Ruokalähetti pelkää koronaa – sairastuminen olisi taloudellinen katastrofi

Kotiin etätöihin ja kasvokkaiset tapaamiset minimiin – kaikille ammattiryhmille ei näiden suositusten toteuttaminen ole mahdollista. Esimerkiksi ruokalähettien kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat koronaepidemian aikana pikemminkin lisääntyneet.

– Jos ennen koronaa ruokatoimituksia oli arkisin keskimäärin pari tunnissa, niin nyt niitä on kolme. Arjen työtahti on nyt sama kuin ennen viikonloppujen, kertoo Tampereella Woltille ruokalähettinä työskentelevä Bill.

Billin nimi on muutettu eikä hän esiinny tämän jutun yhteydessä olevassa kuvassa. Mies pelkää menettävänsä työkeikkansa, jos hän esiintyy haastattelussa omalla nimellään.

Wolt taas on suomalainen alustatalouden yritys, joka välittää freelancereina toimiville ruokaläheteille ruuankuljetuskeikkoja ja maksaa palkkion kustakin ruokatoimituksesta. Woltin kilpailija Foodora toimii samalla logiikalla.

Bill koettaa välttää työssään koronatartuntaa käyttämällä kertakäyttöhansikkaita ja käsidesiä. Hengityssuojaimiakin hän on yrittänyt ostaa, mutta kaupat ovat myyneet ei oota. Billin mukaan Wolt korvaa läheteille 30 euroa suojautumisvälineistä.

– Toivoisin, että Wolt hankkisi meille suojat ja käsidesit keskitetysti.

Bill pelkää koronatartuntaa, sillä sairastuminen merkitsisi miehelle taloudellisia vaikeuksia.

– Minulla on vielä velkaa autosta, jolla kuljetan ruoka-annoksia. Elämiseen tarvitsee rahaa tietenkin myös, Bill selittää.

Mies muutti Aasiasta pari vuotta sitten opiskelemaan Suomeen. Nyt hän opiskelee arkisin ja työskentelee viikonloppuisin, välillä keikkaa on arkipäivinäkin. Kuukaudessa hän laskuttaa Woltia noin 1 300–1 400 euron edestä.

Työnantajavelvoitteet ulkoistetaan tekijälle

Ruokalähettien kaltaisille, niin sanottua alustavälitteistä työtä tekeville yrittäjille tai freelancereille sairastuminen on monesti taloudellisesti rankka isku, sillä harva heistä on oikeutettu sairauspäivärahaan palkansaajien tapaan.

Koska Woltin ja Foodoran ruokalähetit eivät ole yhtiöiden työntekijöitä vaan toimeksiantosopimuksen tehneitä yhteistyökumppaneita, eivät yhtiöt huolehdi lähettien sosiaaliturvamaksuista ja eläkkeistä. Lähettien pitäisi itse hoitaa yrittäjävelvoitteet, mikä taas on hankalaa pienten tienestien vuoksi.

– Meillä ei ole sairauspäivärahaa sen paremmin kuin työttömyysturvaa tai vakuutuksia. Nämä yhtiöt käyttävät meitä työntekijöiden tapaan, mutta työnantajavelvoitteitaan ne eivät hoida, Bill tuhahtaa.

SAK:n lakimies Paula Ilveskivi vahvistaa, että sellainen paikkaan sidottu (englanniksi work on demand via apps) alustatyö, jossa alustatyöntekijä on työsuhteen kaltaisessa asemassa toimeksiantajaan nähden, on hyvin ongelmallista.

– Tunnusomaista näissä tapauksissa on se, että alustat päättävät keikkojen tai toimeksiantojen tekijät sen sijaan, että niistä päättäisivät työn tilajat tai työn suorittajat.   Toimeksiantaja sanelee työn hinnan ja ehdot sekä valvoo alustatyön tekijöitä työnjohdon tapaan esimerkiksi keräämällä asiakaspalautetta tai erilaisten teknisten sovellusten avulla. Toisaalta yhtiö voi purkaa sopimuksen ilman ennakkovaroitusta ja irtisanomissuojaa, hän perustelee.

Myös Bill on saanut tuta alustatyön epävarmuudesta.

– Tein aiemmin töitä Foodoralle. Yhtiö kuitenkin irtisanoi sopimukseni yhtäkkiä. Syyksi yhtiö ilmoitti sen, että olin myöhästynyt pari minuuttia muutaman kerran ja että olin kaksi kertaa jäänyt pois vuorosta sairauden vuoksi, hän selittää.

Paula Ilveskivi puhuu myös alustatyön aiheuttamasta eläkepommista. Pienituloiset lähetit eivät välttämättä maksa yrittäjän eläkevakuutusta eli YELiä, jolloin he jäävät vaille ansioperustaista eläketurvaa.

Ruokalähettien kaltainen yrittäjä siis kantaa itse yritystoiminnan riskit ja velvoitteet, mutta ei pääse tosiasiassa nauttimaan yrittäjän vapaudesta päättää itse työstään eikä hänelle kerry myöhemmin realisoitavaa yritysvarallisuutta tai immateriaalisia eli aineettomia oikeuksia.

– Alustatalouden yhtiöille tällainen diili on kannattava. Jos lähetit palkattaisiin työsuhteeseen, näiden yhtiöiden bisnes  tuskin olisi niin kannattavaa kuin se on nyt. Jos yritys joutuisi vastaamaan työntekijöiden palkkojen sivukuluista, kuten eläke- ja sairausvakuutusmaksuista sekä järjestämään työterveyshuollon, työvoimakustannukset olisivat toimeksiantosuhteita korkeammat, ellei työstä nyt maksettavaa rahamäärää piennettäisi merkittävästi, Ilveskivi sanoo.

Hän tähdentää, että alustatalous ei sinänsä ole huono asia. Malli voi olla toimivakin tilanteissa, joissa yrittäjä tai ammatinharjoittaja ei ole riippuvainen yhdestä asiakkaasta.

– Tällöin on kysymyksessä niin kutsuttu joukkoistettu työ, jossa toimeksiantaja ilmoittaa tehtävän ja sen tekijäksi voi ilmoittautua kuka tahansa alustaa käyttävä henkilö.

Ongelmia myös siivousalalla

Ruokalähettien tapaan yrittämisen pakkoraossa on myös muiden alojen ammattilaisia. Esimerkiksi siivousalalla on samankaltaisia toimeksiantosopimuksia.
Tällaisissa toimeksiantosuhteissa työskentelee paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä.

SAK:n maahanmuuttajataustaisille tarkoitettuun työsuhdeneuvontaan tulee aika ajoin kyselyjä toimeksiantosuhteista, kertoo neuvontapalvelusta vastaava asiantuntija Maaret Pulliainen.

– Muutama yhteydenotto on tullut ruokaläheteiltä. Monesti he ovat tiedostaneet asemansa ongelmallisuuden ja kysyvät, miten heidän pitäisi järjestää sosiaali- ja eläketurvansa. Siivousalalla on enemmän ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet toimeksiantosopimuksen luonnetta ja saattavat kuvitella olevansa palkkatyössä, Pulliainen kertoo.

Eroa toimialojen välillä saattaa selittää se, että ruokalähettien asema on ollut paljon esillä julkisuudessa. Läheteillä on myös oma Justice4Couriers- eli Oikeutta läheteille -kampanja, joka on tuonut epäkohtia esiin. Siivousalan ongelmat eivät ole puhuttaneet julkisuudessa yhtä paljon.

Työsopimuksen käsite selväksi

Paula Ilveskiven mukaan alustatalouden ongelmalliset muodot ja puheet kevytyrittäjyydestä ovat hämärtäneet yrittäjyyden ja työntekijyyden rajaa. Työsuhteita on naamioitu toimeksiantosuhteiksi. SAK on esittänyt, että työsopimuksen käsitettä täsmennettäisiin lainsäädännössä. 

– Jos näyttää siltä, että kyse on työsuhteen kaltaisesta työstä, sen myös pitäisi olla sitä. Esimerkiksi toimeksiantajasta riippuvaiset ruokalähetit pitäisi tulkita työntekijöiksi, joille kuuluu työntekijän oikeudet työterveyshuoltoineen ja työnantajan lakisääteisine vakuutuksineen, Ilveskivi huomauttaa.

Hallitus on tarttunut ongelmaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että lainsäädännön muutostarpeita tarkastellaan esimerkiksi alustatalouteen liittyen. Samoin työsopimuslakia on tarkoitus muokata niin, että työsopimussuhdetta ei voisi naamioida muunlaiseksi sopimukseksi.

Hallitusohjelman kirjauksia käsitellään kolmikantaisessa työryhmässä, jonka työn koronaepidemia on keskeyttänyt.

Hallitus on luvannut väliaikaisia muutoksia koronakriisin vuoksi myös yrittäjien työttömyysturvaan. Jos kriisi on murjonut yritystoimintaa, olisi yrittäjälläkin oikeus hakea tietyin ehdoin työmarkkinatukea.

Väliaikainen muutos koskee myös lähettejä. Yksi tuen saamisen edellytys kuitenkin on, että yrittäjyys on päätoimista, vahvistaa hallitusneuvos Jan Hjelt työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Billiä uudet lainsäädäntöhankkeet ilahduttavat.

– Nyt yhtiöt eivät mieti meitä lähettejä, vaan ainoastaan omaa bisnestään. Tämän pitää muuttua, hän summaa.

Anu Vallinkoski

Päivitys 22.4. klo 12.40: Wolt otti yhteyttä jutun julkaisemisen jälkeen ja kertoi, että nyt käynnissä on tukiohjelma lähetti- ja ravintolakumppaneille. Yksi ohjelman osa on, että Wolt tarjoaa lähetille taloudellista tukea, jos hän sairastuu koronaan tai terveydenhuoltojärjestelmä kehottaa jäämään karanteeniin. Woltin maksama korvaussumma suojautumisvälineistä on tätä nykyä 30 euroa. Se on muutettu juttuun 22.4 jutussa olleen 10 euron tilalle.

Päivitys 23.4. klo 14.12: Juttua on täsmennetty, jotta alustatyötä tekevien asema ja tilanne tulisi selkeämmin esille eikä syntyisi väärinkäsityksiä.