Surulle sijaa työelämässä – työnantajan ja työyhteisön tuki auttaa yksityiselämässään kriisin kohdannutta työntekijää palaamaan töihin

Vaikea avioero ja stressaava oikeusprosessi asianomistajana – lietolainen koulunkäynninohjaaja ja työsuojeluvaltuutettu Erja Valtonen on kokenut pitkän työuransa aikana kaksi yksityiselämän syvää kriisiä.

Sekä ero että vuosia kestänyt oikeusjuttu veivät yöunet ja vaikuttivat työkykyyn. Jälkimmäinen ratkesi lopulta Valtosen eduksi. 

– Aluksi häpesin sekä eroa että oikeusjuttua. En halunnut kertoa kummastakaan työpaikalla. Lopulta kerroin, mikä oli aivan oikea ratkaisu. Sain työyhteisön täyden tuen, Valtonen kertoo.

Esihenkilö ohjasi Erja Valtosen työterveyshuollon pariin ja kannusti tekemään rikosilmoituksen poliisille. Keskusteluissa olivat esillä myös työaikajärjestelyt, mutta Valtonen ei niitä halunnut.

– Jälkikäteen ajatellen lyhennetty työaika olisi voinut olla pahimpaan aikaan viisas ratkaisu, hän sanoo nyt.

Aina työnantaja ja työyhteisö eivät suhtaudu yhtä empaattisesti työntekijään, joka on kohdannut yksityiselämässään kipeitä menetyksiä tai vastoinkäymisiä.

– Meillä on yhä paljon sellaista ajattelua, että yksityiselämä tai etenkään sen vaikeudet eivät saisi näkyä töissä. Pahimmillaan menetyksen kohdannut on kokenut töissä syrjintää, työelämän erityisasiantuntija Tiina-Emilia Kaunisto Monimuotoiset perheet -verkostosta kertoo.

Tukea työntekijän ehdoilla

Työuramme kestävät pitkään, eikä ole mitenkään tavatonta, että noiden vuosien aikana yksityiselämässä tapahtuu jokin kriisi: vaikea ero, läheisen vakava sairastuminen tai puolison tai lapsen kuolema.

Etenkin suurilla työpaikoilla eteen tulee väistämättä tilanteita, joissa työntekijää kohtaa suuri suru.
Käytännössä työyhteisöt huomioivat kriisin keskellä elävän työntekijän kovin eri tavoin.
Ihannetapauksessa työntekijä saa Erja Valtosen tapaan ymmärrystä ja täyden tuen.

– Hyvä tapa on, että esihenkilö kutsuu menetyksen kohdanneen keskustelemaan siitä, millaista tukea hän toivoisi. Voiko työterveyshuolto olla yhteydessä? Kerrotaanko tilanteesta työyhteisölle? Kaiken pitää tapahtua työntekijän halusta ja luvalla, Tiina-Emilia Kaunisto tähdentää. 

Osa työnantajista järjestää menetyksen tai muun kriisin yksityiselämässään kohdanneelle lyhytterapiaa tai keskusteluapua. Kun töihinpaluu tulee ajankohtaiseksi, voi keskustella mahdollisista työ- tai työaikajärjestelyistä.

– Olennaista olisi ymmärtää, että suru aaltoilee. Se ei lopu sairausloman päättymiseen, se vain muuttaa ajan mittaan muotoaan. Vuosienkin päästä esimerkiksi merkkipäivät ovat usein raskaita, Kaunisto huomauttaa.

Jos osassa työpaikoista sureva kohdataan empaattisesti, niin toisessa ääripäässä ovat työyhteisöt, joissa surun kohdannut kokee syrjintää. Työkaverit voivat juoruilla ilkeästi selän takana tai sanoa ikävästi aivan suoraankin. Työnantajalta ei ymmärrystä heru.

– Eräässä tapauksessa työntekijä joutui esihenkilön puhutteluun, koska hän oli halunnut kertoa menetyksestään työkavereilleen. Yksityiselämää ei saanut tuoda töihin. Aivan äärimmäinen on tapaus, jossa lapsensa menettänyt irtisanottiin, Kaunisto kertoo.

Palkallinen saattohoitovapaa työehtosopimuksiin

Kuolema, etenkin lapsen kuolema tai väkivaltainen kuolema, on suomalaisille tabu. Monille surevan työkaverin kohtaaminen on vaikeaa.

Kauniston mukaan ensikohtaamiseen ei tarvita ihmeitä. Myötätunnon osoittaminen, osanottaminen riittää.

– Moni menetyksen kokenut toivoo myös, että heitä ei eristettäisi, vaan heitä pyydettäisiin edelleen mukaan lounaalle työpaikkaruokalaan ja puhuttaisiin ihan tavallisista asioista, Kaunisto sanoo.

Esihenkilöitä, luottamushenkilöitä ja koko työyhteisöä auttaisi, jos etukäteen olisi laadittu kirjallinen suunnitelma siitä, miten toimia tilanteessa, jossa työntekijää kohtaa kriisi.

Kauniston mukaan yksityiselämän kriisien varalta olisi hyvä tehdä kirjauksia myös valtakunnallisiin työehtosopimuksiin. Monimuotoisten perheiden -verkosto on suositellut kirjausta 1–2 viikon palkallisesta saattohoitovapaasta sekä palkallisesta vapaasta myös niissä tilanteissa, joissa lapsi syntyy kuolleena.

Snellmanilla on toimintamalli kriisien varalle

Snellman Oy:n lihanjalostuksessa Pietarsaaressa työntekijöiden ei tarvitse peitellä yksityiselämän kriisejään. Työnantaja ja työntekijöiden edustajat ovat laatineet yhdessä kirjallisen toimintamallin kriisitilanteiden varalle.

– Meillä on ollut Varhaisen välittämisen -malli käytössä nyt neljän vuoden ajan. Siihen on kirjattu marssijärjestys, miten esi- ja luottamushenkilöiden pitää menetellä, jos työntekijällä on murheita tai ongelmia, jotka vaikuttavat työhön, työsuojeluvaltuutettu Hannu Mäkelä kertoo.

Hänen mukaansa on olennaista, että malli on kirjattu ylös. Kun suunnitelma on kirjoissa ja kansissa, toiminta ei ole muistinvaraista. Toisaalta kirjallisena tieto säilyy, vaikka esi- ja luottamushenkilöt vaihtuisivat.

Snellmanilla tukea saa kaikenlaisiin yksityiselämän ongelmiin, on sitten kyse terveysongelmista, taloushuolista tai läheisen poismenosta. Tavanomaisen työterveyshuollon lisäksi Pietarsaaressa on työntekijöille tarjolla myös psykoterapeutin, terveysvalmentajan sekä talousneuvojan palveluita.

– Snellman on perheyhtiö, ja täällä perhearvot ovat kunniassa. Työnantaja välittää työntekijöiden hyvinvoinnista. Sitä paitsi, jos mieltä painaa jokin yksityiselämän asia, ajatukset eivät ole työssä. Työkyky ei ole ennallaan ja riski työtapaturmillekin kasvaa, Mäkelä sanoo.

Hyvä tuki lisää luottamusta

Työntekijän yksityiselämän kriisien asianmukainen huomioiminen on kaikkien etu.

– Hyvin toteutettu tuki tekee töihinpaluun sujuvammaksi. Jos asiat hoidetaan huonosti ja työ tai työyhteisö aiheuttaa menetyksen kokeneelle lisäkuormaa, saattaa työkyvyn palautuminen viivästyä, Tiina-Emilia Kaunisto sanoo.

Hän huomauttaa, että työntekijän onnistunut tukeminen lisää koko työyhteisön turvallisuuden tunnetta, sitouttaa koko henkilöstöä ja vähentää vaihtuvuutta työpaikalla. Hyvä tuki lisää luottamusta siihen, että itseäkin autettaisiin kriisin keskellä.

Nyt vuosia omien kriisiensä jälkeen Erja Valtonen kannustaa muita samassa tilanteessa olevia kertomaan työpaikalla avoimesti murheistaan.

– Usein muut kyllä huomaavat jotain hämminkiä ja ihmettelevät. Kun on avoin, muut osaavat auttaa ja tukea, hän summaa.

Anu Vallinkoski