Myanmarissa on osoitettu mieltä helmikuun alussa tapahtuneesta vallankappauksesta asti. Kuva 100 Projectors Fighters.
Armeija jahtaa lakkoilevia työntekijöitä Myanmarissa
Myanmarilaiset työntekijät osallistuvat ammattiyhdistysliikkeen johdolla sotilasjunttaa vastustaviin rauhanomaisiin protesteihin ja lakkoihin. Juntta käyttää niihin vastatessaan väkivaltaa ja moni protestoija on saanut surmansa. Myanmarilaiset toivovat kansainväliseltä yhteisöltä voimakkaampaa reagointia juntan toimintaan.
Kuvassa tummakulmainen nuori mies katsoo vakaasti kameraan. Marttyyri. Sillä sanalla Myanmarin sotilashallintoa vastustavat kutsuvat Chan Myae Kyawia ja muita sotilasjuntan murhaamia kansalaisia.
Helmikuun 1. päivänä alkaneen sotilasvallankaappauksen seurauksena marttyyreja on jo yli 700, joukossa lähes viisikymmentä lasta. Juntta on lisäksi pidättänyt kolmisen tuhatta ihmistä ja antanut satoja pidätysmääräyksiä. Kuolleiden lukumäärä kasvaa päivittäin. Vastikään armeija hajotti mielenosoituksen Bagon kaupungissa, ja aktivistien mukaan yli 80 ihmistä kuoli.
Kyawin kuva on Myanmarin ammattiliitojen keskusjärjestö CTUM:n Facebook-sivuilla, sillä mies oli liiton aktiiveja, töissä rekkakuskina kuparikaivoksella. Maaliskuun 27. päivänä hän osallistui muiden työntekijöiden tavoin vastarintaliike CDM:n (Civil Disobedience Movement) rauhanomaiseen mielenosoitukseen, jossa hänet ammuttiin.
Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC raportoi maaliskuussa kansainväliselle työjärjestölle ILO:lle ay-liikkeeseen kuuluvien ahdistelusta ja pidätyksistä Myanmarissa.
– Ay-liikkeen johtajat ja jäsenet ovat mielenosoitusten etulinjassa ja siksi myös vahvasti [armeijan hyökkäysten] kohteina, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin Etelä-Aasian aluekoordinaattori Manoranjan Pegu viestittää kotikaupungistaan Intian Delhistä.
SASKilla on Myanmarissa tekstiili- sekä puu- ja rakennusalojen hankkeita, joita muun muassa Teollisuusliitto, Pro, Paperiliitto ja Rakennusliitto tukevat.
Nuorille demokratiasta luopuminen ei ole vaihtoehto
Myanmarilaisten ammattiliittojen johtajat, aktiivit ja myös rivityöntekijät ovat liittyneet laajasti sotilasjunttaa vastustavan CDM:n riveihin.
ITUC:n pääsihteeri Sharan Burrow emännöi maaliskuussa webinaaria, jossa paikallisten liittojen edustajat selvittivät maansa tilannetta kansainväliselle ay-liikkeelle. Myanmarilaiset havaitsevat järkyttävässä tilanteessa myös piirteitä, jotka kertovat ennen näkemättömästä solidaarisuudesta.
– Tilanne on aivan eri kuin vuonna 1988, jolloin kansa nousi vastustamaan sotilashallintoa. Nyt me olemme yhtenäisiä, eräs ammattiliittojohtaja totesi.
Yli 30 vuotta sitten vastarinta armeijaa kohtaan nousi opiskelijoiden keskuudessa, mutta tämän päivän Myanmarissa nuoret ovat paljon suurempi voima. Heitä on peräti 70 prosenttia maan väestöstä, ja mikä merkittävintä, he ovat kasvaneet demokratiassa, eikä siitä luopuminen ole heille vaihtoehto. Viesti on selvä, kun kadulla marssivat kantavat kylttejä, joissa lukee: ”You messed with the wrong generation.”
Solidaarisuus näkyy nyt ensimmäistä kertaa yli yhteiskuntaluokkien eri alojen työntekijöiden yhteisenä protestointina ja lakkoiluna. Protestointi käynnistyi helmikuun 22. päivän suurlakosta: junaliikenne on seisahtunut, koska niiden ohjauksessa käytettävät järjestelmät eivät toimi, ja energiantuotanto takkuilee. Pankeissa työskentelevät lakkoilevat, mikä merkitsee suuria vaikeuksia myös esimerkiksi tehtaille, joiden omistajat eivät voi maksaa palkkoja.
YouTubessa kiertää uutistoimisto AFP:n julkaisema video, jossa tekstiilityöntekijä kertoo omasta kiihkeästä tarpeestaan osallistua mielenosoituksiin. Perheellinen nainen kannustaa muitakin naisia taistelemaan miesten rinnalla. Videokuvassa iskulauseita huutaa myös tekstiilialan liiton IWFM:n luottamushenkilönä työntekijöitä työkseen auttava nainen, joka esiintyi Ammattiliitto Pro:n julkaisemassa jutussa muutama vuosi sitten.
”Myanmarista on tullut tappajien kenttä”
Rauhanomainen vastarinta on koetuksella, kun vastassa ovat aseet.
Samana päivänä, kun Chan Myae Kyaw sai surmansa Yangonissa, Magwayn kaupungissa armeijan sotilaat pahoinpitelivät raa’asti potkimalla 22-vuotiaan insinöörin. Hänen oikea kätensä, jolla hän työssään piirsi, ammuttiin irti. Nyt häntä operoidaan armeijan sairaalassa, koska hänet katsotaan rikolliseksi.
Mandalayn Kyaukpadaungin alueella dumplingsien myyjänä tunnettu viisikymppinen mies osallistui huhtikuun 8. päivänä mielenosoituksiin kaupunginosassa, kuten oli tehnyt aktiivisesti jo viikkoja. Ensin hän sai luodin jalkaansa ja sitten selkäänsä yrittäessään paeta sotilaita kadulla.
Vastikään 12. huhtikuuta sotilaat hakkasivat Tamun kaupungin sairaalan vartijat. Sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä vietiin puhelimet.
Maaliskuussa armeija iski myös rautatietyöntekijöiden perheiden asuttamalle alueelle Yangonin liepeillä, ja ihmiset pakenivat kodeistaan. Sotilaat etsivät työntekijöiden joukosta vastarintaliikkeen johtajia.
Intialainen Manoranjan Pegu seuraa naapurimaansa tilannetta laajasti.
– Tragedia on niin suuri, ettei huomio voi rajoittua vain ay-liikkeessä työskenteleviin kumppaneihimme.
Kaikilta medioilta, jotka eivät ole juntan hallinnassa, on viety toimiluvat. Jotkut paikalliset lehdet, kuten Myanmar Now, julkaisevat silti uutisia verkossa päivittäin. Niissä kerrotaan edellä mainittuja karuja tarinoita, miten kansalaisille käy, kun he yrittävät väkivallattomasti vastustaa junttaa.
– Myanmarista on tullut tappajien kenttä, jossa juntta pommittaa ja ampuu omia kansalaisiaan, Pegu toteaa sähköpostiviestissään.
Hän tietää, että tuhansia ihmisiä pakenee Intiaan ja Thaimaahan. Pakolaisia on palautettu, mutta jotkut Intian osavaltiot ovat ryhtyneet aktiivisemmin tarjoamaan turvaa.
Kansainvälisen yhteisön reagoitava voimakkaammin
Helmikuun lopussa SASK ja sen kautta Myanmarin hankkeita Suomessa tukevat keskusjärjestöt SAK, STTK sekä ammattiliitot allekirjoittivat yhteisen vetoomuksen, jossa tuomittiin vallankaappaus ja vaadittiin sotilashallintoa lopettamaan väkivaltaisuudet.
Manoranjan Pegu muistuttaa, että ei riitä, että demokraattiset maat ja ammattiyhdistysliike vain nostavat asioita keskusteluun, asettavat rajoitettuja sanktioita ja lähettävät lausuntoja. Myanmarilaisten yleisen mielipiteen mukaan YK:n olisi puututtava armeijan toimintaan. Tähän mennessä YK on käynyt keskusteluja muiden Aasian maiden kanssa, jotta ne yhdistäisivät voimansa tilanteen ratkaisemiseksi.
– Mielestäni valtioita pitää painostaa ottamaan kantaa ja ryhtymään voimakkaampiin toimiin. Viestin on oltava kova ja selkeä. Kansalaisten tappamisen on loputtava tai armeija joutuu vastaamaan kansainväliselle yhteisölle.
Myanmarilaisten ay-liikkeen edustajien nimiä ei turvallisuussyistä mainita jutussa.
Sini Saaritsa