”Lisää liksaa ja osa-aikaisten asema paremmaksi” – Tuuli Elokannas tuntee kaupan alan työntekijöiden huolet

Tuuli Elokannas on Marimekon valtakunnallinen pääluottamusmies, ammattinimikkeeltään myyjä-visualisti. Hänellä on edustettavanaan reilut 200 työntekijää 39 myymälässä ympäri Suomen, joten luottamustehtävään kuuluu paljon matkustamista ja jäsenten tapaamisia.

Vaikka muotiala on ollut vaikeuksissa, Marimekko on pärjännyt hyvin.

– Kivijalkakauppa ja verkkokauppa ovat toimineet hyvin yhdessä, kotimaisen yrityksen tuotteita arvostetaan. Moni ostaa meiltä moraalis-eettisistä syistä.

Tuuli Elokannas myöntää, että työnantajien näkemys palkankorotusvarasta voi olla toinen kuin työntekijäpuolella.

– Työnantajathan voivat olla eri mieltä, koska joillain yrityksillä menee huonosti. Mutta ei heikosti pärjääviin voi koko alaa sitoa.

Kaupan alan työehtosopimus päättyy tammikuun lopussa.

Vajaita tunteja ja ulkopuolista työvoimaa

– Kaupan alalla moni työnantaja teettää vastentahtoista osa-aikatyötä, kertoo Tuuli Elokannas.

Ongelma ei ole tuntematon Marimekollekaan. Asiaan on saatu Elokannaksen mukaan muutosta: joitain työsuhteita on kokoaikaistettu, ja suurin osa työntekijöistä on saanut lisätunteja työsopimuksiin, mutta parantamisen varaa olisi yhä.

– Joskus osa-aikaisuus on ymmärrettävää, jos myymälä on keskellä ei-mitään. Mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla meidän pitäisi pystyä parempaan.

Osa-aikaisten asemaa pahentaa se, että peruspalkatkin ovat pieniä.

– Kokoaikaisella myyjällä voi olla bruttopalkka kaksi tonnia, ja jos tunteja on viikossa 30, se tarkoittaa 1600 euroa. Palkkaköyhyys onkin tällä alalla yleistä.
Jotkin alan yritykset pyrkivät saamaan kilpailuetua käyttämällä ulkopuolista työvoimaa työehtosopimuksista ja laista piittaamatta.

– Ulkopuolisen työvoiman käyttö on monille keino kieroiluun, sanoo Tuuli Elokannas.

– Työehtosopimushan ei mahdollista nollasopimuksia, minimityöaika on neljä tuntia. Mutta vuokrafirmat tekevät nollasopimuksia omille työntekijöilleen, joilla teetetään kaupan alan töitä.

Häviäjinä ovat työntekijöiden lisäksi ne yritykset, jotka hoitavat työnantajavelvoitteensa asianmukaisesti.

– Tuntitarkastelua tessissä pitäisikin täsmentää ja saada se enemmän työnantajia velvoittavaksi.

Luottamusmiehille vankempi selkänoja    

Työnantajia miellyttää yrityskohtaisen sopimisen konsepti. Sen laajempi käyttö edellyttäisi kuitenkin selvästi parempia toimintaedellytyksiä luottamusmiehille.

– Turha työnantajien on kuvitella, että paikallisia joustoja saadaan, jos sopimuskulttuuria ei kunnioiteta. Ja työntekijöiden pitää tietysti järjestäytyä, jokaisen duunarin täytyisi tämä asia ymmärtää. Luottamusmies on niin vahva kuin työpaikan järjestäytymisaste.

Työssä uupuminen on kaupan alalla valitettavan tavallista. Tuuli Elokannas kertoo havainneensa, että kiinnittyminen työnantajiin on nyt heikkoa. 

– Jos palkka ei riitä ja stressi on kova, niin moni äänestää jaloillaan ja vaihtaa työpaikkaa.

Sopimusasiantuntija Sirpa Leppäkangas: ”Työsuhteiden laatu on joka neuvottelukierroksella iso kysymys”

Kaupan alalla on hyvät taloudelliset lähtökohdat, toteaa PAMin kaupan alan sopimusasiantuntija Sirpa Leppäkangas. Tosin sisäiset erot ovat suuria ja korona on repinyt kuilua leveämmäksi.

– Päivittäistavarakaupalla on koko ajan mennyt hyvin, mutta monet erikoiskaupat ovat vaikeassa tilanteessa. Esimerkiksi muoti-, kenkä- ja kirjakaupat ovat kärsineet koronasta, ja kivijalkakaupat yleensä. Muutenkin kuluttajien käytös on siirtänyt kysyntää nettiin. 

Teollisuuden työnantajilla on pyrkyä kohti yrityskohtaisia työehtosopimuksia. Miltä tilanne näyttää palvelualoilla?

– Me PAMissa lähdemme siitä, että neuvottelemme jäsenillemme valtakunnalliset sopimukset, sanoo Sirpa Leppäkangas.

Jäsenten ostovoiman ja taulukkopalkkojen kehittäminen on PAMin tavoitteena.

– Pienipalkkaista silpputyötä on paljon, ja ulkopuolista työvoimaa käytetään usein silloinkin, kun meidän mielestämme työt kuuluisi tehdä vakituisella henkilökunnalla.

Kaupan alan neuvottelupöydässä kestoaiheena ovat laatukysymykset, jotka korostuvat myös jäsenten palautteessa liitolle. Suuri ongelma on työn kuormittavuus ja työntekijöiden jaksaminen.

– Entistä pienemmällä porukalla tehdään usein hommia. Koronan takia on venytty asiakaspalvelussa. Kun tähän vielä lisätään työvoimapula, se merkitsee yhä enemmän venymistä niiltä, jotka töissä ovat, kertoo Leppäkangas.

Työolojen parantamiseen kannattaa pyrkiä paikallisella sopimisella. Edellytyksenä kuitenkin on tasavertaiset neuvotteluasemat. Luottamushenkilöiden aseman vahvistaminen onkin yksi PAMin päämääristä.

Palvelualojen ammattiliitolla on yhteensä 28 työehtosopimusta 

Kolme suurinta sopimusta ovat:

• Kaupan ala (sopimuksen piirissä noin 200 000 työntekijää, työnantajaliitto Kaupan liitto)
• Matkailu- ja ravintola-ala (75 000, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa) 
• Kiinteistöpalveluala (50 000, Kiinteistötyönantajat ry)

Mikko Nikula