllä keskimäärin käyvät sitä heikommiksi, mitä vanhemmista työntekijöistä puhutaan, mutta digitaitureita löytyy tästäkin ikäpolvesta.

– Lähes kolmanneksella yli 61-vuotiaista on hyvät digitaidot. Nämä työntekijät ovat tosi usein sellaisissa työorganisaatioissa, joissa työntekijöillä on autonomiaa ja työmäärät ovat inhimillisesti kestävällä tasolla.
Tuloksista on Näätäsen mukaan nähtävissä, että SAK:laisten alojen työntekijät huolehtivat digitaitojensa kehittämisestä yleensä itse. Tämä on mahdollista vain, kun uuteen teknologiaan pystyy perehtymään työnteon lomassa.

Teollisuus ja palvelualat eri teillä

Digitaitojen lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaista digiteknologiaa SAK:laisilla aloilla käytetään. Kävi ilmi, että työn teknologinen murros kohtelee aloja eri tavoin.

Teollisuudessa digitaalisten laitteiden ja sovellusten käyttö on vähentynyt viiden vuoden takaiseen verrattuna, kun tarkastelun ulkopuolelle jätetään korona-aikaan liittyvät etätyö- ja etäkokouskäytännöt.

Myös investoinnit näyttävät vähentyneen: Viime vuonna 46 prosenttia teollisuuden työntekijöistä kertoi, että heidän työpaikallaan on muutaman vuoden sisään otettu käyttöön uutta teknologiaa. Vuonna 2018 vastaava luku oli 50 prosenttia.

Päinvastaiseen suuntaan on menty yksityisillä palvelualoilla, joilla työskentelee runsaasti esimerkiksi kaupan sekä majoitus- ja ravintola-alojen työtekijöitä. Näillä aloilla ohjelmistojen ohjaama työ ja työsuorituksen mittaaminen elektronisesti ovat viidessä vuodessa yleistyneet merkittävästi.

Molempien alojen kehityskuluissa on Ari-Matti Näätäsen mukaan vaaransa. Investointien väheneminen saattaa johtaa Suomen kilpailukyvyn heikkenemiseen. Ohjelmistojen ohjaamassa työssä taas työntekijän hallinnan tunne voi kärsiä ja aikataulu muuttua pakkotahtiseksi, mistä helposti seuraa työhyvinvoinnin rapautuminen.

Näätäsen mielestä julkisessa keskustelussa ei puhuta tarpeeksi siitä, millainen yhteys teknologialla on tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Mikäli teknologian käyttö sakkaa tai työntekijät uupuvat, yritykset eivät pysty toimimaan tehokkaasti.

Kouluttautumisesta voi tehdä työarkea

Mitä tutkimuksessa esiin nousseille ongelmille sitten on tehtävissä? Kuinka digitaaliset työvälineet saataisiin palvelemaan suomalaista työelämää parhaalla mahdollisella tavalla?

Ari-Matti Näätänen suosittelee, että yritykset investoisivat rohkeasti sekä uuteen teknologiaan että koulutukseen, jolla työntekijät oppivat uusien ohjelmien, laitteiden ja koneiden käytön nopeasti.
Koulutuksen ei hänen mukaansa tarvitse olla irrallaan muusta työarjesta, vaan sen voi leipoa osaksi työviikkojen rakennetta.

– On työpaikkoja, joissa jokaisella työntekijällä on tunti viikossa aikaa itsensä kehittämiseen, ja aiheen saa itse valita. Saattaa olla, että tällainen käytäntö on tulevaisuuden työelämässä välttämätön, Näätänen pohtii.

Hän muistuttaa, että aikuiskoulutustuen lakkauttamisen kaltaiset muutokset valuttavat työntekijöiden kouluttamisvastuuta yhteiskunnalta yrityksille.

– Jollain tavalla ne digitaidot pitää ottaa haltuun. Jää enemmän yritysten itsensä tehtäväksi hyödyntää työntekijöiden kouluttamiseen liittyviä verovähennyksiä.

Työpaikalla voidaan muutenkin kehittää työkulttuuria oppimista tukevaksi. Uuden oppimiseen on varattava riittävästi aikaa, eikä virheiden tekeminen saa olla tabu.

Näillä asioilla on SAK:n tutkimuksen mukaan suora yhteys.

– Niissä työyhteisöissä, joissa työntekijöillä on vahvat digitaidot ja työkulttuuri on huokoinen, on myös sen tyyppistä kulttuuria, että työntekijät kysyvät toisiltaan neuvoa ja uskaltavat itse kokeilla.

Minna Hotokka