Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva.
Hallituksen kaavailemat työehtoneuvottelujen rajoitukset suosivat yksipuolisesti työnantajia
Orpon-Purran hallitusohjelman mukaan työriitalakia muutettaisiin niin, että valtakunnansovittelija tai sovittelulautakunta ei voisi ylittää niin sanottua palkantarkastusten yleistä linjaa. Ehdotus on kokonaisuudessaan paitsi todella huono, myös Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten vastainen.
SAK pitää vientiteollisuuden kilpailukyvyn varmistamista koko Suomen etuna. Kilpailukykyyn liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin työvoimakustannukset.
– Työvoimakulut ovat Suomessa muihin maihin vertailtuna erittäin kestävällä tasolla. Neuvottelutoimintaa ei tule rajoittaa suosimalla yksipuolisesti työnantajan näkemystä palkanmuodostuksesta, SAK:n työmarkkinapäällikkö Rami Lindström korostaa.
Työehtosopimusten alakohtainen kehittäminen on jo heikentynyt työnantajapuolen tiukan kustannuskoordinaation seurauksena. Jos valtakunnansovittelijan rooliksi jää työnantajapuolentukeminen, jäävät alakohtaiset työelämän kehittämishankkeet tarkan kustannuslaskennan alle.
– Mahdollisuudet korjata esimerkiksi matalapalkkaisten alojen palkkausta muita korkeammilla korotuksilla olisivat muutoksen jälkeen erittäin heikot. Samoin uusien tai työehdoiltaan muita heikompien alojen kehittäminen vaikeutuisi, Lindström toteaa.
SAK:n näkemys on, että työmarkkinatoiminta ja palkanmuodostus kuuluvat työmarkkinaosapuolille eikä siihen ole hallituksella mitään osaa puuttua. Tukea näkemykselle tulee myös Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimuksista sekä Euroopan sosiaalisesta peruskirjasta ja EU:n perusoikeuskirjasta, jotka kaikki takaavat vapaaehtoiset ja riippumattomat neuvottelut työmarkkinaosapuolille. Kollektiivinen neuvotteluoikeus on keskeinen työelämän perusoikeus.
Valtakunnansovittelijan tehtävää ei pidä rajoittaa
Suomen työmarkkinamallista tulisi löytää sopu. Työnantajapuoli viittaa usein siihen, että Ruotsissakin vientivetoinen työmarkkinamalli on toiminut jo pitkään ja luonut hyvinvointia. Ero on kuitenkin siinä, että Ruotsissa mallista on sovittu yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja se sisältää myös työntekijämyönteisiä elementtejä.
– Hallitus ja työnantajapuoli haluavat jättää työntekijöille myönteiset elementit kokonaan pois Suomen työmarkkinamallista. Jos mallista sovitaan työntekijä- ja työnantajapuolten kesken, saadaan siihen myös riittävää joustoa, joka ottaa eri alojen tilanteet riittävästi huomioon, työmarkkinapäällikkö Rami Lindström sanoo.
Valtakunnansovittelijan tehtävä on keskeinen suomalaisessa työmarkkinamallissa, eikä sitä tule millään tavalla rajoittaa. Aidon ja kestävän sovun löytyminen edellyttää joskus poikkeaviakin ratkaisuja.
– Sovittelutoimintaa on toki muilta osin hyvä kehittää. Valtakunnansovittelijan toimisto voisi esimerkiksi osallistua yhteisen taloudellisen tilannekuvan luomiseen, mikä edistäisi työmarkkinaosapuolten neuvotteluja työehdoista.
Hallituksen esittämä lakiin kirjattu työmarkkinamalli on myös ristiriidassa Euroopan unionin vähimmäispalkkadirektiivin kanssa. . Direktiivi edellyttää hallituksilta kollektiivisen neuvottelutoiminnan edistämistä. Jäsenvaltioiden tulisi sen mukaan parantaa työntekijöiden pääsyä työehtosopimusten piiriin ja edistää järjestäytymistä. Hallitusohjelma vie Suomea päinvastaiseen suuntaan ja heikentää työntekijäpuolen mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työehtoihinsa ja palkkaukseen.
SAK vastasi maanantaina työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntöön, joka koski vientivetoista työmarkkinamallia ja valtakunnansovittelijan toimintavapauden rajoittamista.