Alipalkkauksen kriminalisointi ja neljä muuta keinoa kitkeä työntekijöiden hyväksikäyttöä

Viime päivinä ilmi tulleet romanialaisten hitsareiden ja vietnamilaisten kasvihuonetyöntekijöiden tapaukset ovat työntekijöiden hyväksikäytön jäävuoren huippu. Nyt viimeistenkin on avattava silmänsä ja myönnettävä, että myös Suomeen on pesiytynyt työntekijöiden hyväksikäyttöön perustuva liiketoimintamalli.

Ääripäissä ovat vakava hyväksikäyttö ja yksittäiset palkkaa koskevat erimielisyydet. Näiden väliin jää työntekijöiden hyväksikäyttöä ja alipalkkausta. Jos tähän harmaaseen alueeseen ei puututa, työnantajat ymmärtävät sen olevan kannattavaa, mikä vain ruokkii ilmiötä ja johtaa pahimmillaan työntekijöiden vakavan hyväksikäytön lisääntymiseen. 

Selvityksistä huolimatta asiat eivät ole edenneet ja työehtojen polkeminen ja työvoiman hyväksikäyttö jatkuu. Hyväksikäytön uhreina ovat yleensä ulkomaalaiset työntekijät, mutta myös nuorille tai vammaisille työntekijöille jätetään maksamatta pakollisia palkanlisiä, tai peruspalkkaa maksetaan liian vähän. 

Jos epäilet, että työsuhteessasi ei ole kaikki kunnossa, lue tästä lisää.

Ministeri Tuula Haatainen esitti alipalkkauksen kriminalisointia yhtenä lääkkeenä työntekijöiden hyväksikäytön kitkemiseksi ja peräänkuulutti myös oikeusministeriöltä aktiivisia toimia asian edistämiseksi. Alla on kokoamme lista lainsäädäntöön ja käytäntöihin liittyvistä asioita, joiden saamiseksi kuntoon SAK tekee töitä.

1. Alipalkkauksen kriminalisointi

Suomessa alipalkkausta nimenomaisesti ei ole säädetty rikoksena rangaistavaksi, vaikka työsopimuslaissa säädetään, että työnantajalla on velvollisuus maksaa palkkaa yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesti. Yleissitova työehtosopimus tarkoittaa sitä, että kaikkien tietyllä alalla toimivien yritysten on noudatettava sopimusta, vaikka työnantaja ei ole liittynyt työnantajien neuvottelujärjestöön. 

SAK:n mielestä alipalkkauksen selvittämisen tuomioistuimessa ei pitäisi olla mahdotonta, kun sitä voidaan arvioida työsyrjintätapauksissakin. Selvittelytyötä on jo tehty riittävästi. SAK vaatii, että rikoslain 47 lukuun lisätään uutena rangaistavana tekona alipalkkaus.

Yleissitovat työehtosopimukset on listattu Finlexin säädöstietopankkiin. Voit myös kysyä asiasta omasta ammattiliitostasi.

2. Työsuojeluviranomaiselle paremmat mahdollisuudet puuttua 

Työsuojeluviranomainen eli esimerkiksi työsuojelutarkastaja tekee työpaikoilla tarkastuksia oma-aloitteisesti ja työntekijöiden pyynnöstä. Ongelmana nykytilanteessa on, että työsuojeluviranomaisella ei ole tehokkaita keinoja puuttua tilanteeseen, vaikka sillä on työsopimuslain mukaan oikeus valvoa yleissitovien työehtosopimusten noudattamista. Työsuojeluviranomainen voi alipalkkaustilanteissa antaa toimintaohjeita työnantajille, mutta sillä ei ole tehokkaita keinoja valvoa, että ohjeita noudatetaan. 

Työsuojeluvalvonnasta vastaavat viranomaiset ovat tuoneet esiin valvontakeinojen riittämättömyyden.  SAK yhtyy käytännön valvonnasta vastaavien työsuojelutarkastajien näkemykseen, jonka mukaan työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksia on parannettava niin, että alipalkkaustilanteissa voisi antaa velvoittavan päätöksen eli kehotuksen, jonka noudattamiseksi on mahdollista asettaa uhkasakko. Kehotusta käytetään jo syrjintätapauksissa. Käytännössä syrjintätapauksissa on yleensä kysymys palkkasyrjinnästä. Tarkastuksissa on siten mahdollista havaita, jos peruspalkka ei täytä edes työehtosopimuksen mukaista vähimmäistasoa tai työehtosopimuksessa määriteltyä ammattikohtaista palkkauksen tasoa. 

3. Parempaa ja tehokkaampaa viranomaistyötä 

Työntekijöiden hyväksikäyttö ilmenee eri tavoin vakavista ihmiskaupparikoksista ja kaltoinkohtelusta muiden työehtojen kuten työaika- ja työsuojelun laiminlyönteihin sekä alipalkkaukseen. Ilmiön moninaisuuden vuoksi hyväksikäyttötapausten selvittäminen voi kuulua useamman kuin yhden viranomaisen toimivaltaan.  Ongelmiin pystyttäisiin puuttumaan tehokkaammin, jos viranomaisyhteistyötä tehostettaisiin ja luotaisiin viranomaisten yhteisiä toimintamalleja. Esimerkiksi se voisi tarkoittaa eri viranomaisten yhteisesti tekemiä tarkastuksia ja viranomaisten välistä tietojen vaihtamista.

Poliisi on kertonut tarvitsevansa lisää resursseja työvoiman hyväksikäyttöä koskevien rikosten selvittämiseen ja esitutkintaan. Tarvitaan siis poliisin, syyttäjien sekä työsuojeluviranomaisten resurssien turvaamista ja kohdentamista nimenomaisesti työvoiman hyväksikäytön kitkemiseen. Sen lisäksi pitäisi varmistaa, että viranomaisilla on riittävästi osaamista ja erikoistumista juuri työvoiman ja ihmisten hyväksikäytön tunnistamiseen. 

4. Maksuton oikeusapu ja tulkkaus paremmin saataville 

Hyväksikäytön uhrien asian selvittämistä, rikosilmoituksen tekemistä ja esitutkintaa on helpotettava varsinkin niissä tapauksissa, joissa kielitaito ja suomalaisen yhteiskunnan tunteminen ovat puutteellisia. Näin on usein, jos uhri on ulkomaalaistaustainen. Myös luottamuksen puute viranomaisiin saattaa vaikeuttaa asioiden ymmärtämistä ja viemistä eteenpäin. 

SAK:n mielestä oikeutta maksuttomaan oikeusapuun pitää laajentaa ja osana oikeusapua pitää olla saatavilla tulkkauspalveluja. 

5. Saamatta jääneiden palkkojen turvaaminen uhrille

Hyväksikäytön uhrit jäävät usein vaille saamattomia palkkojaan. Jos syyttäjä ei aja tai uhri ei osaa vaatia palkkasaatavia rikosprosessin aikana, ne voivat jäädä saamatta, vaikka työnantaja tuomittaisiinkin rikoksesta. 

SAK:n mielestä syyttäjien osaamisen lisäämisen ja uhrien oikeusavun parantamisen lisäksi tulisi uhrien asemaa parantaa palkkaturvalainsäädäntöä kehittämällä. Jos saatavia ei ole mahdollista saada palkkaturvasta, pitää säätää työntekijälle oikeus saada maksamatta jääneet palkkasaatavat korvauksina valtiokonttorista. 

SAK:n työsuhdeneuvonta on maksuton palvelu, joka on avoin kaikille eikä kysyjän tarvitse kuulua ammattiliittoon. Työsuhdeneuvonnan palvelut on suunnattu erityisesti nuorille sekä ulkomaalaistaustaisille työntekijöille.