SAK, Akava ja STTK: Työuralla tapahtuva opiskelu vaatii tukea
Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK esittävät, että aikuiskoulutustuen pohjalle luodaan uusi tukimalli, joka turvaisi osaavan työvoiman saatavuutta eri aloilla työelämän osaamistarpeiden muuttuessa.
Tukimalli rahoitettaisiin työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä työttömyysvakuutusmaksuilla. Tuen hallinnointi ja myöntäminen on järkevintä toteuttaa Työllisyysrahaston kautta. Malli turvaisi toimeentuloa opintojen aikana silloin, kun opiskelusta aiheutuu ansiotulojen menetyksiä.
Tukimalli hyödyntäisi aikuiskoulutustuen toimivia elementtejä, kuten työn ja opintojen yhdistämiseen tarkoitettua soviteltua tukea. Vertailun vuoksi esimerkiksi opintotukea voi saada vain päätoimiseen opiskeluun. Mallissa voitaisiin huomioida myös mm. työvoimapula-aloille kouluttautuminen, koulutus- ja osaamistason nostoon liittyvä ja työllistymistä edistävä opiskelu aiempaa vahvemmin.
Uuden tukimallin valmistelu tulee käynnistää välittömästi, jotta osaavan työvoiman saatavuus yhteiskunnassa ei vaarannu. Aikuiskoulutustuen lakkauttamista on perusteltu suppeilla ja vajavaisilla talous- ja työllisyysvaikutuksilla. Aivan liian vähälle huomiolle ovat jääneet päätöksen sukupuolivaikutukset ja yksilön oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus osallistua koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Tämän perusoikeuden tulee toteutua myös taloudellisesti haastavana aikana.
Toistaiseksi esillä olleet ehdotukset eivät riittäviä
Palkansaajakeskusjärjestöt eivät kannata aikuiskoulutustuen korvaamista opintotukeen tai lainaan perustuvalla mallilla, jotka ovat olleet esillä sosiaali- ja terveysministeriön työuran aikaista oppimista pohtivan työryhmän valmistelussa. Ne siirtäisivät vastuuta opintojen aikaisesta toimeentulosta yksilöille ja heikentäisivät erityisesti heikommassa taloudellisessa asemassa olevien koulutusmahdollisuuksia.
Työuran aikaisesta opiskelusta hyötyvät myös työnantajat, kun osaavan työvoiman saatavuus parantuu ja inhimillinen pääoma vahvistuu. Siksi rahoitusvastuuta jatkuvan oppimisen kustannuksista tulee jatkossakin jakaa oikeudenmukaisesti työntekijöiden ja työnantajien kesken. Työntekijöiltä ja työnantajilta kerättävät työttömyysvakuutusmaksut eivät myöskään lisää valtiontalouden kuormitusta, toisin kuin opintotukeen tai lainaan perustuvat mallit.