Kuva iStock
Laiskajaakkoja ja luusereita – myytit työttömistä ja työttömyyden syistä elävät sitkeässä
Työttömyys on erittäin harvoin ihmisen oma valinta. Silti työttömistä puhutaan herkästi syyllistävään sävyyn, johon kätkeytyy ajatus siitä, että ihminen on jollakin tavalla itse syyllinen tilanteeseensa.
SAK kysyi työttömiltä itseltään, mitkä syyt estävät heidän työllistymistään. Tutkimuksesta piirtyvä kuva on kovin erilainen kuin se, mikä hallitsee julkista keskustelua.
Päätimme purkaa viisi julkisuudessa sitkeästi elävää myyttiä työttömyydestä.
Myytti 1: Työttömyysturva on tasoltaan liian hyvä
Työttömät ovat usein jo ennen työttömyyttä pienituloisia ihmisiä ja siksi myös heidän työttömyyspäivärahansa jää pieneksi. Työttömyyttä edeltävä palkka on useimmiten 2000–2500 euroa kuukaudessa. Noin 70 prosenttia ansiopäivärahan saajista ansaitsi ennen työttömyyttä alle 3000 euroa kuukaudessa (2021).
Esimerkiksi SAK:laisen ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavan keskimääräinen työttömyyspäiväraha on 1440 euroa kuukaudessa ja verojen jälkeen siitä jää käteen noin 1100 euroa. Moni saa myös tätä pienempää ansioturvaa. Tuoreessa tutkimuksessamme lähes kaksi kolmesta työttömästä sanoo, että nykyisillä tuloilla on vaikea tulla toimeen.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen esimerkiksi porrastamalla vaikeuttaisi entisestään työttömien toimeentuloa. Lopputuloksena yhä useampi työtön joutuisi turvautumaan myös muuhun sosiaaliturvaan kuten asumis- ja toimeentulotukeen.
Myytti 2: Ansiosidonnaista työttömyysturvaa maksetaan liian pitkältä ajalta
Tarpeeksi pitkä päivärahajakso auttaa laadukkaan työn löytämisessä. Tästä on myös tutkittua tietoa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan pidempi päivärahajakso kyllä pidentää työnhakua, mutta samalla johtaa lopulta parempiin työsuhteisiin. Lyhyempi ansioturvan kokonaiskesto puolestaan heikentää tulevien työsuhteiden palkkatasoa ja pysyvyyttä sekä laskee työttömyyden jälkeisiä verotuloja. Siinä häviää niin yksilö kuin yhteiskunta.
Ansiosidonnaista maksetaan useimmiten enintään 300 tai 400 päivältä. Enintään 400 päivää ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saa, jos on ollut työssä yli kolme vuotta. Yli 58-vuotias voi saada tietyin edellytyksin ansiopäivärahaa enintään 500 päivältä.
Tavoite tietenkin on, että ansiosidonnaisen turvan enimmäisajat eivät koskaan täyttyisi, vaan työttömäksi joutuneet palkansaajat työllistyisivät mahdollisimman nopeasti. Tässä auttavat muun muassa toimivat työllistymistä tukevat palvelut.
Myytti 3: Työttömyysturvan leikkaaminen saa työttömät hakemaan työtä
Tässä myytissä kiteytyy ajatus työttömistä laiskimuksina, jotka eivät viitsi hakea työtä. Keskustelussa usein unohtuu, että työttömien velvollisuus on hakea aktiivisesti työtä, jotta he ylipäänsä saavat työttömyysturvaa.
On totta, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan päättyminen lisää työttömien siirtymistä työhön pieneltä osin. Enemmistö työttömistä kuitenkin työllistyy huomattavasti nopeammin, kuten ala olevasta kuvasta käy ilmi.
Työttömyyden syitä selvittäneessä tutkimuksessamme työttömät nimesivät keskeisimmäksi työllistymistä estäväksi syyksi omaan terveyteen liittyvät ongelmat. Niiden ratkaisemisessa työttömyysturvan leikkaaminen ei auta.
Työttömät jätetään liian usein kamppailemaan yksin työkykyyn vaikuttavien terveysongelmien kanssa. Esimerkiksi kuntoutusta ja työn muokkaamista pitäisi hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän.
Myytti 4: Työvoimapula auttaa ikääntyneitä työllistymään
Valitettavasti tämä on myytti, vaikka iäkkäämpien työntekijöiden työllisyysaste on noussut viime vuosina. Työllisyyden paraneminen selittyy pitkälle sillä, että eläkeiän noustessa työntekijät jatkavat työssä aiempaa pidempään.
SAK:n tutkimuksessa työttömät nimesivät toiseksi tärkeimmäksi työttömyytensä syyksi iän, joka ei vastaa työnantajien odotuksia. Edelleen on paljon työnantajia, jotka eivät halua palkata ikääntynyttä työntekijää. Myös rekrytointikäytännöt ovat usein sellaisia, että ne syrjivät iäkkäämpiä työntekijöitä. Lue tästä lisää aihetta käsitelleestä tutkimuksestamme.
Tässä kohtaa pallo on työnantajilla. Työpaikoilla tarvitaan asennemuutosta, jos haluamme, että mahdollisimman moni työtön työllistyy.
Tutkimukseemme vastanneista yli 55-vuotiaista vain 23 prosenttia kertoo päässeensä vuoden aikana työhaastatteluun. Alle 35-vuotiaista työhaastatteluun on edennyt 41 prosenttia.
Myös TE-toimistoissa pitäisi aktivoitua. Vain reilu neljännes yli 55-vuotiaista kertoo saaneensa TE-toimistosta työtarjouksia tai ehdotuksia koulutuksesta.
Myytti 5: Uuden työn löytäminen on itsestä kiinni
Voi kun olisikin! Ilahduttavaa kyllä, enemmistö työttömistä löytää uuden työpaikan kuuden kuukauden sisällä työttömyyden alkamisesta, mutta tämän jälkeen työllistyminen vaikeutuu kaiken ikäisillä.
Työttömyys pitkittyy erityisesti niillä, joilla on matala koulutus. Pelkän peruskoulun käyneiden työllisyysaste on hätkähdyttävästi vain 45 prosenttia eli yli puolet on työelämän ulkopuolella.
Matala koulutustaso on merkittävä työllistymisen este. Töitä, joita perusasteen koulutuksen saaneet voisivat tehdä ei nykyään juuri ole tarjolla.
Vähän koulutettujen on vaikea työllistyä ilman lisäopintoja. Opiskeluun pitäisikin olla nykyistä parempia mahdollisuuksia esimerkiksi työttömyysturvalla. Työssä tai työnhaussa ei pärjää, jos luku- ja kirjoitustaito ei ole kunnossa tai digitaidot ovat puutteellisia.