Nollatuntisopimuksella työskenteli vuonna 2018 Tilastokeskuksen mukaan pääosin nuoria: runsas kolmannes oli alle 25-vuotiaita ja kaksi kolmasosaa alle 34-vuotiaita. Kuva Marjaana Malkamäki.
Nuorten asema työmarkkinoilla kohentuisi lainsäädäntöä ja neuvontaa kehittämällä
Nuoret työskentelevät usein epätyypillisissä työsuhteissa, joissa toimeentulo on epävarmalla pohjalla. SAK:n asiantuntijat listasivat viisi keinoa, joilla nuorten työelämää voitaisiin kehittää paremmaksi.
Moni nuori aloittaa työuransa epätyypillisissä työsuhteissa. Osa työskentelee määräaikaisena, osa-aikaisena tai nollatuntisopimuksella elämäntilanteensa vuoksi, mutta moni myös toivoisi pysyvämpää työtä.
Määräaikaisessa työsuhteessa oli viime vuonna Tilastokeskuksen mukaan 350 000 palkansaajaa. Niistä määräaikaisista, jotka olisivat halunneet pysyvän työn, kolmannes oli 25–34-vuotiaita.
Osa-aikatyötä teki viime vuonna 43 prosenttia 15–24-vuotiaista palkansaajista. Tässä ikäryhmässä monilla syy osa-aikaisuuteen oli opiskelu. Nollatuntisopimuksella työskenteli vuonna 2018 Tilastokeskuksen mukaan pääosin nuoria: runsas kolmannes oli alle 25-vuotiaita ja kaksi kolmasosaa alle 34-vuotiaita.
Nuorten työllisyystilanne seuraa yleensä talouden suhdannevaihteluita.
– Heikoissa talousnäkymissä esimerkiksi määräaikaiset työsuhteet päätetään herkemmin ja nuoria saatetaan jättää rekrytoimatta vaikkapa kesätöihin, kertoo asiantuntija Juho Peltonen työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Epätyypillisiin työsuhteisiin liittyy SAK:n päälakimiehen Timo Koskisen mukaan monia ongelmia. Esimerkiksi tarvittaessa töihin tulevan, vuokratyöntekijän tai nollatuntisopimuksella työskentelevän on hankala ennustaa ansiotasoaan, mikä vaikeuttaa elämän suunnittelua.
Koskinen ja SAK:n koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija Kirsi Rasinaho esittelevät viisi keinoa, joilla nuorten asemaa työmarkkinoilla voitaisiin parantaa.
1. Lainsäädännön porsaanreikien tukkiminen
Lainsäädännön kehittäminen olisi ratkaisu moneen nuorten työmarkkina-asemaa heikentävään ongelmaan. Esimerkiksi määräaikaisuudelle ei lain mukaan tarvita perustetta, jos työntekijä itse haluaa määräaikaisen työsopimuksen. Osa työnantajista kiertääkin vakinaistamisvelvoitettaan merkitsemällä työsopimukseen määräaikaisuuden syyksi työntekijän oman pyynnön. Tämä porsaanreikä tulisi tukkia lainsäädännöstä.
Toinen nuoria koskettava ongelma liittyy osa-aikatyöhön. Lain mukaan työnantajan on aina ensin tarjottava lisätunteja osa-aikaisille työntekijöilleen. Käytännössä työnantaja saattaa kuitenkin palkata uusia osa-aikaisia tai vuokratyöntekijöitä. Lakia olisi selkiytettävä niin, että se turvaisi oikeuden lisätunteihin nykyistä paremmin.
Ajankohtainen pulma on myös näennäisyrittäjyys, jossa työnantaja siirtää yrittämisen riskit ja velvoitteet työntekijälle mutta ei kuitenkaan anna tälle vapautta päättää itse työstään ja sen hinnoittelusta. Ilmiö koskettaa muun muassa ruokalähetteinä työskenteleviä nuoria. Tämänkaltainen työnantajavelvoitteiden kiertäminen saataisiin kuriin tarkentamalla työsopimuslain työsuhteen tunnusmerkistöä.
2. Lyhyitä työkokemuksia jo alaikäisille
Moni töitä etsivä nuori kohtaa saman ongelman: työnantajat edellyttävät aiempaa työkokemusta, mutta sitä ei pääse hankkimaan, koska ei ole aiempaa kokemusta. Ratkaisu on lyhyiden työpestien tarjoaminen jo alle 18-vuotiaille.
Työnantajien kannattaa rohkeasti ottaa nuoria kesätöihin sekä kaksi viikkoa kestäville ”Tutustu työelämään ja tienaa” -jaksoille. Kunnat voivat madaltaa työllistämiskynnystä myöntämällä yrityksille kesätyöseteleitä.
3. Lisää työelämäyhteyksiä kouluun
Koulu on paikka, jossa nuorille olisi luontevaa jakaa tietoa työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista.
Voisiko työelämäsisältöjä upottaa yhteiskuntaoppiin tai tarjota yläkoululaisille työelämään pureutuvaa valinnaiskurssia? Olisiko kouluun mahdollista pyytää vierailulle luottamusmiestä tai työsuojeluviranomaista? Entä jos työelämään tutustuttavia tet-jaksoja olisi yläkouluissa nykyistä useampia? Myös opinto-ohjausta on syytä vahvistaa, jotta nuoret saavat tietoa erilaisista opiskelumahdollisuuksista ja eri ammattien työnkuvista.
Ammatillisessa koulutuksessa, jossa opintojen keskeytyminen on selkeä ongelma, opiskelijan motivaatio-ongelmiin tulisi puuttua nykyistä ripeämmin ja järjestelmällisemmin. Jos valittu ala ei tunnu natsaavan, mikä muu ala voisi olla parempi? Entä kuinka opinnot voisi uudelleenpoluttaa mahdollisimman sujuvasti?
4. Tukea ja neuvontaa myös koulun ulkopuolella
Alle 30-vuotiaille tarkoitetut Ohjaamot auttavat jo nuoria maksuttomasti monenlaisissa arjen asioissa. Tämäntyyppistä tukea ja neuvontaa olisi suotavaa saada nykyistä useammille paikkakunnille, jotta avun saaminen ei jäisi asuinpaikasta kiinni. Myös TE-palvelujen tulisi kyetä tarjoamaan nuorille riittävät uraohjauspalvelut.
Tämän lisäksi kaikilla alueilla on tärkeää turvata sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus. Syrjäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta on tärkeää, että esimerkiksi mielenterveyden tai elämänhallinnan ongelmista kärsivä nuori pääsee nopeasti avun piiriin.
5. Ammattiliitot apuna työelämään kiinnittymisessä
Ammattiliitoilla on paljon sellaista tietoa, joka auttaa nuoria verkostoitumaan ja kiinnittymään työelämään. Liittojen kannattaisikin aktivoitua sosiaalisessa mediassa ja jalkautua oman alansa oppilaitoksiin. Hauskan mutta asiapitoisen nuorisotoiminnan järjestämisessä voi ottaa mallia vaikkapa Rakennusliiton valtakunnallisesta Raksanuoret-toiminnasta.
Minna Hotokka